H i d a s lapsi HUOH! Ruokailusta kyse.
Kuinka saada lapseen vauhtia???
Kyse on 10 vuotiaasta tytöstä. Hänellä on kaikki muut asiat kunnossa, todistuksessa suurin osa ysejä, innostunut harrastuksistaan ja ystävien kanssa olemisesta, leikkii ja urheilee. MUTTA...
Ruokaileminen on niin hidasta, että siihen tuppaa menemään ihan niin paljon aikaa kunnes otan lautasen edestä. Mikään ei auta ei mikään. Olipa ruokaa vähän tai paljon, olipa porkkanana mitä tahansa. Ruokalussa hän vain istuu ja heiluttelee jalkojaan ja näykkii ruokaansa ja keskustelee mielenkiintoisia. Joudun sanomaan laita ruokaa suuhun, työnnä haarukka suuhun NYT pure takahampailla älä näyki etuhampailla. Niele. Juo maitoa juo nyt sitä maitoa... ota uusi annos ruokaa... En yksinkertaisesti saa itse syötyä enkä huolehdittua pikkusisaruksista, kun tämä yksi vaan istuu siinä eikä syö ellen koko ajna pajata. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Nyt olemma ajautuneet siihen pisteeseen, että kun muut nousevat sanon että nyt sinäkin nouset pöydästä kaadat maidin kurkkuusi ja syöt (seisten tiskioydän ääressä, jossa näyttää sujuvan nopeasti) ja lähdet, siivoan nyt pöydän. Minusta on hirveän ikävää pilata jokaikinen ateria sillä, että tälle yhdelle on tiukkaan sävyyn puhuttava ja lopulta vaan keskeytettävä se loputon hidastelu. Hän ei ehtisi minnekään, jos antaisin hänen istua siinä pöydässä niin kauan kuin haluaa. Sitä paitis siitä seuraa... tää on kylmää maito on lämmintä... harrastukset alkaa jne
Kommentit (29)
Mutta aamulla, koulu alkaa silloin kun se alkaa. Lapsella on yksi harrastus. Kaupassa pitää käydä. Ja jos ei halua yksi jäädä, kun vien pienempiä vaikka läkäriin, niin lusikkaa on vaan pistettävä suuhun. Aina ei ole aikaa keskustella ja fiilistellä, sillekin on paikkansa mutta arki on meillä ainakin arkea ja nukkumaan mennään ajallaan. Olen joskus kokellut paljonko tämä syöminen kestää... se kestää... kestää... lopulta tulee vessahätä, nukuttaa, mä en jaksa syödä ... tääl ei oo ketään... jne jne että ehkä kolmonen et ole nyt oikeillä jäljillä kuitekaan.
Saitte kiinni ajatuksestani. Minusta ok ruokalu on sellainen jotenkin hallittu kokoneisuus, että se saadaan hoideltua ilman, että kouluun ei tarvitse itkukurkussa juosta. Vaan keskustellaan jos on aikaa, syödään ja lopeteaan ruokailu ennen tosiaan kun maito happanee...
neuvoja ei ole, perässä tullaan
-ruokapöytähaaveilija 6 v
poika.
Ei muuta ehtisi päivän aikana tekemään kuin syömään ateriansa jos saisi omaan tahtiinsa toimia :/
Yhtä leipää saatta syödä tunnin jos en muistuta 'haukkaa leivästä', 'pureskele' ...
Pukemisen kanssa on aivan samanlaista.
Lapsi vaan jää haaveilemaan omia asioitaan ja unohtaa kaiken muun.
Käyttämäsi keino vaikuttaa ihan hyvältä, jos kerta tiskipöydän ääressä seisten ruoka menee reippaammin suuhun. Sinuna käyttäisin sitä keinoa nyt ja katsoisin, tapahtuuko muutosta ruokapöydässä.
Onko opettaja huomauttanut ruokailuongelmista koulussa?
mulla 6v poika ja samaa rataa täällä mennään.
Neuvoja en osaa antaa, odotan edelleen sitä ihmettä että homma helpottuisi.
Opettaja kertoi, että nyt tokalla on HIEMAN syöminen reipastunut. mutta en tiedä mitä lopulta syö, ei varmaan juuri mitään, mkun aina on niin hälissään mun tulee koullusta kotiin.
Laitan / laitamme yhdessä välipalan.
Silti jousuin huomauttaamaan että hei sullahan oli nälkä; syö ja aikaa menee ja syöminen unohtuu... hhuoh
kunnes päätin, että meillä syödään reippaasti. Nykyään annan normiateriaan aikaa 15 min, leipään jne 5-10 min. Sen jälkeen ruoka lähtee edestä, eikä saa syötävää ennen seuraavaa ruokailua, jossa aikaa myös saman verran. Pari ensimmäistä päivää meni nälkää valittaessa "kun ei ehinyt syödä" mutta nyt on oppinut syömään tuossa ajassa. Keskittyy siis syömiseen, eikä ajatteluun kun tietää, ettei ole aikaa.
Suosittelen!
tuo ohjeistus, kokeiltu on.
poika on reippaasti alipainoinen, miinuskäyrät paukkuu, ja syö aina niin huonosti ja liian vähän.
6-vuotias on samanlainen hidastelija. Ei auta mikään, kaikea muuta puuhaa paitsi syö. Tuntuu, että koko ajan saisi istua vieressä ja muistuttaa, että pureskele, niele, juo... Pienen aterian syömiseen menee helposti 45minsaa.
Sitten itkee, että miksi on aina viiminen. Osaa kyllä välillä syödä reippaastikin. En tarkoita, että ahmisi äkkiä ruokansa, vaan että ihan normaalistikin osaa kyllä syödä. Joskus aina välillä.
En tiedä mitä tekisi, sen ajatukset tuntuu olevan ihan jossain muualla kuin siinä justiinsa tehtävässä asiassa, eli nyt syömisestä kyse. Huoh!
Niin ja kyse ei ole mistään kalenteri kädessä juoksemisesta. Mielestäni ruoka kuitenkin syödään niin, että se ei ehdi kylmetä ja maito ei ehdi lämmetä...