Lue keskustelun säännöt.
Onko yksi ilta viikossa "omaa aikaa" liikaa kotiäidille?
27.12.2010 |
Olen nyt usein kuullut, että minulla menee liian lujaa, kun käyn joka perjantai ulkona. Tänään meni jo kuppi nurin, kun kolmen lapsen yh-tuttuni alkoi jeesustella, ettei hän ikinä voisi käydä joka viikko ulkona, kun lapset ovat pieniä (hän ei edes PÄÄSISI ulos, kun teki lapset väkivaltaisen alkoholistin kanssa, jolla on lähestymiskelto eikä kukaan halua vahtia hänen adhd-kersojaan).
Eli käyn siis perjantaisin leffassa, jumpassa, baarissa, keikoilla tms. Muuten olen kaikki viikonpäivät lapsen kanssa (1,5v) kotona ja puuhaan tavallisia kotihommia. Ulos lähden yleensä seitsemän aikaan, kun lapsi on jo unilla ja isi hänen kanssaan kotona.
Tuttavapiirissäni vaikka kuinka moni ISÄ harrastaa esim. sählyä useampana iltana viikossa. Miksi on niin kamalaa, että äiti käy kerran viikossa ulkona, minkä ajan lapsi nukkuu isänsä kanssa?
+Imetän vielä, joten lapsi ihan varmasti saa luonnollista läheisyyttä.
Kommentit (52)
Minustakin jokaviikkoinen ulkoilu on liikaa. Kuinka vanha olet? Ehkä et ole vielä kypsynyt äidiksi? Ota selvää, olisiko alueellasi esimerkiksi babybioja tai vauvajumppaa ja osallistu niihin. Löydät varmasti jonkun vaihtoehdon, johon voit ottaa lapsen mukaan.
Meilläkin mies jatkoi harrastustaan läpi raskauden ja vauvan syntymän. En olisi pystynyt olemaan miehen kanssa, jos hän olisi pyörinyt koko ajan mukanani. Miehet tarvitsevat ns. löysempää hihnaa vastapainoksi työ- ja perhe-elämälle, sillä heiltä puuttuu biologinen side lapseen. Itselleni parasta ajanvietettä oli aika lapseni (ja äitikavereiden) kanssa.
Lapsesi on vain kerran pieni ja koska olet hänet halunnut, ole hänelle äiti jokaisena päivänä. Vanhempana ehdit sitten käydä ulkona ja elokuvissa -vaikka silloin olet varmasti keksinyt jo mielekkäämpää tekemistä!
Hyvää jatkoa perheellenne!
Toivon että tämä on provo, mutta on niin vilpittömän oloisesti kirjoitettu, etten oikein usko. Jos lapsi on isänsä kanssa ja suurimmaksi osaksi nukkuu sen ajan, minkä äiti on pois, ei kerta viikossa tee kenestäkään epäkypsää äitiä.
Kyllä ihmisen pitää joskus rentoutuakin, ja vaikka kuinka nauttisi lapsestaan, tarvitsee äitikin joskus aikaa ilman lasta. Järkyttäviä kommentteja tässä ketjussa muillakin. Ihan kuin "oma aika" olisi jokin pahe.
Jatka samaan malliin, ap, jos tuo teillä perheenä toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mitä on se, mitä pakenet? Onko ikää jotain tyyliin 26v? Kuulostaa siltä, että olet tehnyt lapset vähän liian nuorena, jos pitää päästä bilettämään kerran viikossa. On muuten eri asia käydä kerran viikossa pelaamassa sählyä, kuin käydä kerran viikossa baarissa tai leffassa. Ensimmäinen on itsestään huolehtimista, jälkimmänen on pakoa todellisuudesta. Niillä on aika helvetin iso ero! Mulla on ollut tällaisia kavereita, jotka käyvät tyttöporukassa kerran viikossa bilettämässä ja kunhan muutama vuosi kuluu, erohan siitä tulee...
onko sinusta hauska käydä ravintolassa syömässä tai baarissa tai konsertissa ilman miestäsi? Jos suhde on "vasta" sillä asteella, että perheessä on yksi pieni lapsi, ajattelisin, että vanhempienkin välit ovat niin läheiset, että nauttisit ulkona istumisesta juuri miehesi kanssa. Minusta olisi ulkona kävijäksi sinun tyyliisi vain todella harvoin, sillä haluan nauttia omasta ajastani yhdessä mieheni kanssa.
Kolmen lapsen äiti
Minustakin jokaviikkoinen ulkoilu on liikaa. Kuinka vanha olet? Ehkä et ole vielä kypsynyt äidiksi? Ota selvää, olisiko alueellasi esimerkiksi babybioja tai vauvajumppaa ja osallistu niihin. Löydät varmasti jonkun vaihtoehdon, johon voit ottaa lapsen mukaan.
Meilläkin mies jatkoi harrastustaan läpi raskauden ja vauvan syntymän. En olisi pystynyt olemaan miehen kanssa, jos hän olisi pyörinyt koko ajan mukanani. Miehet tarvitsevat ns. löysempää hihnaa vastapainoksi työ- ja perhe-elämälle, sillä heiltä puuttuu biologinen side lapseen. Itselleni parasta ajanvietettä oli aika lapseni (ja äitikavereiden) kanssa.
Ihan uskomattomia mielipiteitä ihmisillä. Että "miehet tarvitsevat ns. löysempää hihnaa vastapainoksi työ- ja perhe-elämälle..." Pliis, toivottavasti provoat, sillä minun on mahdoton uskoa, että nykyään löytyy naisia, jotka ovat oikesti tätä mieltä. Tai ei ainakaan omassa tuttavapiirissä tämmöisiä kummajaisia ole.
Kun itse olin lapsen kanssa kotona, niin kävin yksin jumpassa varmaan parisen kertaa viikossa. Sen lisäksi kävin varmaan ainakin kerran viikkoon joko kavereiden kanssa ulkona syömässä tai leffassa ja joskus jopa baarissa. Minulla "ulkoilukertoja" viikkoon oli siis 2-3 keskimäärin. Sitten kun palasin töihin, ulkoilut vähenivät koska halusin olla vapaa-ajan perheen kanssa. Hoitovapaalla ollessa prosentuaalinen osuus omasta ajasta oli siis aika paljon pienempi kuin töissä ollessa, vaikka tosiaan hurrrrjastelin ja jopa vaadin omaa aikaa kolmekin kertaa viikossa. Että repikää siittä :)
Jos se lähtee urheilemaan, se on ihan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen isältä puuttuu biologinen side lapseen ei tarkoita sitä, että meidän muiden perheissä olisi yhtä karmaiseva tilanne!! Mun miehellä ja meidän kolmella lapsella ainakin on erittäin vahva biologinen side.
Tosi huono provo oli tuo kirjoitus. Toivottavasti tollaisia hulluja akkoja ei ole olemassakaan.
Se viehätys perjantai-illoissa onkin, että tiedän pääseväni yksin ulos ja saan tehdä rauhassa juttuja, joiden parissa rentoudun. Esimerkiksi juuri syömistä, leffoja, baaria, keikkoja, jumppatunteja tai mitä tahansa ILMAN, että kukaan keskeyttää, purskahtaa itkuun tms. Että voin aloittaa, tehdä ja lopettaa asiat rauhassa.
Lapsellanihan tosiaan on isä. Nämä perjantai-illat ja lauantai-aamut ovat hänelle aikaa, jonka hän saa viettää kahdestaan lapsensa kanssa. Pitäisikö arvon kirjoittaja numero 13 omituisena, jos äiti ei uskaltaisi hoitaa/ olisi koskaan hoitanut 1,5 vuotiasta lasta paria tuntia yksinään?
Ja mitä siihen tulee, ettei saisi enää kaivata mitään mihin lapsi ei liity, olen varmaan aivan surkea äiti siinä tapauksessa. Minä pidän lapsen kanssa olemisesta ja pidän myös viikottaisista vapaa-illoistani. Tulisin hulluksi, jos en saisi poistua kodistani ilman lasta. Ja pitäisin sitä surkeana tilanteena myös mieheni kannalta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhdeksänkuinen vauva ja jatkan hoitovapaalla sekä puolitoista päivää viikossa työtäni tehden. Silloin vauvan kanssa on joko mieheni tai hoitaja. Minusta on mukava viettää aikaa perheeni kanssa. En kaipaa ollenkaan ns. omaa aikaa. Liikuntaakin voi hyvin harrastaa yhdessä, pakkasimme vauvan syksyllä juoksurattaisiin ja kävimme yhdessä juoksemassa. Toisaalta jos haluaisin, voisin hyvin käydä jumpassa tai kuntosalilla useamman kerran viikossa, mieheni voisi olla lapsen kanssa sillä aikaa.
Minusta on kiva mennä ulos syömään mieheni ja vauvamme kanssa. Elin pitkään sinkkuna ja minulla oli vuosia vapaus mennä miten haluan. Nyt nautin täysillä perhe-elämästä. Ehkä tämä on myös elämänkokemukseen liittyvä asia. Parikymppisenä olisin varmaan kaivannut ns. omaa aikaa.
että pääsin musiikkiharrastukseen jo vauvojen ollessa muutaman viikon ikäisiä. Pari tuntia pois kotoa sai taas jaksamaan seuraavan viikon. Ainakin minä tarvitsin aikaa, jolloin ajatus ihan muualla kuin vauvoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut on se hyvä, että näitä pyhimysäitejäkin on, kamalaa, jos kaikki äidit aina vaan juoksevat baareissa ja ravintoloissa, leffoista puhumattakaan JA VIELÄ ILMAN MIESTÄÄN!!! Tuskin edes rakastavatkaan miestään, saatikka sitten lastaan, ero tulee varmasti jo puolen vuoden kuluttua!
Minustakin jokaviikkoinen ulkoilu on liikaa. Kuinka vanha olet? Ehkä et ole vielä kypsynyt äidiksi? Ota selvää, olisiko alueellasi esimerkiksi babybioja tai vauvajumppaa ja osallistu niihin. Löydät varmasti jonkun vaihtoehdon, johon voit ottaa lapsen mukaan.
Meilläkin mies jatkoi harrastustaan läpi raskauden ja vauvan syntymän. En olisi pystynyt olemaan miehen kanssa, jos hän olisi pyörinyt koko ajan mukanani. Miehet tarvitsevat ns. löysempää hihnaa vastapainoksi työ- ja perhe-elämälle, sillä heiltä puuttuu biologinen side lapseen. Itselleni parasta ajanvietettä oli aika lapseni (ja äitikavereiden) kanssa.
Lapsesi on vain kerran pieni ja koska olet hänet halunnut, ole hänelle äiti jokaisena päivänä. Vanhempana ehdit sitten käydä ulkona ja elokuvissa -vaikka silloin olet varmasti keksinyt jo mielekkäämpää tekemistä!
Hyvää jatkoa perheellenne!
No hauskaahan tällaisen lukeminen on:D Ihan kuin ei olisi ÄITI myös siellä baarissa tai muualla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut on se hyvä, että näitä pyhimysäitejäkin on, kamalaa, jos kaikki äidit aina vaan juoksevat baareissa ja ravintoloissa, leffoista puhumattakaan JA VIELÄ ILMAN MIESTÄÄN!!! Tuskin edes rakastavatkaan miestään, saatikka sitten lastaan, ero tulee varmasti jo puolen vuoden kuluttua!
Vähintään yhtä tärkeää kuin käydä jumpassa on käydä tapaamassa muita aikuisia tai leffassa, josta saa elämyksiä ja uusia ajatuksia. Ihmisellä on myös aivot.
Hyvältä systeemiltähän tuo vaikuttaa, ap. Mullakin oli omaa aikaa kun olin viimeksi kolmen kanssa hoitovapaalla, eli kotiäitinä. Mieheni on aina hoitanut meidän lapsia itsestäänselvästi ja antaumuksella :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut on se hyvä, että näitä pyhimysäitejäkin on, kamalaa, jos kaikki äidit aina vaan juoksevat baareissa ja ravintoloissa, leffoista puhumattakaan JA VIELÄ ILMAN MIESTÄÄN!!! Tuskin edes rakastavatkaan miestään, saatikka sitten lastaan, ero tulee varmasti jo puolen vuoden kuluttua!
On muuten eri asia käydä kerran viikossa pelaamassa sählyä, kuin käydä kerran viikossa baarissa tai leffassa. Ensimmäinen on itsestään huolehtimista, jälkimmänen on pakoa todellisuudesta.
No aaveemaailmassa ehkä... Tämähän se todellisuutta onkin.
mitä vaarallista leffassa tai baarissa käymisessä on äiti-ihmiselle vaikka siellä kävisikin kerran viikossa? Ilmeisesti ap on hyvinkin vastuullinen ja omistautunut äiti, joka kerran viikossa tekee jotain, mitä itse haluaa. Minusta hän voi vetää perseet olalle tai jumpata 8 tuntia putkeen, jos se saa hänet iloiseksi ja tuo vastapainoa jatkuvaan saatavillaolon pakkoon.
Ja tuskinpa ap mitään perseitä vetää joka viikko, kun kerran voi käydä jumpassa, keikalla tai leffassakin. Mutta ai jestas, eihän elokuvissakaan saanut jonkun mielestä käydä. Siellähän elokuvan saa katsoa RAUHASSA toisin kuin kotisohvalla, missä leffan voisi hyvin katsoa ilman paheksuntaa.
Kahden lapsen huono äiti :D
on päinvastoin suotavaa antaa isän ja lapsen olla keskenään vaikkapa viikonloppu kerran kuussa. Ei äitiys tarkoita sitä, että unohdat oman itsesi. Ystävät ja omat menot ovat melkein arvokkaampia kuin ennen lapsen saantia. Sen verran harvoin pienen lapsen äiti mihinkään pääsee.
En ymmärrä tiukkapipoisia kommentteja täällä. Vai onkohan joillakin ongelmana se, ettei luota lasta isän hoiviin edes muutamaksi tunniksi.
Liikuntaakin voi hyvin harrastaa yhdessä, pakkasimme vauvan syksyllä juoksurattaisiin ja kävimme yhdessä juoksemassa.
Kokeilisko samaa 1-, 4- ja 7-vuotiaiden kanssa... Hmm... mietitääs...
Ap ei ole kerran viikossa kännäämässä kavereittensa kanssa. Muuten hyvä pointti!
En minäkään katselisi vuosia jos ukko kännäisi kavereittensa kanssa joka viikko.
Enkä myöskään näe tarvetta kännätä yhdessä mieheni kanssa -joka viikko-
Mutta joka viikko tämä neljän lapsen äiti tekee jotain, ihan itse. Ihan yksin. Ne kaikki naperot tekee jotani joko harrastaa omia juttujaan, on kavereillaan tai isin kanssa.
Minusta 1,5 tuntia viikossa on aika vähän. Se aika menee helposti lenkillä yhden illan aikana. Lisänä menee toinen lenkki, treenit ja vaikka leffa miehen kanssa -ja IIIIK: lapset mummolla yötä!
En vaan tajua miksi äidin pitää olla sidottu lapseen kiinni kun sillä on tukiverkossa muitakin joiden kanssa viettää laatuaikaa.
Härskiä ettei lapset voisi mennä vaikka isänsä kanssa pulkkamäkeen tai uimaan tai kalaan. Aina pitää äidin olla siellä taustalla? Älkää ny jaksako?
Minusta se henkinenkin rentoutuminen; kun vaan leuka liikkuu leffaa katsellessa on tärkeää.
Jos menee miehen kanssa leffaan ja raflaan niin paetaanko silloin todellisuutta? Vai vasta kun palataan kotiin ja otetaan nahkaruoska kaapistä ja sidotaan mies ruokapöytään käsittelyä varten?
12, neljän äiti
Ei tällaisiä äitejä voi olla edes täällä av:lla.