Surettaa ja suututtaa miehen käytös

Järjestin pääasiassa miehen suvulle joulun. Vieraita tuli yhteensä 20, ja omasta suvustani tuli vain siskoni, joka auttoi ruokien laitossa, sekä äitini, joka vietti meillä joulua vain pari tuntia. Mies ei juurikaan osallistunut järjestelyihin, oli töissä viimeiseen asti mutta ehti sentään hankkia joulukuusen. Sen sitten toi aattona sisälle mutta kuusi oli liian pitkä, joten hänen piti sahata pala pois. Sahasi sitten sieltä latvasta...



No, itse siis tein siskoni kanssa kaikki jouluruoat, lisäksi siivosin talon ja järjestin suvun lapsille paljon puuhaa, yllärilahjoja yms. aattopäivälle. Vieraista 6 jäi yökylään, joten myös petipaikkojen järjestelyyn ja vuoteiden, peittojen ja lakanoiden laittamiseen meni oma aikansa. Koko aaton siis juoksin kuin tuulispää. Toki myös siskonikin, hänestä todella oli suuri apu minulle, mutta ehti kyllä hiukan onneksi istahtaakin (vain pari kertaa). Itse en ehtinyt.



Illalla kun suurin osa vieraista oli lähtenyt, mies pohti kaikkien yökylävieraiden kuullen seuraavia asioita:

1) Miten ihmeessä hänen äitinsä aina tekee niin vaivattomasti joulun, kun meillä on ollut täällä ihan hirveää hässäkkää ja kaikki kesken ihan viime tippaan asti?

2) Minä en olisi ikinä pärjännyt ilman siskoani (totta toki). Siskoni teki suurimman työn. (Sisko vain ei ollut enää paikalla kuulemassa näitä kehuja).



Mitään kiitosta tai edes hyväksyntää tai tunnustusta siitä, että olin järjestänyt mukavan joulun en saanut häneltä. Anoppi sitten yritti kehua, että ihan mukavan joulun olin saanut aikaan, mutta eipä miellyttänyt minua, kun mies vaan jatkoi sitä "miten äiti aina tekee joulun niin helpolla ja täällä ei synny samaa ilman kamalaa hässäkkää". Tuli tosi ikävä fiilis. Toki olen miettinyt, että ehkä tekemistä oli omilla väsyneillä aivoillanikin. Edellisenä yönä sain nukuttua vain pari tuntia, kun piti lukuisat joululahjat paketoida (mies osti vain minulle, minä ostin kaikille muille ja myös paketoin ne yöllä, kun mies nukkui). Ehkä olin herkällä päällä ja ylireagoin, mutta paha mieli tuli. Piti mennä ihan vessaan itkemään.



Ilta päättyi vielä miehen kamalaan rähinään, kun kuuli, että olin laittanut anopin nukkumaan vierashuoneen sohvalle, jonka saa siis levitettyä sängyksi. Anopin olisi kuulemma pitänyt saada nukkua meidän sängyssämme, ja meidän olisi pitänyt nukkua vierashuoneessa. Tämän siis mies keksi siinä vaiheessa, kun olin jo pedannut sängyn ja anoppi jo nukkui siellä vierashuoneessa. MInun olisi kuulemma pitänyt mennä raahaamaan anoppi meidän sänkyymme (jossa siis meidän lakanamme). Kun en suostunut, oli todella vihainen ja rähisi parille yökukkujalle asiasta. Itse menin nukkumaan itkien.



Tosiaan voi olla, että ylireagoin miehen sanomisiin, koska oli sitä väsymystä melkoisesti. Ymmärrän toki, että anopin olisi parempi nukkua meidän sängyssämme kuin vierashuoneessa, mutta kun on ennenkin nukkunut siellä vierashuoneessa, niin en oikein ajatellut asiaa. Jotenkin sain vain tunteen, että en miehen mielestä osaa tehdä mitään oikein. Asia vaivaa vieläkin. MIes taas ei suostu asiasta puhumaan.