Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri kylään jouluaattona! Mitä teen?
22.12.2010 |
Eli siis, tyttäreni joka on 5-luokalla on kutsunut kaverinsa meille YÖKYLÄÄN jouluaattona! Tytön perhe on kuulemma suostunut, ja tänään tytär toi mulle 50€ja sanoi '' nää on millan äitiltä, kun se saa syödä meillä.''.
Soitanko äidille ja sanon, ettei käy päinsä?
Kommentit (37)
Iso lämmin jouluinen kiitoshali sinulle, jolla on kultainen sydän. Ja salainen lohdutushali Pikku-Millalle.
Onnellista ja rauhallista joulua teidän koko perheelle ja Millalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan olla, että tyttö on asiasta aivan innoissaan. Monet viettävät joulua etelässä, toiset hotelleissa, yh yksin lapsensa kanssa jne... Ei kai me mammat voida sanoa, että väärin juhlittu joulu!
Ja mitä vikaa siinä on, jos vanhemmat haluavatkin vaikka olla joulun kaksin tai kaveriporukassa?
Jos kaikilla on hyvä mieli, asia on mielestäni ihan ok.
Ap:lle hatunnosto kun soitit tytön äidille ja otat hänet teille.
Iso lämmin jouluinen kiitoshali sinulle, jolla on kultainen sydän. Ja salainen lohdutushali Pikku-Millalle.
Onnellista ja rauhallista joulua teidän koko perheelle ja Millalle.
Voihan olla, että tyttö on asiasta aivan innoissaan. Monet viettävät joulua etelässä, toiset hotelleissa, yh yksin lapsensa kanssa jne... Ei kai me mammat voida sanoa, että väärin juhlittu joulu! Ja mitä vikaa siinä on, jos vanhemmat haluavatkin vaikka olla joulun kaksin tai kaveriporukassa? Jos kaikilla on hyvä mieli, asia on mielestäni ihan ok. Ap:lle hatunnosto kun soitit tytön äidille ja otat hänet teille.
Kyllä hitsi vie voi sanoa, että väärin juhlittu joulu! Kertoo minusta kaiken olennaisen sen perheen lapsirakkaudesta, jos oman rakkaan lapsen läsnäolo koetaan jopa jouluna riesaksi ja työlääksi.
Voihan olla, että tyttö on asiasta aivan innoissaan. Monet viettävät joulua etelässä, toiset hotelleissa, yh yksin lapsensa kanssa jne... Ei kai me mammat voida sanoa, että väärin juhlittu joulu! Ja mitä vikaa siinä on, jos vanhemmat haluavatkin vaikka olla joulun kaksin tai kaveriporukassa? Jos kaikilla on hyvä mieli, asia on mielestäni ihan ok. Ap:lle hatunnosto kun soitit tytön äidille ja otat hänet teille.
Kyllä hitsi vie voi sanoa, että väärin juhlittu joulu! Kertoo minusta kaiken olennaisen sen perheen lapsirakkaudesta, jos oman rakkaan lapsen läsnäolo koetaan jopa jouluna riesaksi ja työlääksi.
Monet joutuvat olemaan töissä. sairaanhoitajat, lääkärit, poliisit jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet joutuvat olemaan töissä. sairaanhoitajat, lääkärit, poliisit jne
Voihan olla, että tyttö on asiasta aivan innoissaan. Monet viettävät joulua etelässä, toiset hotelleissa, yh yksin lapsensa kanssa jne... Ei kai me mammat voida sanoa, että väärin juhlittu joulu! Ja mitä vikaa siinä on, jos vanhemmat haluavatkin vaikka olla joulun kaksin tai kaveriporukassa? Jos kaikilla on hyvä mieli, asia on mielestäni ihan ok. Ap:lle hatunnosto kun soitit tytön äidille ja otat hänet teille.
Kyllä hitsi vie voi sanoa, että väärin juhlittu joulu! Kertoo minusta kaiken olennaisen sen perheen lapsirakkaudesta, jos oman rakkaan lapsen läsnäolo koetaan jopa jouluna riesaksi ja työlääksi.
Monet joutuvat olemaan töissä. sairaanhoitajat, lääkärit, poliisit jne
korosti haluavansa lapsestaan vapaan joulun. Olen itsekin vuorotyöläinen, ja joutunut olemaan jouluina töissä, mutta se on tosiaan eri asia.
Ihan turha kaunistella asiaa. On karu juttu, että jollekulle lapsen läsnäolo on riesa, varsinkin jouluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsi tähän yksityiskohtaisemmin kertoa, miksi anoppi piti minua itsekkäänä, tai miten asian ilmaisi minulle.
Mutta viime joulu oli todella rentouttava meidän porukalle, ja minä nautim. Olin sen 5 päivän loman jälkeen todella jakava. Ajattelin tosiaan, että tämä tuleva joulu on taas kotona ja passaan pitkään pöytään vähän jokaiselle.
Mutta tuon viime vuoden joulun jälkitiloissa anoppi sanoi sanottavansa minulla, siitä tuli valtava riita miehen kanssa, asia on miehen ja anopin mielestä selvitetty, minun mielstäni jossain menee minunkin rajani sylkykuppina ja syyllisenä ololle, asioista jotka eivät oikeasti edes minulle kuulu, eikä minun vastuulla ole toisten ihmisten päätökset (miehen päätös missä on joulun ja kenen kanssa, ja kenen kanssa ei, päätti olla meidän kanssa.... )
Järjestin jouluni pois kotoa, keskityn taas vahvasti pieniin lapsiini, jotka ovat mielsestäni aika kovilla myös, koska minun jaksmainen ei ole mitenkään hyvää. Arki sujuu hyvin, mutta en ole läsnä lainkaan. Annan liian vähän itsestäni lapsille. Näin koen itse. .
Jokaisen on pidettävä huoli terveydestään ja asetettava tietyt rajat. Toimit, kuten vastuullisen äidin kuuluukin. Joku toinen kerta jaksat sitten enemmän. Pidä huoli itsestäsi ja lapsistasi ennenkaikkea ja voimia sinulle!
olkoon provo tai ei, tuli mieleen että ehkä sen "millan" kotona on vähän lasisempi joulu, perinteisesti, mutta tyttö ei tohdi sitä sanoa ääneen, on vain pyytänyt päästä yökylään ja apn lapsi on sitten suostunut jne tms Minä olen parina jouluna pitänyt ovet auki kaikille, meillä sitten ollut omaa ja viersta ja toisaalle muuttanutta ja juuri muuttanutta ja minä olen passannut kaikki, monta päivää. Tuo oli aikana, jolloin olin itsekin jaksamisen rajoilla, olin "hetkeä" aikaisemin romahtanut ja noussut siitä ylös, jatkaen arkea valtavien fyyisten tekemisten taakkojen alla, että myös henkisten paineiden alla, univelkaa, vuorokaudessa niin paljon tehtävää ettei tunnit riittäneet.... omat lapset pieniä, mies poissa eikä mitään tukea.. ja sitten totesin, että on aika minunkin pitää joulu, jossa myhös minä rentoudun, olen jaksava. Niin teinkin. Ajattelin tänä jouluna taas avata ovet ja passata kaikki, kuten aina ennenkin pennusta asti, ja tuplapassaukset menneinä muutamina vuosina.. mutta anoppi haukkui minut lyttyyn tuosta itsekkäästä joulusta. Totesin, että olen tänäkin jouluna erittäin itsekäs ja keskityn vain omaan jaksamiseeni ja omiin pieniin lapsiini. Minun on oltava ensisijaisesti jaksava täysijärkinen äiti omille lapsilleni. Sen jälkeen tulee muut. Tämä on erittäin itsekästä ajattelua, tiedän sen, enkä tarvitse lynkkaustuomiota. En ottaisi meille tänä vuonna yhtäkään ylimääräistä ihmistä, koska en jaksaisi. Mutta jos olisin normaali jaksava itseni, ottaisin, ja vähäne enemmänkin.
Minulla on ollut samanlaista. Heikot odotti minun nostaan ja tukevan, vaikka itse olisin tarvinnut apua. Mutta näytin vahvalta.
Poltin itseni loppuun ja meinasi melkein henki mennä.
Nyt olen päättänyt, että olen suosiolla vittumainen ihminen. Jos joku loukkaantuu, hän ottakoon itse vastuun omasta loukkaantumisestaan. Jos joku pitää minua kylmänä ihmisenä, se on hänen tunteensa.
Kukaan ei tule tuomaan minulle omaa aikaa ja lepoa, joten otan sen itse.
Terveisin totaalisen romahduksen kokenut entinen muiden tukipylväs.
Eli ap.n tapauksessa en ottaisi lasta yökylään vaan jos olisi perheessä ongelmia, tekisin lastensuojeluilmoituksen.
En viitsi tähän yksityiskohtaisemmin kertoa, miksi anoppi piti minua itsekkäänä, tai miten asian ilmaisi minulle.
Mutta viime joulu oli todella rentouttava meidän porukalle, ja minä nautim. Olin sen 5 päivän loman jälkeen todella jakava. Ajattelin tosiaan, että tämä tuleva joulu on taas kotona ja passaan pitkään pöytään vähän jokaiselle.Mutta tuon viime vuoden joulun jälkitiloissa anoppi sanoi sanottavansa minulla, siitä tuli valtava riita miehen kanssa, asia on miehen ja anopin mielestä selvitetty, minun mielstäni jossain menee minunkin rajani sylkykuppina ja syyllisenä ololle, asioista jotka eivät oikeasti edes minulle kuulu, eikä minun vastuulla ole toisten ihmisten päätökset (miehen päätös missä on joulun ja kenen kanssa, ja kenen kanssa ei, päätti olla meidän kanssa.... )
Järjestin jouluni pois kotoa, keskityn taas vahvasti pieniin lapsiini, jotka ovat mielsestäni aika kovilla myös, koska minun jaksmainen ei ole mitenkään hyvää. Arki sujuu hyvin, mutta en ole läsnä lainkaan. Annan liian vähän itsestäni lapsille. Näin koen itse. .
Jokaisen on pidettävä huoli terveydestään ja asetettava tietyt rajat. Toimit, kuten vastuullisen äidin kuuluukin. Joku toinen kerta jaksat sitten enemmän. Pidä huoli itsestäsi ja lapsistasi ennenkaikkea ja voimia sinulle!
olkoon provo tai ei, tuli mieleen että ehkä sen "millan" kotona on vähän lasisempi joulu, perinteisesti, mutta tyttö ei tohdi sitä sanoa ääneen, on vain pyytänyt päästä yökylään ja apn lapsi on sitten suostunut jne tms Minä olen parina jouluna pitänyt ovet auki kaikille, meillä sitten ollut omaa ja viersta ja toisaalle muuttanutta ja juuri muuttanutta ja minä olen passannut kaikki, monta päivää. Tuo oli aikana, jolloin olin itsekin jaksamisen rajoilla, olin "hetkeä" aikaisemin romahtanut ja noussut siitä ylös, jatkaen arkea valtavien fyyisten tekemisten taakkojen alla, että myös henkisten paineiden alla, univelkaa, vuorokaudessa niin paljon tehtävää ettei tunnit riittäneet.... omat lapset pieniä, mies poissa eikä mitään tukea.. ja sitten totesin, että on aika minunkin pitää joulu, jossa myhös minä rentoudun, olen jaksava. Niin teinkin. Ajattelin tänä jouluna taas avata ovet ja passata kaikki, kuten aina ennenkin pennusta asti, ja tuplapassaukset menneinä muutamina vuosina.. mutta anoppi haukkui minut lyttyyn tuosta itsekkäästä joulusta. Totesin, että olen tänäkin jouluna erittäin itsekäs ja keskityn vain omaan jaksamiseeni ja omiin pieniin lapsiini. Minun on oltava ensisijaisesti jaksava täysijärkinen äiti omille lapsilleni. Sen jälkeen tulee muut. Tämä on erittäin itsekästä ajattelua, tiedän sen, enkä tarvitse lynkkaustuomiota. En ottaisi meille tänä vuonna yhtäkään ylimääräistä ihmistä, koska en jaksaisi. Mutta jos olisin normaali jaksava itseni, ottaisin, ja vähäne enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi lapsi ei tunnu missään. Koko suku passattavana on orjaleiri.
Minulla on ollut samanlaista. Heikot odotti minun nostaan ja tukevan, vaikka itse olisin tarvinnut apua. Mutta näytin vahvalta.
Poltin itseni loppuun ja meinasi melkein henki mennä.
Nyt olen päättänyt, että olen suosiolla vittumainen ihminen. Jos joku loukkaantuu, hän ottakoon itse vastuun omasta loukkaantumisestaan. Jos joku pitää minua kylmänä ihmisenä, se on hänen tunteensa.
Kukaan ei tule tuomaan minulle omaa aikaa ja lepoa, joten otan sen itse.
Terveisin totaalisen romahduksen kokenut entinen muiden tukipylväs.
Eli ap.n tapauksessa en ottaisi lasta yökylään vaan jos olisi perheessä ongelmia, tekisin lastensuojeluilmoituksen.
En viitsi tähän yksityiskohtaisemmin kertoa, miksi anoppi piti minua itsekkäänä, tai miten asian ilmaisi minulle.
Mutta viime joulu oli todella rentouttava meidän porukalle, ja minä nautim. Olin sen 5 päivän loman jälkeen todella jakava. Ajattelin tosiaan, että tämä tuleva joulu on taas kotona ja passaan pitkään pöytään vähän jokaiselle.Mutta tuon viime vuoden joulun jälkitiloissa anoppi sanoi sanottavansa minulla, siitä tuli valtava riita miehen kanssa, asia on miehen ja anopin mielestä selvitetty, minun mielstäni jossain menee minunkin rajani sylkykuppina ja syyllisenä ololle, asioista jotka eivät oikeasti edes minulle kuulu, eikä minun vastuulla ole toisten ihmisten päätökset (miehen päätös missä on joulun ja kenen kanssa, ja kenen kanssa ei, päätti olla meidän kanssa.... )
Järjestin jouluni pois kotoa, keskityn taas vahvasti pieniin lapsiini, jotka ovat mielsestäni aika kovilla myös, koska minun jaksmainen ei ole mitenkään hyvää. Arki sujuu hyvin, mutta en ole läsnä lainkaan. Annan liian vähän itsestäni lapsille. Näin koen itse. .
Jokaisen on pidettävä huoli terveydestään ja asetettava tietyt rajat. Toimit, kuten vastuullisen äidin kuuluukin. Joku toinen kerta jaksat sitten enemmän. Pidä huoli itsestäsi ja lapsistasi ennenkaikkea ja voimia sinulle!
olkoon provo tai ei, tuli mieleen että ehkä sen "millan" kotona on vähän lasisempi joulu, perinteisesti, mutta tyttö ei tohdi sitä sanoa ääneen, on vain pyytänyt päästä yökylään ja apn lapsi on sitten suostunut jne tms Minä olen parina jouluna pitänyt ovet auki kaikille, meillä sitten ollut omaa ja viersta ja toisaalle muuttanutta ja juuri muuttanutta ja minä olen passannut kaikki, monta päivää. Tuo oli aikana, jolloin olin itsekin jaksamisen rajoilla, olin "hetkeä" aikaisemin romahtanut ja noussut siitä ylös, jatkaen arkea valtavien fyyisten tekemisten taakkojen alla, että myös henkisten paineiden alla, univelkaa, vuorokaudessa niin paljon tehtävää ettei tunnit riittäneet.... omat lapset pieniä, mies poissa eikä mitään tukea.. ja sitten totesin, että on aika minunkin pitää joulu, jossa myhös minä rentoudun, olen jaksava. Niin teinkin. Ajattelin tänä jouluna taas avata ovet ja passata kaikki, kuten aina ennenkin pennusta asti, ja tuplapassaukset menneinä muutamina vuosina.. mutta anoppi haukkui minut lyttyyn tuosta itsekkäästä joulusta. Totesin, että olen tänäkin jouluna erittäin itsekäs ja keskityn vain omaan jaksamiseeni ja omiin pieniin lapsiini. Minun on oltava ensisijaisesti jaksava täysijärkinen äiti omille lapsilleni. Sen jälkeen tulee muut. Tämä on erittäin itsekästä ajattelua, tiedän sen, enkä tarvitse lynkkaustuomiota. En ottaisi meille tänä vuonna yhtäkään ylimääräistä ihmistä, koska en jaksaisi. Mutta jos olisin normaali jaksava itseni, ottaisin, ja vähäne enemmänkin.
jätetään 3-vuotias mummilaan jouluksi, kun vanhemmat lähtevät isomman sisaruksen kanssa ulkomaille. 3-vuotiaan kanssa ei kuulemma vielä voi matkustaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etenkin juuri nämä ainokaiset lapset voivat olla erinomaisen yksinäisiä jouluna. Jos kohdalle osuu vielä alkoholistiperhe, on aaton kuvio monelle 5-luokkalaiselle selvä jo vuosien takaa.
5-luokkalainen on jo sen verran vanha, ettei vanhemamt enää panosta yhden lapsen takia "pikkulapsijouluun" ja alkoon taipuvassa perheessä aikuiset saattavat odottaa vaan sitä omaa ryypymahdollisuuttaan. Karua niinkin, mutta vielä siedettävää. Ainokainen voi pelailla pleikkaa, lueskella tms. Valitettavan usein kuvio ei jää tuohon, vaan humalaspäissään alkaa usein se ikuinen tappelu aamun pikkutunneille asti ja ainokainen saa valvoa riidan ääniä kuunnellen ja kuulostellen pitääkö mennä väliin tai onko oltava valmiina lähtemään pakoon äidin kanssa rappukäytävään, naapuriin tai autoon tai jonnekin.
Se että toisinaan toinen vanhempi on raitis kokonaan tai kohtuukäyttäjä, ei poista sitä että yksi juo itsensä pöydän alle ja riehuu.
Jos on sisaruksia, niin on edes vertaisseuraa, mutta eihän se perusongelmaa näissä perheissä poista.
Näitä perheitä on paljon ja jokaisen kaveripiirissä löytyy tälläinen perhe aivan varmasti. Valitettavasti se ei useinkaan näy päälle ja näistä ei puhuta. Joo, ette varmasti usko, mutta näin todellakin on. Muulloinkin kuin jouluna näissä perheissä yökylään pyytäminen toimii pakokeinona tai joskus niinpäin että kutsutaan usein kavereita yökylään, niin isäntä ei kehtaa ottaa tai jos ottaa niin vaan vähän tai jos ottaa enemmän, pysyy pios näkyviltä ja ei kehtaa riidellä. Jotkus kyllä kehtaavat, mutta kyllä ne lapset perheensä tuntevat eivätkä silloin halua kamuja pyytäkään.
Ap tekee fiksusti kun ottaa lapsen aatoksi yökylään. Saattaa olla tuon lapsen paras ja ikimuistettavin joulu ja voi olla että on hälle ainoa tilaisuus ns. normaaliin joulun viettoon.
minä ottaisin. Välittömästi! Jos joku antaa lapsensa lainaan jouluksi, kaikki ei ole kotona ihan jees. Omassa joulupöydässä yksi pikkusuu ei ole liikaa.
Hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen!
Minäkin ottaisin. Kutsun muutenkin usein lapsen kavereita, jotka tuntikausia norkoilevat taloyhtiön pihalla, koska kotiin ei ole kiva mennä. Tarjoan usein myös mehua, keksiä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aikoinaan Millan ikäinen kun vietin yksin joulut kotona vanhempien ryypätessä muualla. No, onneksi sain edes jouluna olla useimmiten rauhassa ja yksin kotona.
jos ei ole provo, niin tuleepa "Millalle" kerrankin kiva joulu! Saa olla kaverinsa kanssa, ei tarvitse katsella humalaisia vanhempia ja saa hyvät jouluruoat. Tietysti olisi hyvä, jos voisi viettää normaalia joulua omassa kodissaan, mutta kaikkea ei aina saa, edes jouluna.
Hei haloo. Kyllä nyt hurskastellaan, että saadaan itsensä tuntumaan hyvältä. Voi voi.
Ap. Tee se lastensuojeluilmoitus, että Milla saa oikeasti apua. Tuo ei ole muuta kuin oman pyhimysrenkaan kiillottamista ja ongelman tukemista.
Kaikki provon tunnusmerkit täyttyvät.