**Loppuvuodesta 2009 syntyneet**
Ilmeisesti ei saanu enempää teksitä tuohon edelliseen keskusteluun, joten tässä loppuosa siitä mitä tuonne aioin sepustaa:
Ei onneksi isoja lahjoja, meillä kun ei ole vielä tytölle omaa huonetta jonne leluja sullois :P
Saatiin silitysrauta! :) Sille on ollu niin harvoin käyttöä että on pärjätty tähän asti ilmankin, mutta jos sitä tulis sitte silitettyä kun semmonen on. Viivi&Wagner-lakanat saatiin myös ja mulle tuli kaksi toivomaani lahjakorttia, tatuointi-ja alusvaateliikkeisiin :) Tuo ensimmäinen nyt vaan vähän huolestuttaa, kun olen jo varannu ajan ens kuulle samaiseen liikkeeseen, mutta tuo lahjakortti oli varustettu eri tatuoijan nimellä :/ Toivonmukaan pystyvät keskenään sopimaan että saisin hyödynnettyä tuon. Muuten pitäis ottaa puolen vuoden sisällä toinenkin tatuointi (mikä ei sinänsä haittaisi ;)), mutta kyseiselle tatuoijalle en halua mennä :P En luota muihin kun tähän joka mulle on kaksi edellistäkin tehny. Onkos täällä muilla tatuointeja..? :)
Jouluruoka oli jälleen hyvää, kuten joka vuosi anoppilassa ollut, mutta jo toisena vuonna peräkkäin perunalaatikkoa oli liian vähän! Eilen sain mahani täyteen, mutta tänään ois kyllä vielä mahtunu lisääkin ja huolestuttaa että pitääkö huomenna pärjätä pelkällä kinkulla, kun en muista laatikoista välitä.. Kuulostaa ehkä lapselliselta, mutta suututtaa kun ei voi varautua kunnolla kun tietää että syöjiä kuitenkin on.. Ja siitä ei ole kiinni, etteikö anoppi jaksaisi. Semmonen tehopakkaus on että. Ja kaikki pääraaka-ainekset tulee omasta maasta, joten rahastakaan ei ole kyse. Jotenkin mun mielestä se kevyt ähky ja jouluruokiin kyllästyminen kuuluu asiaan, että on kiva mennä kotiin pizzerian kautta :D Taidan ens vuonna tehä itelle jemmaan perunalaatikkoa että voin kaivaa sen sitte esiin kun anopilta loppuu :D
Tytöllekkin maistu ruoka ihan mukavasti, liekö äidinmaidossa jo viime vuonna tykästyny :)
Tänään päästiin jo vähän enemmän ulkoilemaan, pulkkailtiin ja kelkkailtiin. Huomenna sitten palaillaan kotiin ja tulee vielä kaveri perheineen kyläilemään kun ovat täällä päin joulunvietossa olleet.
Maanantaina mies menee töihin, sai siis vakityöpaikan. Ei tarvinnu kauaa olla työttömänä. Pikkuhiljaa sitä voi taas haaveilla tosissaan oman kodin ostosta :) Uudeksi vuodeksi mennään siskon perheen luo. Siitä se arki sitten taas alkaa.. Tuossa totesin eräänkin hirvittävän kakkahomman jälkeen, että paras joululahja ois ollu lupaus kakattomasta parisuhdeviikonlopusta.. :)
Mirkkikselle, jos vielä nukuttamisongelmia on niin vinkkinä, että kannattaa alkaa juttelemaan pojalle nukkumaanmenosta jo hyvissä ajoin, ettei ainakaan "yllätyksenä" tule. Kyllä meilläkin tyttö kitisee kun sanotaan että nyt lähdetään nukkumaan, muttei onneksi vielä hirvittävää huutoa ole tullu. Toivottavasti tiellä on jo kuitenkin menny paremmin.
Päikkärit on meillä jääny jo joinakin päivinä välistä, kun on nukuttu vähän pidempään. Ihmeen hienosti on jaksanukkin sitte iltaan asti. Yleensä kuitenkin vähintään tunnin unet on päivällä vielä ottanut.
Tulipas taas tekstiä.. :) Mukavaa loppuvuotta kaikille! :)
Kommentit (39)
Täällä kovasti odotellaan ensimmäisiä sanoja vieläkin... Poika ei enää edes hoe "äitiä" mitä teki jo n. 10-11kk ikäisenä... Silloin tällöin saattaa kuulua "äiti" mutta aika harvoin. Puhetta Theo ymmärtää hirveesti, osaa etsiä pyydettäessä kengät ja pipon ja vaikka mitä, selkeesti huomaa joka päivä melkein että ymmärtää jotain "uutta" mutta sanoja ei vain tule... =( Mä niin odotan että meidän pikku-ukko alkais edes vähän jotain jutella. Omaa puhetta toki tulee mutta kun tyhmä äiti ei koskaan tajua mitä poju tahtoo kun osottelee jonnekin ja ähkii ja selvästi jotain tahtoo. =)
Puhutaanko muilla paljon?
Theo nukkuu taas nykyään loistavasti! Menee seitsemältä nukkumaan ja herää kahdeksalta. Ihanaa! Päiväunet ei kyllä yleensä maistu, saattaa nukkua maksimissaan tunnin mutta yöunet on niin mahtavat ettei haittaa. Eikä Theo kyllä väsykään ennenkuin siinä puoli seitsemän aikaan illalla. En tiedä sitten johtuuko tää nukkumisen parantuminen tosiaan unikoulutuksesta vai siitä että siirryttiin käyttämään unipussia mutta mahtavaa tämä on. Unipussi on siitäkin tosi kätevä että kun Theo tosiaan nukkuu jo laitasängyssä niin ei pääse sitten öisin/aamuisin itsekseen kovin helposti sängystä. Kävi muutaman kerran aiemmin siis niin että Theo heräsi aamulla muttei herännyt meitä vanhempia vaan touhuili yksinään ja se ei välttämättä ole kovin hyvä juttu. Onneksi tosin ei tehnyt mitään pahaa, katseli vaan sohvalla Pikku Kakkosta kun oli sattumalta osannut laittaa just oikean kanavan päälle.
Täällä on myös vähän sairasteltu. Theon kanssa oltiin vähän nuhaisia, itse olin kuumeessakin mutta Theolla ei tainnut kuumetta olla. Sitten kun siitä parannuttiin niin iski joku mahapöpö. Mutta nyt onneksi ollaan jo tervehdytty.
Täällä jo odotellaan tulevaa synnytystäkin. Eilen oli neuvola, jossa kerrottiin että supistukset on tehnyt tehtäviään kun paikat on jo niin kypsyneet, lääkäri kertoi kutitelleensa vauvan päätä =D
Pelottavaa... Viikkoja nyt 36+0 ja sen verran kypsä alan tähän olotilaan oleen että sais jo tullakin.
Kuinkas muiden odottajien odotus sujuu?
Theoa on alkanut myös viehättämään nää vetoleikit, raahaa perässään ankkoja ja noita tommosia vedettäviä puhelimia.
Käytiin muuten uimassakin ensimmäistä kertaa! Olin varma että huuto olisi niin hirveä ettei edes altaille asti päästäisi mutta Theo oli kuin kotonaan! Ei edes poreallas pelottanut. Että mä olin ylpee =) Huuletkin oli jo ihan sinisenä muttei millään olisi halunnut poika lähteä pois. Täytyy mennä uudestaankin ennenkuin tää kakkonen syntyy. Ootteko muut käyneet uimassa?
Mitäs muille muuten kuuluu?
Moi kaikille,
en ole kirjoitellut tänne ikuisuuksiin, mutta nyt lueskelin muutamia viestejä sieltä täältä ja ajattelin itsekin päivittää tilanteen :)
Eli meidän poika täyttää ensi kuussa puolitoista vuotta! Käytiin juuri neuvolassa ja mitat olivat 13kg ja 87cm, eli kova on poika kasvamaan. Lisäksi sai mpr-rokottteen. Katotaan tuleeko tauti sivuoireena! Toistaiseksi ei ole tullut mitään.
Kova menijä on muutenkin! Perässä saisi juosta minkä ehtii, mutta olen tässä tuuminut että antaa pojan juosta jos nyt ei aivan hulluksi ja vaaralliseksi meno mene. Meille on lisäksi tulossa kesän loppupuolella uusi vauva, joten enpä aina jaksaisikaan perässä juosta :D
Nukkumisesta täällä on puhuttu. Meillä nukutaan joskus oikein hyvin, joskus vähän huonommin, riippuu ihan yöstä. 1-vuotiaasta on laitettu nukkumaan omaan sänkyyn, mutta edelleen jos yöllä herää niin jatkaa uniaan meidän vieressä (siis jos ei rauhoitu omaan sänkyyn). Illalla poika täytyy nukuttaa, johon menee n. 15-60min riippuu niin illasta! Vieressä makoilen, lauleskelen tuutulauluja tai kuunnellaan cd:tä tai ihan vaan hiljaa odotetaan unta.
Tutista ollaan nyt päästy eroon! Tai ainakin hyvältä näyttää:D Ei ole enää nukahtamiseenkaan tarvittu sitä. Tosin vielä juo tuttipullosta maitonsa... ei suostu mukista/lasista juomaan muuta kuin vettä tai mehua.
Pikkuhiljaa ollaan opittu syömään itse, tosin yleensä ottaa ite pari ekaa lusikallista ja sitten lusikka jää lautaselle tai sillä hakataan ruokaa ympäriinsä...joten ilomielin syötän jos vaihtoehtona on siivota keittiö lattiasta kattoon!
Pottailussa on tullut takapakkia jostain syystä. Harjoittelu aloitettiin n.1-v, ja muutamat pisut tulikin aina sillon tällöin. No ylipäätänsä suostui potalla istumaan jonkun aikaa. Nyt ehkä kk sitten joku pakokauhu on vallannut pojan, ei suostu/uskalla(?) istua potalla yhtään! No, se on nyt jäänyt sitten, koitetaan joskus piakkoin uudestaan.
Muutamia sanojakin on nyt tullut: äiti on ilmestynyt uudestaan sanavarastoon :) Lisäksi kakka, auto, koti, vauva ainakin on varastossa. Sitten "ei oo" "ei tuu" on vakiovastaus lähes kaikkeen :)
Tässä pikakuulumisia! Palaillaan taas! :)
Meillä oli tänään 1,5 kk neuvola. Pituutta pojalla on 79,8 cm ja painoa 9.685 kg. Olin kyllä itse aivan varma, että hän painaa jo 10kg. Mutta ei vielä saatu sitä rikki. Pieni ja hoikka poika. Poika sai myös mpr-rokotteen. Ja kauhulla myös odotan, että tuleeko n.viikon kuluttua kipeeksi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita meillä riittää. Meno yltyy joskus aivan mahdottomaksi ja on pakko joskus pysäyttää. Poika kiipeilee sujuvasti tuoleille ja myös pöydille, joten koko ajan saa olla tarkkana, että missä ja mitä poika tekee. Sanoja meillä ei vieläkään paljoa tule. Hän ei oikeastaan sano muuta kuin anna, äiti ja kakka. Puhetta hän kyllä ymmärtää paljon silloin kun itse haluaa. Eli aika valikoiva kuulo on. Syöminenkään ei vielä häneltä itseltään onnistu, ainoastaan sormiruoka. Ja juo kyllä nokkamukista itse. Meillä ei ole ollut tuttipulloa käytössä enää yhden vuoden jälkeen ollenkaan. Tutti on vielä käytössä nukkuessa. Meillä 10 kuukauden iässä pojalle pidettiin unikoulu ja sen jälkeen nukkuminen on pääasiassa sujunut hyvin. Aina poikkeuksia riittää. Hän nukkuu omassa huoneessa. Minä laitan hänet nukkumaan ja laulan jonkin unilaulun. Sen jälkeen lähden pois ja hän nukahtaa sänkyyn itse. Samoin jos hän herää yöllä minä käyn hänen luonaan ja lähden pois. Hän nukahtaa myös yöllä itse. Potalla meillä on käyty jo 10 kk iästä lähtien mutta myös meille on tullut pieni taantuma. Ei läheskään aina halua mennä potalle. Mutta ehkä se siitä...
Siis edellisen viestin otsikko piti olla 1,5 vuotta eikä kuukautta.
Täällä on kivasti käyty kirjoittelemassa, kiva lueskella =)
Pottailusta oli puhetta ja niin myös meilläkin niinkun parilla muullakin on tullut pottailussa takapakkia :/ oletteko lakannut kokonaan sitten viemästä potalle jos toinen ei sinne halua ?
Ja sanoista oli puhetta. Meillä on muutama sananen kanssa varastossa, mutta puhetta tulee tosi paljon, mutta se kuulostaa ihan kiinalta, mutta poika on niin tosissaan =) Ja ymmärtää kyllä tosi paljon asioita JOS HALUAA.
Joku kysyi myös, että miten muilla odottajilla sujuu. Ja täällä sujuu muuten hyvää, mutta kyllä tuntuu paljon raskaammalta tämä raskaus kun ensimmäinen, vaikka mitään vaivaa sinänsä ei ole. Mutta kävely ottaa koville välillä ja kaikki kyykkiminen ja varsinkin pitkään lattialla istuminen. Ja YÖT, aikas paljon valvon yöllä vaikka muut nukkuvat..plaah.. Mulla siis rv 33+ jotain.
Ulkoilu ei pojalle oikein maistu vieläkään ja siksi odottelen jo kevättä kovasti, jso vaatteitten ja lumen vähentyminen auttaisi jotenkin asiaa. TOIVOTAAN. Mä itse niin tykkäisin ulkoilla paljon, mutta ei sitä jaksa kun toinen huutaa jaloissa kokoajan.
Tutin käyttöä olen miettinyt ja haluiaisin teiltä kokemuksia ja neuvoja. Meillä siis tutti käytössä yöllä ja ulkoillessa. Tuo unitutti minua ei haittaa yhtään. saa sitä pitää 2v. asti ihan huoletta, nyt kun pieni vauvakin on tulossa. Mutta tuo tutin käyttö ulkona. Haluaa sen heti kun ulos mennään (tai autoon) muuten vaan huutaa, on sitten kyse että istuu rattaissa tai että leikkisi pihalla. PItäiskö vaan ottaa tutti pois ulkoillessa ja kuunnella sitä huutoo sitten ? Ei sekään muuten niin haittais mutta varsinkin rattaissa istuessa nukahtaa melkein aina lenkille kun tuttia lussuttaa ja sitten menee rytmit ihan sekasin ja joutuu toista väkisin pitämään hereillä ja siitä huuto vasta tuleekin. Kertokaa miten kannattais toimia? Muuten päivisin siis ei tuttia edes pyydä ja antaa kyllä sisälle tultaessa tutin ihan nätisti pois. Pitäisköhän odottaa kesään vai ?? toukokuussa siis pitäisi tulla tuo vauva niin joko nyt heti tai sitten vasta kesällä.
Ei kai sitä muuta, johan tossakin =)
YK on ollut puuhakas viime aikoina. Tänään ennen puolta yhdeksää se oli ehtinyt tehdä puurolla melkoiset sotkut, pissiä lattialle ja juuri kun olimme lähdössä hoitoon, ukkeli onnistui prujauttamaan vielä kakat vaippaan.
Nyt YK:lle ei enää riitä pikkujakkarat jatkopaloiksi, vaan poika on päättänyt ottaa kunnon tuolit käyttöönsä. Onneksi se ei kuljettele niitä pitkin taloa, vaan tyytyy vain vetämään tuolin pöydän alta, kiipeämään sille ja sieltä ajatusta nopeammin pöydälle.
YK:n erityinen intohimo on ruokakaappimme. Mies kun tykkää ruoasta. Nyt sillä leikkasi sen verran, että pikkujakkaran voi ottaa avuksi, jotta pääsee ruokakaapin kahvaan käsiksi, mutta homma ei onneksi ollut ihan loppuun asti suunniteltu. Kun YK seisoi jakkaralla oven edessä käsi kahvalla, ei ovi tietenkään auennut minnekään. Jätimme paljastamatta, miksi näin kurjasti oikein kävi...
Jokin aika sitten anoppi täytti pyöreitä ja olimme Virossa kylpylässä tätä juhlistamassa. Pelkäsin hieman saako YK:n kaltaisen vilperin sieltä vielä elävänä kotiin, mutta matka meni oikein mutkattomasti. YK nautti suunnattomasti isosta altaasta. En ollut käynyt sen kanssa aikaisemmin uimassa. Lämmin poreallas oli mieleen, mutta myös kylmä-kuuma-kahluukontrastiallas kirvoitti ihastuneen kauhistuneita kirkaisuja.
Ruokailu ravintolassakin sujui – hämmästyttävää kyllä – ihan mukavasti. YK malttoi istua paikallaan ja syödä mussutti sämpylöitä, mutta pruuttasi lopulta isot ripulit housuun. Siinä meni farkut ja sukkahousut enkä typeryyksissäni ollut ottanut ravintolaan vaihtovaatteita mukaan. Vaihtovaipan kuitenkin. Sai sitten mennä takaisin hotellille ilman sukkia, pelkät talvikengät jalassa. Farkut sentään kiskoin jalkaan, vaikka olivatkin sotkussa.
Ja olihan siellä ravintolassa napatanssija, jota YK tuijotti suu apposen auki. Tanssija tuli oikein varta vasten tanssimaan YK:lle ja sekös nauratti myös muita kuin omaa pöytäseuruettamme: hämmästynyt pieni mies ja napatanssija. Kun tanssija lähti pois YK pudisteli typertyneen näköisenä pientä pyöreää kaljuhkoa päätään.
Paluumatkalla laivassa YK näytti taas suursyömärin kykynsä. Mietimme otammeko YK:lle oman lastenannoksen vai mätetäänkö sille ruokaa meidän muiden lautasilta. Päätimme, ettei elämä ole 4,80 eurosta kiinni ja YK sai ihan oman annoksen. Eikä raha mennyt hukkaan. 10 kg miehenalku pisteli koko lihapulla-annoksen poskeensa mukisematta – tai jäi muusia pari lusikallista.
YK on osoittautunut melko sosiaaliseksi tapaukseksi. Päiväkodissa kertoivat, että isot ottavat YK:n mielellään mukaan leikkeihin. Vaikka ukko ei osaa puhua, se osaa leikkiä ja nauraa kihertää isojen tempuille ja temppuilla itse. Luultavasti YK:n kannalta on saman tekevää onko isompi lapsi 10v vai 5v, joka tapauksessa se on häntä itseään huomattavasti vanhempi ja taitavampi. Meidän veljekset olivatkin hurjan suloisia YK:n viimeksi kylpiessä. Isoveli hellästi pesi ja leikitti kylpevää pikkuveljeä ja molemmilla tuntui olevan oikein hauskaa.
Koska kaiken hereilläoloaikansa YK viettää hyvin intensiivistä elämää, niin illalla se menee yleensä mukisematta nukkumaan ja nukahtaa sänkyynsä itsekseen tuttia ja vesinokkista lutkutellen. YK valitettavasti heräilee tyyppiyönä muutamaan otteeseen, mutta rauhoittuu muutamasta silityksestä.
Ovat nämä 1-vuotiaat kaikessa rasittavuudessaan aikamoisen hurmaavia pikkuotuksia!
Meillä on pottailut jääneet nyt lähes kokonaan. Joskus YK istahtaa potalle housut jalassa, vähän kuin tuolille, mutta nousee siitä nopeasti pois eikä minulla ole ollut voimia asiasta nipottaa. Housuttomana pottatuokiot jäävät vieläkin lyhyemmiksi. Toisaalta YK:lla ei tunnu olevan mitään käsitystä rakonhallinnasta. Kun pissat lorahtavat vaikka lattialle, hän on vain hämmästynyt ja iloissaan lotraa pissilätäköllä kuin vesilammikolla ikään.
Tuttikin kulkee mukana enkä ihan itseni takia aio YK:ta siitä vierottaa vielä hetkeen. Hammaslääkärit sanokoon mitä tahtovat. Meillä isommat ovat itse luopuneet tuteistaan siinä kolmen vuoden kieppeillä. Ovat tehneet itse päätöksen (tosin lahjusten houkuttelemina), mutta kun päätös on itse tehty ei suurta surua ole tullut.
Uljas, teidän poika muistuttaa edelleen, niin kuin on koko ajan jotenkin muistuttanut, YK:ta. Pieniä vikkeliä miehiä molemmat. YK on vain aina ollut paksumpi. Sanatkin ovat melkein samoja, paitsi tuota kakkaa meillä ei ole. Meillä on 1.5v neuvola vasta huhtikuun lopulla, jolloin saadaan viralliset mitat. Toivottavasti 80 cm napsahtaa silloin rikki. Tällä hetkellä ei kyllä kovin lupaavalta näytä.
Ulkoilusta YK tykkää - ja silloin ei tuttia kaivata. Tosin nämä liukkaat kelit eivät pientä ihmistä erityisesti suosi. YK:lla ei ainakaan ole kykyä korjata tilannetta, jos jalat menevät alta. Sitä sitten vain mennä kellahdetaan vauhdilla selälleen. Joskus paukkuu takaraivo ja silloin itkettää. Muuten YK:sta on kiva taaperrella pitkin poikin. Siis vain kävellä sinne tänne ja ainakin minun mielestäni täysin päämärättömästi. Sitä ulkoilu YK:n kanssa on. YK kulkee edellä ja äiti perässä.
Cirrus, minun täytty vielä siis täsmentää tuota pojan ikää. Hän on siis tällä hetkellä 1v 5kk. Minun ajatukset ovat näköjään aivan hukassa tuon iän ilmoittamisen suhteen. Meidän poika ei siis vielä ole puoltatoistavuotta, kuten aikaisemmasta viestistä voi luulla. Meillä on myös huhtikuun lopulla neuvolalääkäri, jolloin poika on 1,5v. Pieni ja vikkelä meidän poika kyllä on. Äiti ei aina ehdi perässä juosta. Tällä hetkellä meillä asuu känkkäränkkä. Toivottavasti se kohta älyää lähteä meiltä. Aika rankkaa on kun poika ei nuku yöllä ja päivällä on niin väsynyt että kiukuttelee joka asialle. Hänellä on hiukan nuha ja luulen, että on vielä tulossa viimeiset takaposkihampaat. Minä yllätyin myös, kun olimme hiihtolomalla reissussa ja kävimme pari kertaa syömässä ravintolassa. Poika oli oikein mallikkaasti. Hän jopa jammaili musiikin tahdissa. Kyllähän nämä lapsukaiset ovat niin ihania vaikka välillä saavat äidin väsymään.
YK:lla on jokin aika sitten kumma tauti. Nousi korkea kuume (yli 39 astetta), yskää oli ja nuhaakin. Seuraavana aamulla sitten kaikki raajat olivat täynnä merkillistä ihottumaa. Sellaisia isoa punaisia lämpäreitä ja jotakin rakkulatyyppistäkin. Pänttäsin "Lapsiperheen lääkärikirjaa" eikä oireet oikein sopineet mihinkään kuvattuun. Päivän mittaan ihottuma nousi poskillekin ja YK oli melko rujon näköinen. Koska lähimmät osumat olivat parvorokko ja tuhkarokko (eivät ihan kyllä sopineet ja tämä sattui ennen kohua tuhkarokkoon sairastuneesta lapsesta), mutta koska YK ole vielä saanut rokotusta, päätin viedä YK:n lääkäriin. Diagnoosina oli "jokin virustauti". Verikokeet kyllä otettiin. Seuraavana aamuna ihottuma (eli nokkosrokko) oli kadonnut yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Korkea kuume jatkui vielä muutaman päivän. Nyt olen itse ollut ankarassa nuhassa, varmaan YK:lta saadussa, mutta ihottumaa tai kuumetta ei ole ollut.
Tähän samaan syssyyn YK on ruvennut lykkäämään poskihampaita. Tähän asti YK:n purukalusto on koostunut ainoastaan neljästä hampaasta ylhäällä ja alhaalla. Tosin kyllä pureskelu ikenillä on tuntunut sujuvan vallan mallikkaasti. Nyt sitten 1v5kk iässä suuhun ovat putkahtaneet myös ensimmäiset poskihampaat. Kulmahampaita ei ole. Minulla ei ole mitään mielikuvaa noitten isompien lapsien hampaiden kehityksestä. Tulevatko poskihampaat todellakin ennen kulmahampaita? Mitenkäs muiden hampaat?
Tällaista tällä kertaa.
Siellä tuli käytyä viime viikolla, kun Yk:lla oli ikää 1v 6kk ja 3pv. Ukko oli kasvanut edelleen varsin mukavasti. Painoa oli lähes 10.7 kg ja pituuttakin jo 80.5 cm. Oli onnistunut nousemaan jo -1 SD-käyrälle. Alimmillaanhan YK oli -1.8-käyrällä puolivuotiaana, että sikäli noususuhdanne on lupaava.
Kivekset lääkäri onnistui yritysten jälkeen löytämään (YK ei tykännyt mokomasta käpälöinnistä), palloja ja autoja YK ei suostunut kirjasta näyttämään (ei tietenkään, ei se koskaan mitään näytä), mutta palikkatornia se rakenteli innokaasti. Lääkärintodistuskin saatiin ruoka-allergioista päivähoitoa varten.
Hampaiden lykkiminen jatkuu. Nyt suussa pilkottaa jo aavistukset kulmahampaistakin. Kylläpäs noita nyt tulee, kun vihdoinkin alkoivat puhjeta.
YK muuten uusi "pilkkukuumeensa" ennen pääsisäistä. Kuume nousi uudelleen ja nokkosihottumaa oli päästä varpaisiin. Sitä kestikin nyt useita päiviä, mutta on nyt reilun viikon pysystellyt loitolla. Kaikkeen sitä sitten törmääkin.
Uusi piirre YK:n toiminnassa on jonkinasteiset mielikuvitusleikit. YK on laittavinaan ruokaa ja sitten syövinään sitä tai nyt uutuutena on herännyt mielenkiin siskon ja veljen vanhoihin Fisher Pricen parkkitaloon ja hultoasemaan. Aiemmin YK ei ole niistä piitannut, mutta nyt autot ja pikkuväki saattavat viihdyttää YK:ta hyvänkin tovin. Lisäksi satunnaisesti onnistumme lukemaan kirjoja. Tähän asti se on ollut sivujen kääntelya ja kirjan viskomista.
Muuten vauhdikas meno jatkuu. Paikallaan ei juuri viitsitä pysyä ja pöydälle kiipeily ym. tuhmailu on kovasti suosiossa. YK:n kontolla alkaa olla jo koko joukko rikottuja astioita.
Yöt ovat nyt tautien mentyä ohi sujuneet varsin mallikkaasti. Viime aikoina YK ei ole juurikaan heräillyt ja jos onkin, niin usein onnistuu itsekseen nukahtamaan uudelleen. YK menee nukkumaan siinä klo 20 kieppeillä ja nukkuu aika tarkkaan 12 h. Sitten päälle tulevat vielä 1-2 h päiväunet eli kyllä uni ainakin maittaa.
Palstalla on ollut kovin hiljaista. Eikö kenellekään kuulu mitään jännää tai edes tavallista?
Me ollaan podettu useamman lapsen voimin enterorokkoa ja nyt ollaan flunssassa. Kohta ollaan kaksi kuukautta sairastelu putkeen, plääh.
Anskukin kävi 1,5v neuvolassa ja kaikki meni hienosti. Painoa 11kg ja pituutta 82cm. Totesivat ettei keskosuus näy enää mitenkään. Ei taidoissa, eikä mitoissa.
Hampaita suussa on jo paljon. Poskihampaat taitaa olla kaikki, mutta kulmahampaita ei vielä näy.
Mielikuvitusleikkejä täälläkin leikitään. Ja hoidetaan nukkeja. Leikkikeittiössä kokkaillaan ruokaa ja syödään sen jälkeen. Lukeminen onnistuu hyvin, Ansku näyttää kysyttäessä kaikkea sivuilta ja jaksaa kuunnella pitkiäkin kappaleita. Anskun isosisko harrastaa voimistelua ja treenaa myös kotona. Ansku seuraa vierestä ja yrittää itsekin. Ansku rakastaa tanssimista ja esiintymistä.
Ruokailukin sujuu mallikkaasti. Ansku syö itse, ihan lautasen lopussa autan kaapimaan reunat puhtaiksi. Kaikki ruoka maistuu ja allergioitakaan ei ole. Iho on aika kuiva, melkein atooppinen, mutta niin on kaikilla muillakin meidän lapsista. Rasvaa kuluu, kun pari kertaa päivässä rasvailee neljä lasta.
Outo "pilkkukuume" YK:lla. Onneksi on ohi. Olisiko ollut jokin rokko?
Tasaista arkea täällä.
Aotearoa ja Ansku
Kyllä täälläkin vielä elossa ollaan, jotakuinkin. Pikkukakkosemme syntyi 11.4.2011 (2 päivää lasketun ajan jälkeen kuten isoveljensäkin ja vielä samassa synnytyssalissa!) mitoin 49cm 3250g. Synnytys oli tällä kertaa ihana! Vois melkein jo synnyttää kolmannen, jos ei tarvis raskaana olla =)
Supistukset alkoi jo 09. päivä muttei olleet säännöllisiä ja 11. päivä mentiin sairaalaan heti yöllä kahdentoista aikaan mutta lähettivät sit takas kotiin kun ei kuulemma TAYSissa ollut paljoo tilaa ja supistuksia ei ollut niin kovin usein mut sit muutaman tunnin päästä tein kotona jo niin kuolemaa että oli pakko lähtee takas. Ja yllättäen kun sieltä käyriltä pääsin tutkimuksiin niin olinkin 6cm auki ja lapsivedetkin meni. Siitä ei sit mennytkään kauaa kun syntyi. Synnytyksen kestoks merkattiin pikkusen alle 4h!! Ja oli kyllä mukava synnytys, sain spinaalin just oikeeseen aikaan ja kätilökin naureskeli että "tää on puoliks ulkona ja sä vaan hymyilet".
Mut on tää arki kieltämättä haastavaa kahden vaippaikäsen kans kun on yksin kotona. Sit kun mieskin on kotona niin toki on helppoo mut välillä on kyllä hanskat hukassa kun yksin yrittää miettiä että minkä ensin hoitais, isomman kakat vai pienemmän nälän jne. =)
Mutta on nää pojat ihania, pikkuinenkin on jo väläytellyt ensimmäisiä hymyjään! En muistanutkaan kuinka hurmaavia nää hampaattomien hymyt on...
Ja Theo on niin huolehtiva isoveli, välillä vähän liiankin kun ei meinaa uskaltaa jättää pikkuveikkaa yksin äidin kanssa. Yhtenä aamuna nimittäin sanoin Theolle että käy herättään isin, mutta poika vaan osoitteli sitterissä makoilevaa Kassua ja näytti huolestuneelta. Jouduin monta kertaa sanoon että äiti on kyllä tässä pikkuveikan kanssa ennenkun uskalsi lähteä. Ja kerran Theo oli käynyt peittelemässä pikkuveikan sitteriin, mikä oli tietysti tosi suloisesti tehty, mutta se oli jo vähän liikaa kun oli sitten mennyt "halailemaan" veikkaa, eli makasi siinä sitterissä veikan päällä =D Ja usein käy myös pussaileen ja silitteleen pikkuveikkaa, ei ainakaan vielä ole mustasukkaisuudesta tietoakaan.
Punnitsin just kotona Theon ja 15kg meni rikki... On se iso poika...
Ja auttakaa, mitä mä näillä lämpöisillä ilmoilla puen pikkuiselle päälle ulos? Kun kuitenkin siellä vaunuissa on vaunupussissa tai ainakin siellä kantokassissa... Aina pelottaa on sillä on liian kuuma/kylmä...
Mukavaa kesän alkua kaikille ja kertokaa kuulumisia!
Muuten nyt on Theollakin muutamia sanoja tullut. "Anna" tulee jo ihan selkeästi ja tarkoituksella ja sit "auto" tuli juuri uutena ja sit toistelee sanoja kuten "vaippa" tai se on lähinnä "aippa" ja sit usein toistelee isiä, hissiä ja vessaa.
nyt se kauan pelätty asia sitten tapahtui. YK on oppinut/kasvanut riittävään mittaan, jotta saa oven auki. Ja tätä taitoahan hän sitten riemukkaasti käyttää hyväkseen. Onneksi isojen huoneet ovat yläkerrassa, jolloin ei koko aikaa tarvitse olla kieltämässä. Lauantai-aamuna YK innokkaasti avasi siskonsa oven ja sanoi herttaisella, kirkkaalla äänellä ovenraosta "kukkuuu". Mitäs lähes 14v murkku siihen voisi sanoa. Nukkua tekisi mieli, mutta kuka sädehtivää kukkuutakaan voi vastustaa.
Onneksi olkoon Mirkkis :) Mahtaa teillä olla vipinää. Ei varmaankaan tarvitse pohtia, mihin aikansa käyttäisi. Ja pukemisesta - enpä taida osata auttaa. Eihän tietystikään lähes kahdessakympissä tarvitse ihan hirveästi päälle pyntätä, mutta tämä viikko taitaa kuitenkin olla vilpoisempi kuin edellinen. Kai sen huomaa, onko vauva tyytyväinen. Jos on rauhassa kopassaan, niin vaatteetkin on varmasti OK. Punakasta hikinaamata voi päätellä sitten jotakin muuta.
Toivon, että YK ehtii kasvattaa vähän järkeä päähänsä ennen kuin nelkkumme syntyy. Tuntuu, että nytkin hengästyttää perässä juokseminen (vaikka vasta puolivälissä mennään, niin mahani on kuin kahdeksannella kuulla...). YK pursuaa toimintatarmoa ja sellaista positiivista energiaa. Silmät säihkyen ja hymy naamalla ukkeli juoksee paikasta ja puuhasta toiseen. Onhan se ihana, mutta ah, niin rasittava. Hetkeksikään ei voi jäädä vain oleilemaan.
Julius on oppinut aukasemaan noita ovia ja se tarkottaa sitte sitä että oltiin missä vaan ja jos suinkin yltää ovenkahvaan niin eiköhän sitte mennä vikkelään huoneesta toiseen :)
Julius on nyt sitten ollut mallina sekä huhti että toukokuun 2+ lehdessä ja meidän koko perheestä on juttu sitten kesäkuun lehdessä :)
Pojalla riittää myös noita kuvauskeikkoja..kesäkuun 8. päivä on Nokialla seuraava kuvaus ja sitten on kuvaus elokuun 7. päivä tuolla Jyväskylässä ja hänet haluttiin myös taas yhteen uuteen mallitoimistoon listoille :)
Juliuksella oli 1v5kk neuvola tossa 16.5 ja siellä mitat oli 12kg ja 82.5cm ja pojalla kenkä on tällä hetkellä 24
Pottailu pojalla sujuu oikein mallikkaasti kun päivisin tehdään lähes jokainen pisu pottaan.
Tai ylipäätänsä aika ajanut tällaisen palstan tarpeen ohi?
Jonna@, se juttu teidän perheestä oli ihan kiva. Hyvinpä näytätte jaksavan suurperheen arkea. Minä olen ihan uuvuksissa jo YK:nkin kanssa (ja syksyllä tulee se neljäs...), vaikka tuo teiniosasto auttaa kiitettävästi YK:n paapomisessa. Varsikin isoveli puuhailee miellään pikkuveikan kanssa. Mistä muuten keksitte laittaa Juliuksen malliksi? Ovatko teidän muut lapset olleet?
Sitten YK:n (1v8kk) elämää:
Vihdoin ja viimein YK on alkanut innostua puheesta. Mikään verbaalinen nero se ei vieläkään ole, kaukana siitä, mutta nyt sanoja on hissukseen alkanut tulla (uusina aupo = auto, kukka, kakka, kakku , iiä=isä, äijä=äiti jne. ) ja mikä merkittävintä, YK on alkanut olla niistä kiinnostunut. Toistelee sanoja ja saattaa jopa kirjasta osoitella. Ymmärtämispuolella YK:lla ei näytä mitään ongelmia olevan, mutta tuo tuotto ei ole syystä tai toisesta vain kiinnostanut pätkääkään. Omia viittomiaan YK käyttää edelleen ja paljon puhuvia sävykkäitä äänähdyksiä.
YK pitää edelleen vauhtia yllä. Tuulettaminen on hankalaa, koska YK niin kovin mielellään livahtaa pihaovesta ulos ja meidän pihalta taloyhtiön pihalle - vaikka vaippasillaan. Ihan soralla YK kävelee avojaloinkin hurjaa haipakkaa. Reilun 11 kg massalla eivät kivet vissiinkään paljon pistele.
Talon kissojen ja koirien kanssa YK onkin hyvä kaveri. Tykkää paijata niitä. Ukkeli on vain turhan kiinnostunut eläinten silmistä ja kuonosta, mutta nyt on jakeluun mennyt, että selästä voi hyvin silittää.
Potta ei edelleenkään ole YK:n juttu. Pitäisi ehkä aloittaa sinnikkäämmät harjoittelut ja katsoa, joko pisut osuisivat pottaan. Ihan viime päivinä YK on ruvennut pitelemään vaipan etumusta ja kuvittelisin, että se pissii silloin. Ehkä YK on ruvennut tajuamaan pissähädän yhteyden itse pissaamiseen.
YK kerää muuten kaikkia kummia vaivoja itselleen. Viimeksi se leikki Notre Damen kellonsoittajaa. Joku ötökkä oli pistänyt YK:ta kulmakarvaan. Aluksi puremakohta oli pieni, mutta se turposi päivänmittaan ja illalla se oli jo niin suuri, että silmä oli selvästi pienentynyt. Tässä vaiheessa YK:n isä olisi jo ollut valmis viemään poikansa lääkärille, mutta minusta moinen yhden pureman takia keskellä yötä oli turhaa. Siispä annoin vain nokkosihottumaan saatua antihistamiinia ja sanoin, että katsotaan aamulla. Ehkä se on jo laskenut. Vaan eipä ollut. Koko silmä oli turvonnut täysin umpeen. Meillä asui pikkuinen Quasimodo. Lääkäri kehotti jatkamaan antihistamiinin antoa ja antoi lisäksi silmätippoja. Niillä paise päivän mittaan sitten laskikin ja seuraavana päivänä isomummun synttäreillä YK oli jo ihan ihmisen näköinen.
Ruokailu ja päiväunet menevät vaihtelevasti. Lomalla ollessaan YK on saattanut nukkua aamulla niin pitkään, että päiväunet ovat jääneet kokonaan pois. Tällaisena päivän YK nukahtaa kuin unelma klo 20 yöunille ja nukkuu 12-13 h. Jos päiväunet taas maittavat, YK riehuu sängyssään jonnekin klo 22-23 kieppeille. Tiedä sitten kumpi on parempi vaihtoehto? Yöt YK nukkuu enimmäkseen heräilemättä tai ei ainakaan vaadi palvelua. Joskus nokkamuki pitää täyttää.
YK:n unilelukokoelma alkaa olla sangen merkillinen. Pehmolelut ovat ihan plääh, mutta nokkamuki pitää olla ja se poskella nukutaankin hyvin. Sitten tarvitaan sellainen "toimintapallo" (siis kova lelu) ja se kammottava ja kilkattavat lelukännykkä. Lisäksi YK on lukenut riekaleiksi kaksikielisyysoppaan ja odottajan päiväkirjan. Tällä hetkellä meneillä on imetysopas.
Samoin syöminen on vähän vaihtelevaa. Toisinaan ruoka maittaa todella hyvin ja nyt monena kuumana päivänä YK on ollut sitä mieltä, että yksi pieni mies elää jäätelöllä vallan hyvin. En ole ottanut paineita noista syömisistä, kun tuo ruoka aina välillä kuitenkin kelpaa. Valitettavasti YK edelleen heittelee ruokaa, kun se ei maistu tai YK on saanut siitä kyllikseen. Sitten se iloinen hymy naamalla heristää sormeaan ja sanoo "soo soo". Jippii.
Tällaista siis YK:n elämään. Ei arkea kummempaa.
Cirrus:No yks päivä olin menossa sellaseen mamma/taapero treffeille tonne koskikeskukseen ja siellä sattu olemaan sillä kertaa yhden mallitoimiston bookkeri joka iski silmänsä Juliukseen ja tuli kehumaan pojan silmiä jne,ja kysy sitte että kiinnostaisko mua laittaa poika heidän toimiston listoille johon siis suostuin ja ei se haitaksikaan ole kun poika näyttää viihtyvän vielä ainakin kameran edessä :)Ja kyllä nuo muutkin on malleina tälläkin hetkellä.
Itse täytin vuosia tossa 6.heinökuuta tuli 29v täyteen ja tossa 15.7 ´tulee 8 vuotta yhteiselämää täyteen
Aika on taas hurahtanut vauhdikkaasti. YK:lla ei tekeminen kesken lopu, joten ei muillakaan. Listaan tässä joitakin YK:n edesottamuksia viimeisen puolentoista kuukauden ajalta.
* YK sanoi ensimmäisen (ja toistaiseksi viimeisen) lauseen kaltaisen tässä noin kuukausi sitten. Sisko heitti pallon YK:n naamalle. Eihän ukkelia sattunut, mutta se piteli nenäänsä ja sanoi:”Nenä … rikki.”
* Tässä yhtenä päivänä ihmettelin, mitä paistinpannulleni on oikein eksynyt. Eiköhän sieltä löytynyt veljen matkakortti ja elokuvalippu. Onneksi pannu ei ollut kovin kuumalla eivätkä kai ko esineet olleet olleet siellä kovin kauan, kun lämpöherkkä teksti ei ollut haalistunut. Ja HSL:n toimistossa vakuutettiin, että matkakorttikin toimii yhä. Kortti kestää kuulemma jopa hienopesun (ei kuitenkaan suositellut kokeilemaan).
* YK ryökäle matkii minun kävelytyyliäni (tai ainkin luulen niin). Kävelee takakenossa ja maha pystyssä. Muutenkin se on innostunut hassuista tavoista kävellä, kuten kyykkykävelystä.
Tässä kesällä YK:lla oli rähinäkausia. Se omi kaikki lelut itselleen eikä olisi millään pystynyt lainaamaan niitä muille. Näin oli niin omalla pihalla kuin leikkipuistossakin. Oikein hävetti, kun ukkeli vaan huusi ja meuhkasi, kun joku toinenkin olisi halunnut leikkiä autoilla. Erityisen tarkka YK onkin juuri autoista. Se asettelee ne sievään riviin eikä siedä, jos joku toinen menee tähän rivistöön kajoamaan. Eikä sitä yhtään haitannut (eikä haittaa vieläkään), vaikka vastapuoli olisi huomattavasti YK:ta kookkaampi. Paljon ääntä vaan ja kimppuun. Nyt kun YK taas aloitti päiväkodin tämä rähinä on hieman helpottanut. Pitävät pojan ilmeisesti siellä riittävästi kurissa ja nuhteessa.
* Ja päiväkodista tulikin mieleeni: YK vietti 7 viikon kesäloman ja meni nyt vielä joksikin aikaa päiväkotiin ennen vauvan syntymää. Ihan hyvä niin. Olen ollut aika väsähtänyt. Hemoglobiini alhaalla ja flunssaa ja tämä järkelemäinen vatsa... Huoh! Mutta kesällä kun kävelimme päiväkodin ohi YK huiski innokkaasti päiväkodin suuntaan ja huusi:”Sinne, sinne!” ja tirautti pienet itkut, kun äiti ei vienytkään lasta päiväkotiin. Kyllähän tällainen äidin itsetuntoa kohottaa :(. Ensimmäinen viikko päiväkodissa oli kuitenkin aika rankka YK:lle, mutta nyt on arki taas alkanut rullata.
* Potta on edelleen plääh, mutta viime sunnuntaina otimme ison edistysaskeleen: YK suostui istumaan potalle. Kylvyssä ollessaan YK hoki kakkaa ja minä selitin, että pissan ja kakan voi tehdä hyvin pottaan. Tämä ei YK:ta varsinaisesti vakuuttanut, vaan poika katselin minua suurin, pyörein silmin, pudisteli hissukseen päätään ja sanoi: ”Ööö... ööö.” YK suostui kuitenkin tulemaan ammeesta pois ja istumaan potalle ja aivan erityisen lystiä oli lapata vettä ammeesta pottaan. No, edistystä kai tämäkin, vaikkei mitään omaa tuotosta pottaan eksynytkään.
Ei siis edelleenkään arkea kummempaa. Mutta hyvä arkihan on aina parasta :)
Maanantaina 24.10. YK:n päivänä lippujen liehuessa YK vietti 2v synttäreitään. Virallista neuvolaa ei ole ollut, mutta omien mittausteni mukaan YK on 85 cm pitkä ja 11.5 kg. Yleensä neuvolassa poika saadaan venymään pitemmäsi, joten saattaisihan tuo olla 86 cm tai jopa enemmänkin. Mikään hujoppi YK ei kuitenkaan ole. Muutenkin aika vauvahan tuo on: Vaalea hahtuvatukka, pyöreä pää, suuret silmät, nukkuu pinnasängyssä, käyttää vaippaa ja tuttia. Näköpiirissä ei ole muutosta mihinkään näistä.
Reilu kuukausi sitten pikkusisko mulisti YK:n elämän. YK on ottanut rääkyleen yllättävän hyvin vastaan. Mitään n erityisen pahaa mustasukkaisuutta ei ole ollut. Pahin mustasukkaisuuskohtaus tähän asti koski YK:n rattaita. Tavallisesti kaksikkoa kuskataan sellaisissa päällekkäin istuttavissa käryissä - YK ylhäällä ja vauva alhaalla (Tästä paikkajaosta YK ei muuten suostunut keskustelemaan. Isoveljen paikka on luonnollisesti ylhäällä ja nämä rattaat ovat yhteiset. Kerran pihalla ollessamme laitoin kuitenkin vauvan kantokopan YK:n vanhoihin rattaisiin ja siitä syntyi suuri suru. YK tuijotti täysin lamaantuneen rattaitaan silmät pyöreinä ja toisteli suurten kyynelten virratessa pitkin poskia:”Vauva – rattaat - vauva - rattaat .” Taidettiin ottaa pois jotakin liian omaan ja tärkeää.
Muuten pikkusiskoa halutaan pitää sylissä, paijata ja antaa sille nuolupusuja. Edes imettäminen ei saa YK:ta raivoihinsa. Kun vauva itkee, YK sanoo äitiään matkien:”Noo, noon,noo.”
Muuten YK:n elämässä tärkeää ovat junat. ”Juunaa juunaa tuut tuut”, YK laulelee ja leikki Brion junaradalla tai mikä vieläkin ihanampaa, katselee youtube-videoita junista. ”Train combilation” on oiva hakusanayhdistelmä. Noita YK voisi tuijottaa vaikka tunnin. Muita tärkeitä asioita ovat Barbapapat ja muumit ja Nalle Puh ja kaikkein lumoavin ja hypnotisoivin Teletapit. Mitään (junavideoiden lisäksi) en ole nähnyt YK:n tuijottavan ruudusta yhtä kiinteästi kuin Teletappeja. Lastenohjelmat eivät yleisesti YK:ta kauheasti kiinnosta.
Tässä nyt kotiäitiaikaa viettäneenä olen löytänyt YK:sta täysin uusia piirteitä. Olenhan tiennyt, että YK nappaa leluja kädestä, tönii, omii ja kiljuu määräilevästi, jos joku menee YK:n tontille, mutta en ole tiennyt, että YK on myös suuri auttaja ja sovittelija. Leikkipuistossa kaatunutta 1-vuotiasta YK meni lohduttamaan ja nostamaan ylös, kun lapsen äitiä ei alkanut kuulua apuun tai kun toisella suunnilleen YK:n ikäisellä oli vaikeuksia kiivetä kiipeilytelineessä, YK riensi auttamaan käsi ojolla (tosin siitä avusta olisi voinut tulla täysi fiasko). Myös 2v tyttöjen riitaan lastenvaunuista YK puuttui määrätietoisesti. Tyttöjen aikansa kinasteltua YK käveli paikalle, otti rattaisiin syyttä suotta tunkeilevan lelukoiran pois toisen kädestä ja ojensi sen toisella ja totesi tyytyväisenä:”Nonni” ja marssi pois paikalta. Homma oli ratkaistu.
Palsta on kovasti hiljentynyt, joten lopettelen itsekin nyt YK:n edesottamusten kirjaamisen. Onnellisia, yllättäviä ja kiinnostavia hetkiä kaikille taaperoiden ihmeellisen arjen keskellä eläville.
Sanavarastoon kuuluu nyt neljä sanaa: anna (joka käytetään myös merkityksessä ota), äiti (tietenkin, aina hyödyllinen), täällä (onhan se hyvä raportoida missä menee, kun kerran huutelevat, käytetään myös merkityksessä "tässä tämä on", esim. kun tuodaan talvihaalari äidin luo, kun haluttaisiin lähteä ulos) ja vauva (tarkoittaa yleisesti ottaen kaikkea söpöä, myös YK:ta itseään, kun hän itsekin on niiiin i-i-i-ihana).
YK on siis satsaa tällaisiin käyttösanoihin eikä perusta mistään "turhanpäiväisistä" kukista, ankoista sun muista. Jos sanan kerran opettelee, niin sillä pitää olla myös käyttöä. Hassu pikku ukko. Mitään "Missä lamppu?"-leikkejä YK ei suostu leikkimään.
YK:n ärsyttävä oivallus on ottaa pikkujakkara alleen ja kurkotella sitten sillä seisoen kaikkea, mihin ei pitäisi vielä yltää. Valot rämpsyvät ja ennen turvassa olleet pikkuesineet saavat kyytiä. Voi voi... Tuoleja voidaan kuljettaa pitkäkin matka, jotta päästään haluttuun kohteeseen käsiksi. Ovenkahvaan YK ei onneksi vieläkään meinaakaan ylettyä eikä ole tajunnut ruveta aukomaan ovia jakkaralla seisten.