aikuisen lahjaton joulu

Muutenkin koen itseni jotenkin kummalliseksi poikkeustapaukseksi sillä en vietä edes syntymäpäiviäni. Lahjoista tulee vaivantunut olo. Itse kyllä rakastan antaa lahjoja, mutta en saada niitä.



Meitä on niin moneen junaan.

-kaikki eivät koe lahjojen ostoa inhottavana vaivana -lahjat voivat olla myös napakymppejä, itse olen ainakin tykännyt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikista läheisiltä samaistani lahjoista. Krääsälahjoja ei ole tullut, ja lahja on voinut olla myös esim. keikkaliput. -joululahjoja voi ostaa jo reilusti etukäteen, myös alesta (ja joulukoristeetkin voi ostaa tammialeista) -joululahjojen jakoa alettiin harrastaa Suomessa 1800-luvulla. Se että jollain perinteellä ei ole tuhatvuotista historiaa, vaan vasta jotain 150-200 v ei tee siitä huonoa perinnettä. OIkein perinteikästä joulua jos haluaa niin pitää hakea sitten inspiraationsa esikristilliseltä ajalta.

- jos tosiaan on kyse läheisestä ihmisestä, esim. puolisosta, hänen kanssaan on helppo sopia, että lahjoja ei tarvita. Säästyy paljon vaivaa! - jos lahjan anto on vastavuoroista, siinä sama summa kiertää edestakaisin. A antaa B:lle vaikkapa 20 euron kirjan, B antaa A:lle parinkympin paidan. Todennäköistä on, että lahjat eivät mene edes täysin nappiin! Jaetaan siis ei-ihan-sopivaa tai jopa täysin tarpeetonta krääsää, joka kuormittaa luontoa ja hyödyttää vain kauppiaita. - Joulun jälkeen talvialessa ne samat jutut maksavat 30-70 % vähemmän. Kukin saa ostaa itselleen täysin sopivan, miellyttävän ja tarpeellisen lahjan. - Joulun perimmäinen idea ei ole lahjojen anto. Suomalaisessa kansanperinteessä ei edes ole ollut joulupukkia kuin vajaat sata vuotta, sitä ennen ns. nuuttipukki kiersi taloissa joulun jälkeen nuutinpäivänä, eikä jakanut lahjoja laisinkaan. Edellä mainituista syistä olemme miehen kanssa sopineet jo monena vuonna, että emme osta toisillemme lahjoja.

ja juuri se ristiriita on typerä, että samalla valitetaan kauheasti lahjarumbaa, mutta siitä ei sitten niiiiiiiin millään osata hypätä ulos.

Totta, lahjat voivat olla napakymppejä, mutta varmimmin ne ovat sitä, kun itse ostaa omat juttunsa ;-)

Totta, voi hyödyntää aleja. Itsekin ostelen pitkin vuotta lahjoja. Mutta kumma kyllä, valtaosa lahjoista ostetaan silti vasta joulukuussa, katsopa joskus vaikkapa kauppojen myyntitilastoja...

Lahjoja alettiin Suomessa yleisesti jakaa vasta 1900-luvun alussa. 1800-luvun puolella lahjakulttuuri oli olemassa kaupunkien yläluokalla, ei maaseudulla.

-31/33-

Itse olen muuten ammatiltani historian maikka, lukion lehtori. Noin yleisesti voit asiaan perehtyä vaikka ihan wikipediassa:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kekri

Kuule, mekaanista se onkin. Luepa vaikka tämän ketjun vastauksia. Tai muita vastaavia. Katsotaan tarkkaan, millä rahamäärällä on saatu joltain lahja, ja ostetaan vastaavalla summalla.

Ei minua harmita, että sinä ja moni muu tykkää ostaa lahjoja aikuisille, se on aivan täysin teidän vapaa valintanne. Ja mikäpä sen mukavampaa, jos siitä vielä aidosti nauttiikin.



Mutta tyhmää se on, JOS sen lahjarumban kokee työlääksi. Siitä kun on todella helppo hypätä eroonkin, keskinäisellä sopimuksella.



Kuten tuossa jo aiemmin sanoin, annan itse oikein mielellänikin (ja saan toki myös mielelläni) lahjoja ex tempore. Ne ilahduttavat ja ennen kaikkea yllättävät monin verroin enemmän kuin joululahjat, joita kuitenkin annetaan enemmän tavan kuin antamisen halun vuoksi.



-31/33-

Artikkeli ei ole kovin kattava (mikä on ihan ymmärrettävää).

Mutta pysy sinä rauhassa omassa kannassasi, ei siinä mitään :)



Ja vietämme lahjallista joulua mielellämme. Tottakai joskus lahja-asia hermostuttaa, mutta sitten onkin erittäin palkitsevaa kun löytää sen napakympin :)

En vaan viitsi alkaa laajemmin googletta sulle evidenssiä. Tässä on kuitenkin toinen, kattavampi esitys kekristä, siinäkään EI nimenomaan puhuta mistään lahjojen jakamisesta.



http://www.finlit.fi/juhlat/kekri/kekri.html



Hauskaa, että kun et pysty antamaan mitään evidenssiä väitteellesi, peräännyt tuolla tavalla. No, turha tuosta on loputtomiin kinatakaan. Ja mikäpä tosiaan siinä, lahjokaa rauhassa vaan. Minä pysyn kannassani myös.



-31/33-

"Koska palvelusväen vapaaviikko alkoi 1800-luvulla kekristä, saivat he mukaansa ruokaa ja kangasta sekä lankaa. Myös kaikille talon alustalaisille ja torppareille tarjottiin ateria, ja jos muita vieraita saapui, hekin olivat tervetulleita pöytään."



Tässä jo viittaus palvelusväen lahjomiseen (kangas ja lanka).



http://www.finlit.fi/juhlat/kekri/kirjallisuutta.html



Ja tuolta tosiaan löytyy tuttuja tenttikirjoja. Esim. Nirkon kirjaa voin suositella.



Lisänä (listan ulkopuolelta) Leea Virtasen Suomalainen kansanperinne. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 471. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1988

"Koska palvelusväen vapaaviikko alkoi 1800-luvulla kekristä, saivat he mukaansa ruokaa ja kangasta sekä lankaa. Myös kaikille talon alustalaisille ja torppareille tarjottiin ateria, ja jos muita vieraita saapui, hekin olivat tervetulleita pöytään." Tässä jo viittaus palvelusväen lahjomiseen (kangas ja lanka). <a href="http://www.finlit.fi/juhlat/kekri/kirjallisuutta.html" alt="http://www.finlit.fi/juhlat/kekri/kirjallisuutta.html">http://www.finlit.fi/juhlat/kekri/kirjallisuutta.html</a&gt; Ja tuolta tosiaan löytyy tuttuja tenttikirjoja. Esim. Nirkon kirjaa voin suositella. Lisänä (listan ulkopuolelta) Leea Virtasen Suomalainen kansanperinne. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 471. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1988

se oli siis osa työsopimusta. Se, että ne luvatut vaatetustarpeet annettiin nimenomaan kekrinä, ei ole varsinainen lahja silti: kekristä alkoi työveän vapaaviikko, joten totta kai silloin piiat ja rengitkin halusivat ehjää vaatetta ylle.

Virtasen opus minulla muuten kotona hyllyssäkin, muttei siinäkään kerrota kekrin olleen mitenkään lahjojen antojuhla. Kestitysjuhla kyllä, muttei kekrinä ollut yleisenä tapana antaa lahjoja.

-31/33-

Just kekripukkien kautta. Siis niitä lahjottiin.



Meillä kyllä lahjotaan vaan lapset ;)



31/33 tuli mieleen se yksi samppanjavänkääjä.

löytyykö muita kaltaisiani, vai olenko ihan hirveä, täysi idiootti joka yrittää olla parempi kuin muut?

sinä et arvosta lahjoja, se on sinun asiasi. Mä taas tykkään paketeista ja musta olis tollanen tosi nuijaa.

Mä ostan lahjoja ympäri vuoden, kun olen vaikka ystäväni kanssa kaupassa ja hän kehuu jotain sanomalla onpa kaunis, laitan asioita korvan taakse. Jouluna saan aina paljon tekstiviestejä, kun ihmiset kiittävät onnistuneista lahjoista. Siitä huolimatta annan lahjoja esim sinunlaislle, jotka eivät ikinä anna lahjaa takaisin vaan ottavat ja sitten on eräskin perhe, kun suorastaan tilaavat sitä, tätä ja tota ja viime jouluna sain heiltä paketin joka oli täynnä hernekeittopurkkeja. Arvo oli max 10 euroa...

Kun olin kuulemma joskus sanonut meillä on kaapit aina tyhjiä, mikä ei missään nimessä pidä paikkansa.

Mä annan omalle siskolleni vinkkejä ns käyttötavaroista. Tykkään yliyli paljon muumi-tyynyliinoista, niitä on mulla 2 ja sanoin lisää saa tulla, kuviosta ei väliä, kunhan on näitä musta-valkoisia. Liinat menisi heti käyttöön.

Olen häneltä jo varmaan 10 v saanut sähköhammasharjaani vaihtopäitä. Opiskeluaikoina mulla oli kerran harjat loppu ja käytin samaa varmaan puoli vuotta ja sain jouluna vaihtopäitä paketin. Muutama vuosi sitten sanoin ei tarvi enää ostaa, koska kone meni rikki. Sain uuden koneen ja paketin siihen vaihtopäitä.

Just kekripukkien kautta. Siis niitä lahjottiin. Meillä kyllä lahjotaan vaan lapset ;) 31/33 tuli mieleen se yksi samppanjavänkääjä.

En osta sisarilleni, eivätkä he minulle. En kavereille, eivätkä he minulle.



Ei ole koskaan edes sellainen ollut tapana.



No yksi kaveri oli, joka osteli juuri näitä eriparikuppeja ja jouluservettejä ja kynttilöitä yms. Se jotenkin rasitti minua, koska se velvoitti minua ostamaan myös tuikkukippoja ja suklaarasioita yms. tyhjää.



Sain sitten sanottua onneksi, että lopetettaisko tämä lahjojen osto.

Minusta on ihanaa muistaa rakkaimpia ihmisiä jouluna! Samoin minusta on ihanaa, että jos tarvitsen/haluan jotain, vaikkapa mieheni ostaa sen minulle lahjaksi. Itselle ostaminen on jotenkin tylsää:)

Ja yksi asia mikä ihmetyttää: miksi on muka niin työlästä ostaa toiselle lahjoja?

Minä ainakin ostan lahjoja vain ihmisille joita oikeasti haluan muistaa, ja nämä ihmiset ovat sellaisia ketkä tunnen ja _tiedän_ mistä he pitävät. Sama juttu toisinpäin: minulle lahjoja ostavat tietävät mistä minä pidän ja osaavat ihan oikeasti ostaa hyviä lahjoja.

Minä tiedän millaisista kirjosita läheiseni pitävät, tunnen vaate- ja korumakunsa, millaista musiikkia he kuuntelevat jne. Ei siis ole vaikeaa ostaa jotain mieluista kirjaa, kaulaliinaa, korua, keikkalippuja tmv. koska tiedän mistä ko. ihmiset pitävät. Ja koska olen heidän kanssaan tekemisissä, niin huomaan/kuulen kuinka esim. joku hajalla ja/tai kaipaa jotain tavaraa (esim. pihaharjan pää irtoaa tmv. ja ostan uuden lahjaksi, yleensä en ihan tavallista vaan kivasti (koriste)maalatun tmv.)

Samoin tietää läheisten maun joten voi ostaa vaikka tämän lempiruokia ja koota herkkukorin (juustoa, oliiveja, viiniä jne.) tai esim. pullon lempiviskiä. Ja jos mitään ei keksi, niin esim. lahjakortti hierontaan tai jalkahoitoon kelpaa lähes kaikille, samoin leffaliput jne.

itse mietin jo lapsena, kun tajusin ettei joulupukkia ole, että voisiko meidän perhe jakaa lahjoja vasta tammikuussa... Saisi halvemmalla ja enemmän. Nykyään mietin vain, että kannattaa olla ostamatta lahjoja, niin ne varat voi sitten tuhlata jokainen itseensä. Minusta on oikeasti surullista jos jouluna lahjat ovat aikuiselle elinehto, tuskin kyllä monelle. Minäkin tunnen hyvin läheiseni ja tiedän miten paljon välitämme toisistamme ilman lahjontaakin... Siitä yhdessä olosta on meidän joulu tehty...

Haluan sanoa pienen vinkin perheisii joissa ei enää pieniä lapsia eikä haluta ostaa lahjoja mut ei osata olla ilmankaan... Toimikaa kuten monissa pikkujouluissa: jokainen ostaa muutaman euron arvoisen lahjan, pukki jakaa ne ja jokainen saa paketin... Sen verran voi tuhlailla kaikkeen krääsäänkin ja ostaa jotain hassua ja naureskella kun vihtori-eno saa vaikkapa hellokittypyyhkeen... Meillä oli yhtenä jouluna tällänen käytlntö ja oli tosi hauskaa. Ehkä jonkun mielestä ihan kamalaa...:)

Ei millään pahalla=)

Ja en ole Morre mutta todellakin Morren kanssa samaa mieltä kekrilahjontaperinteestä=)

Ja oikein hyvää joulua (lahjoilla tahi ilman) :)

etkä ole pystynyt muutakaan todistamaan ;-)



-31/33-

Ja yksi asia mikä ihmetyttää: miksi on muka niin työlästä ostaa toiselle lahjoja?



Minä ainakin ostan lahjoja vain ihmisille joita oikeasti haluan muistaa, ja nämä ihmiset ovat sellaisia ketkä tunnen ja _tiedän_ mistä he pitävät. Sama juttu toisinpäin: minulle lahjoja ostavat tietävät mistä minä pidän ja osaavat ihan oikeasti ostaa hyviä lahjoja.



Minä tiedän millaisista kirjosita läheiseni pitävät, tunnen vaate- ja korumakunsa, millaista musiikkia he kuuntelevat jne. Ei siis ole vaikeaa ostaa jotain mieluista kirjaa, kaulaliinaa, korua, keikkalippuja tmv. koska tiedän mistä ko. ihmiset pitävät. Ja koska olen heidän kanssaan tekemisissä, niin huomaan/kuulen kuinka esim. joku hajalla ja/tai kaipaa jotain tavaraa (esim. pihaharjan pää irtoaa tmv. ja ostan uuden lahjaksi, yleensä en ihan tavallista vaan kivasti (koriste)maalatun tmv.)



Samoin tietää läheisten maun joten voi ostaa vaikka tämän lempiruokia ja koota herkkukorin (juustoa, oliiveja, viiniä jne.) tai esim. pullon lempiviskiä. Ja jos mitään ei keksi, niin esim. lahjakortti hierontaan tai jalkahoitoon kelpaa lähes kaikille, samoin leffaliput jne.

itse mietin jo lapsena, kun tajusin ettei joulupukkia ole, että voisiko meidän perhe jakaa lahjoja vasta tammikuussa... Saisi halvemmalla ja enemmän. Nykyään mietin vain, että kannattaa olla ostamatta lahjoja, niin ne varat voi sitten tuhlata jokainen itseensä. Minusta on oikeasti surullista jos jouluna lahjat ovat aikuiselle elinehto, tuskin kyllä monelle. Minäkin tunnen hyvin läheiseni ja tiedän miten paljon välitämme toisistamme ilman lahjontaakin... Siitä yhdessä olosta on meidän joulu tehty...



Haluan sanoa pienen vinkin perheisii joissa ei enää pieniä lapsia eikä haluta ostaa lahjoja mut ei osata olla ilmankaan... Toimikaa kuten monissa pikkujouluissa: jokainen ostaa muutaman euron arvoisen lahjan, pukki jakaa ne ja jokainen saa paketin... Sen verran voi tuhlailla kaikkeen krääsäänkin ja ostaa jotain hassua ja naureskella kun vihtori-eno saa vaikkapa hellokittypyyhkeen... Meillä oli yhtenä jouluna tällänen käytlntö ja oli tosi hauskaa. Ehkä jonkun mielestä ihan kamalaa...:)

ap:lle. meidän perheessä sama juttu. Joskus ostetaan jotain isompaa mitä tarvitaan. joko ennen joulua, tai jos on tuote jonka hinta tippuu kovasti alessa, niin vasta joulun jälkeen!

eikä ole ostettu moneen jouluun. Kaikilla on jo kaikkea tarpeellista ja tulisi vain ihan turhaa ostettua kaikkea "romua" kaappien täytetteeksi.