sekä sektion että alatiesynnytksen kokeneita??

hyvänä kokemuksena, eka päivänä sektion jälkeen oli sängystä nouseminen ja kävely hieman hidasta, mutta toivuin muutamassa päivässä. ei ollut ollenkaan paha.

Ja molemmista toivuin aika helposti..Toki sektion jälkeen ei heti päässyt kävelemään mutta tosi nopsaan siitä toivuin ilman ongelmia.

Kaiken kaikkiaan suunniteltu sektio oli mulla paljon helpompi, haava parani heti ja raskautumislupakin olisi ollut heti sektion jälkeen. Vauvan sain heti viereen jne.



Alatiesynnytyksessä taas oli kaikenlaista ongelmaa ja loppujen lopuksi vauvakin joutui hengitysvaikeuksien takia lastenosastolle viikoksi. Istukka jouduttiin irrottamaan nukutuksessa ja sen epparihaavan parantuminen oli ihan sama kuin sektiossakin. Liikkuminen alkuun vaikeaa jne.



Nyt odotan kolmatta ja sektion valitsisin jos saisin, mutta jos ei mitään syytä siihen, niin alateitse tietty synnytän. Mutta tiedän kyllä monia, jotka ovat toipuneet sektiosta hyvin. Vaikuttaa kuulemaa paljon läskin määräkin mahassa toipumiseen. Minulla sitä ei ole.

Ekana alatiesynnytys, jonka jälkeen olin elämäni kunnossa heti 5 min. synnytyksen jälkeen. Sektio oli elämäni rajuimpia kokemuksia, sitä edelsi 12 tunnin synnytys, josta toista tuntia kestävä ponnistusvaihe, ennen kuin huomattiin, että vauva on hassussa asennossa (ja napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri). Sain liikaa epiduraalia enkä pystynyt tuntikausiin liikuttamaan edes varpaitani tai sormiani, 5 tuntia meni ennen kuin pääsin edes osastolle. Vauva joutui lastenteholle, joten en saanut vauvaa vierelleni. Kolme päivää olin todella kipeä, heti 12 tunnin jälkeen sektiosta piti nousta jalkeille ja se oli rankkaa. Kolmen päivän jälkeen alkoi helpottaa ja tasan viikon jälkeen ei tuntunut enää mitään eli loppujen lopuksi vain viikko meni toipuessa.



Ehdottomasti sektiosta toipuminen on hankalampaa mutta suuniteltu sektio on todella "helppo" synnytystapa, kun ei tarvitse kärvistellä. Näin oletan. Toisin sanoen olet kipeä, koska sinua on leikelty mutta et ole kipeä alapäästäsi eikä sieltä ole mikään revennyt. Minulla lapsi juuttui vieläpä synnytyskanavaan ja kätilö joutui työntämään alakautta päätä ja lääkäri vetämään, jotta lapsi saatiin irti. Epäilivät, että voisin saada alapäähän vaurioita tästä mutta en edes saanut. Tältä osin sektio on helppo. Sektiossa se rankkuus on tosiaan vasta jälkeenpäin.

mä sektioista toipunu ku alakautta synnyttäneenä! 3 sektiota ja yks alakautta synnyttänyt.

Molemmissa oli toipuminen yhtä hankalaa. Sektion jälkeen olin 6 päivää sairaalassa. Sektion jälkeisenä päivänä jo kävelin. Sairaalassa oli haava suht kipeä, mutta kipulääkkeillä se hoitui. Kotona hiukan jouduin käyttämään kipulääkkeitä, mutta haava ei enää erikoisen kipeä ollut. Mielestäni toivuin hyvin sektiosta. Pidin sitä ihan helppona.



Alatiesynnytyksen jälkeen olin myös 6 päivää sairaalassa. Verta meni sen verran synnytyksessä, että taaskin sängyssä kärrättiin osastolle niin kuin sektion jälkeenkin. Jaksoin kyllä itse joten kuten käydä suihkussa, mutta lepäilin lähinnä sängyssä ja hoitajat hoitivat vauvan muun hoitamisen paitsi imetyksen.

Olisin päässyt kolmantena päivänä pois sairaalasta, mutta sitten iski kohtutulehdus ja olinkin pitempään sairaalassa.



Mielestäni toivuin molemmista yhtä hyvin/vaikeasti. Itse asiassa olin mielestäni huonommassa kunnossa alatiesynnytyksen jälkeen juuri verenmenetyksen takia ja tulehduksen takia. En meinannut selvitä yksin kaupasta 2 viikkoa synnytyksen jälkeen, kun olin vielä heikossa kunnossa. Sektion jälkeen en ollut niin huonossa kunnossa.

Mutta kuukausi synnytyksen jälkeen olin molemmissa tapauksissa ihan ok.



On niin yksilöllistä, miten synnytyksestä toipuu. Antaa vain itselle tarpeeksi aikaa toipua synnytyksestä eikä huhki liikoja. Kumpaakaan synnytystapaa ei kannata turhaa murehtia. Ne menevät omalla painollaan. Se lopputulos on tärkein! :)

Sektio oli elämäni rajuimpia kokemuksia, sitä edelsi 12 tunnin synnytys, josta toista tuntia kestävä ponnistusvaihe, ennen kuin huomattiin, että vauva on hassussa asennossa (ja napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri).

Mukava kuulla ettei teistä sektio ole välttämättä ollut sen pahempi toipumisen kannalta kun alatiesynnytyskään. Itse kun olen vain siskojeni kertomukset kuullut jäi sektiosta epämukava ajatus, mutta nämä teidän kertomukset kyllä helpotti kummasti nyt oloa. :)



ap

Vauva syntyi suunnitellulla sektiolla. Leikkauksen jälkeen olin heräämössä pari tuntia, mies piti sen ajan vauvaa sylissään. Vauva tuotiin syömään heräämöön ja vietiin sitten taas isänsä syliin. Joissakin paikoissa on mahdollista, että isä ja vauva ovat myös heräämössä äidin seurana. Osastolle päästyäni olin tokkurassa lääkkeiden takia vielä pari tuntia, mutta mikäs siinä oli torkuessa vauva kainalossa (uskalsin nukkua vauva kainalossa tuolloin, koska mies oli koko sektiopäivän sairaalassa ja vahti, etten vahingossa käänny vauvan päälle). En ollut ollenkaan niin kipeä, kuin ennalta ajattelin. Heti alussa painoin kipupumpusta läkettä niin usein kuin pumppu antoi, luulen, että tämä auttoi toipumista.



Jalkeille pääsin reilu vuorokausi sektiosta, alussa oli hb niin matala ettei mua päästetty ylös. Jalkeillenousu ei ollut mitään kamalaa, hyvin meni. Liikkumisessa ainoa hankaluus oli kyljen kääntäminen sängyssä, mutta ei sekään ollut mitenkään mahdotonta.



Kaiken kaikkiaan toivuin oikein hyvin ja nopeasti, eikä ylipainolla ollut vaikutusta toipumiseeni. Viikko leikkauksesta jo keittelin kahvia vauvaa katsomaan tulleille vieraille. Vaikeinta koko toipumisessa oli muistaa varoa haavaa ja vatsaa tarpeeksi pitkään; kotona jätin välillä osan sairaalasta määrätyistä särkylääkkeistä väliin, niin että vatsanalueen kiristykset paremmin muistuttivat varomaan vatsaa.



Olen kuullut, että suunnitellusta sektiosta toipuu paremmin kuin kiireellisestä tai hätäsektiosta; jos synnytys on ehtinyt jo käynnistyä, kohtu on ehtinyt jo kerätä itseensä verta, jolloin leikkauskin on suurempi toimenpide.



Sektio sinällään on rajua menoa, hytkyt ja huojut kun lääkärit hoitavat hommansa, mutta ei se satu.

kauemmin vei, vaikka olikin positiivinen kokemus. Alatiestä tullut molemmilla kerroilla vaan pari tikkiä. toki joku voi vammautua alatiesynnytyksessäkin pahasti.

Maha oli leikkauksen jälkeen tosi kipee ja sitte sitä piti painella, että kohtu olis supistunut, huh. No onneksi mulla alko se kohtu vetäytyy nopeesti, ettei tarvinnu monesti painella, mutta nekin kerrat kun paineltiin oli tosi kamalia. Muuten olin itse valinnut sektion, eka alatiesynnytys oli tosi järkky. Pelko siitä uudelleen teki musta synnytyspelkoisen ja sain suunnitellun sektion, onneksi niin.

Kokemusta molemista. Eka oli sektio. Ei ollut isompaa lasta hoidettavana, ja mies piti heti isyysvapaan. Hyvä kokemus. Kun on onnensa kukkuloilla vauvasta, ei siinä pieni sektiohaava haittaa! On se vähän asenteestakin kiinni. Ja tuurista, että ei tulehdu tms.



Toka oli alatiesynnytys. Isompi lapsi kaipasi hoitoa, eikä mies pitänyt heti isyysvapaata. Onneksi alapää parani kahdessa viikossa. Tosin seksi luonnistui kunnolla vasta vuoden päästä.

Minulla siis kokemsuta vain alatiesynnytyksestä, joka kesti 30 h, ponnistusvaihekin kaksi tuntia, päätyi imukuppiavustukseen. Tuloksena terve hyväkuntoinen vauva, mamman voimat vain eivät enää riittäneet ulosponnistukseen yksin, lapsella virhetarjonta (otsa edellä). Komplikaationa ns. normaalit imukuppisynnytyksen repeämät (gradus 2 emätinrepeämä), häntäluun murtuma, episiotomiahaava repesi (osin huonon potilasohjauksen vuoksi), vaginan haavaan tuli isohko vuoto ja hematooma painoi peräsuolta (nyrkin kokoinen hematooma pakarassa), em. vuodon vuoksi olin todella kipeä ja huonovointinen aluksi, anemisoiduinkin. Epparihaavan repeämän vuoksi virtsaminen kirveli viikkoja. Osastolla hoito ylimalkaista ja vähättelevää, kipulääkkeitä pihdattiin. Vieläkin, puoli vuotta synytyksestä, istuminen kovalla alustalla kivuliasta häntäluun murtuman vuoksi. Ensimmäisen asteen kystoseele ja rektoseele muistona imukuppisynnytyksestä ja peräsuolen sulkijakin toimii puoliteholla.



Minusta sektio vaikuttaa hyvältä synnytystavalta. Loppujen lopuksi se on pieni leikkaus (itse olen ns. alalla). Mutta totta kai toipuminen on kivulaista, jos kätilöt pihtaavat kipulääkkeiden kanssa samoin kuin minun kohdallani.