aikuisen lahjaton joulu

MUTTA vielä hauskempaa minusta on antaa niitä toisille ja ilahduttaa heitä - olivat saajat sitten lapsia tai aikuisia.

ostin pienenä isin avustuksellä äitille lahjan ja toisin päin. ehkä meillä menee jatkossa niin... eikös lapset vielä nykypäivänä myös yleensä askartele jossain päiväkodissa ja koulussa lahjoja?

ap

Toki lapsi voi olla mukana juonessa, kun on isompi. En muista tekivätkö lapset päiväkodissa juurikaan joululahjoja (koska monissa perheissä pukki tuo lahjat), mutta koulussa ovat kyllä tehneet.

no en nyt näe silti mitään ongelmaa siinä jos pukki tuo sitten äidille ja isille paketit. en ole mikään totaalikieltäytyjä. Pointti on vaan se, että joulu on lahjojen osalta lasten riemujuhla. Kyllä niitä paketteja pari kertyy väkisinkin jouluksi. Esim. työpaikalta, ja juuri niitä yllätysvierailusuklaarasioita.

ei asiaa tarvitse ottaa niin vakavasti, kukaan ei kai hauku ketään. minua nyt voi haukkua vähän, kun olen ap:n roolissa. Jokaisella on "oikeus" juuri sellaiseen jouluun kuin tuntuu hyvältä. Sen takia ehkä tein aloituksen, kun halusin vähän purkaa aiempaa kommenttiani. Jäi vähän vaivaamaan, kun mielestäni en ole paha ihminen vaikka meillä ei vietetä joulua lahjojen avulla. Lisäksi tuntui pahalta, että sen takia en ole läheinen perheeni kanssa. Ainahan sitä on tarve selitellä. :)

MUTTA vielä hauskempaa minusta on antaa niitä toisille ja ilahduttaa heitä - olivat saajat sitten lapsia tai aikuisia.

Lahjojen antaminen on kivaa myös minun mielestäni, mutta en tykkää siitä että ramppaan 4 viikkoa kaupoissa ja keksimällä keksin lahjat kaikille kumminkaimoille tai metsästän jotain tiettyä toivetta. Ostan lahjan kun tulee joku loistoidea.

Enkä vieläkään tarkoita, että kaikilla menee noin. Itse olen vaan huomannut ettei lahjaideoita synny päässäni montaa kymmentä joulun alla.

ap

mies pakotti mun ilmoittamaan lahjatoiveen, vaikka sanoin että en tarvitse mitään, jos jotain nyt haluat antaa, niin osta sitten lahjakortti kirjakauppaan/puutarhakauppaan, niin haen mitä tartten. Ei kelvannut.



Mun mielestäni aikuisten väliset lahjat joutaisi lopettaa. Mies aina sanoo ettei tartte mitään ( ja hölmö kerran uskoin), mutta voi jestas sitä venähtänyttä naamaa, jos ei saakaan paketin pakettia jouluna.



Eilen hikoilin Itäkeskuksessa lahjaostoksilla. Parasta oli istua kahville ja katsoa kun muut hamstrasi hulluna leluja, se oli suorastaan huvittavaa. Olen omia lapsia opettanut että kaikkea ei tarvitse saada.

mies pakotti mun ilmoittamaan lahjatoiveen, vaikka sanoin että en tarvitse mitään, jos jotain nyt haluat antaa, niin osta sitten lahjakortti kirjakauppaan/puutarhakauppaan, niin haen mitä tartten. Ei kelvannut.

Mun mielestäni aikuisten väliset lahjat joutaisi lopettaa. Mies aina sanoo ettei tartte mitään ( ja hölmö kerran uskoin), mutta voi jestas sitä venähtänyttä naamaa, jos ei saakaan paketin pakettia jouluna.

Eilen hikoilin Itäkeskuksessa lahjaostoksilla. Parasta oli istua kahville ja katsoa kun muut hamstrasi hulluna leluja, se oli suorastaan huvittavaa. Olen omia lapsia opettanut että kaikkea ei tarvitse saada.

samaa mieltä tuosta jouluostoksilla olosta. AInut ero on se, että mä viihdyn lelukaupassa, ja lelujen osto on kivaa. :) tietty oma vauveli vielä ei tarttis mitään, mutta sisarusten lapsille on ihana ostella kaikkee kivaa.. Itse inhoon sitä että pyörin jossain pentikillä ja varon tiputtamasta jotain siinä väenpaljoudesta, ja katselen toinen toistaan kalliimpia esineitä joista jonkun vois kelpuuttaa jollekkin perheen jäsenelle. :) onneks ei tartte enää.

ap

ei ole ollut enää vuosiin ostaa lahjoja aikuisille, siis minun suvussani, miehen puolella ei oikein mene perille, ettei meille tarvitse ostella jotain ihmeellistä uutta keittiö-härvellystä joka joulu.

Emme osta mieheni kanssa toisillemme mitään lahjoja myöskään, en tarvitse alusasuja, hajuvesiä tms. osaan nekin ostaa itse tai käyn joskus vaikka miehen kanssa ostamassa niitä. Jotain yhteistä voimme ostaa itsellemme jouluksi, mutta ihan sama se on ostaa vaikka juhannukseksi jos silloin sattuu löytymään.

Lapsille, sukulaislapsille ja keräyksiin on ostettu lahjoja, ne riittävät kyllä ihan hyvin meille.

ei ole ollut enää vuosiin ostaa lahjoja aikuisille, siis minun suvussani, miehen puolella ei oikein mene perille, ettei meille tarvitse ostella jotain ihmeellistä uutta keittiö-härvellystä joka joulu.

Emme osta mieheni kanssa toisillemme mitään lahjoja myöskään, en tarvitse alusasuja, hajuvesiä tms. osaan nekin ostaa itse tai käyn joskus vaikka miehen kanssa ostamassa niitä. Jotain yhteistä voimme ostaa itsellemme jouluksi, mutta ihan sama se on ostaa vaikka juhannukseksi jos silloin sattuu löytymään.

Lapsille, sukulaislapsille ja keräyksiin on ostettu lahjoja, ne riittävät kyllä ihan hyvin meille.

tottakai joskus on jopa romanttista saada se hajuvesialusasuhärpätin mieheltä, mutta kivempi yllärinä, muulloin kuin jouluna. vaikka sitten hääpäivänä tai vastaavaa...

Pari näennäistä pakettia olen ostanut meille aikuisille yhteiseksi, että lapset eivät kummastele, miksemme saa pukilta mitään.

lapselle pari pakettia, meille vanhemmille yhdet, meidän vanhemmille ja sisaruksille yhdet. Lapsi tekee kummeilleen jotkut pikkulahjat (tosin äiti auttaa).

MUTTA vielä hauskempaa minusta on antaa niitä toisille ja ilahduttaa heitä - olivat saajat sitten lapsia tai aikuisia.

Lahjojen antaminen on kivaa myös minun mielestäni, mutta en tykkää siitä että ramppaan 4 viikkoa kaupoissa ja keksimällä keksin lahjat kaikille kumminkaimoille tai metsästän jotain tiettyä toivetta. Ostan lahjan kun tulee joku loistoidea.

Enkä vieläkään tarkoita, että kaikilla menee noin. Itse olen vaan huomannut ettei lahjaideoita synny päässäni montaa kymmentä joulun alla.

ap

että jos jollekin on tuntunut vaikealta ostaa lahjaa, niin sitten on ostettu jotain "helppoa", esim. hyviä ruokia ja juomia (sisarukset ja vanhemmat sen verran tuttuja että tidämme mistä tykkäävät), leffalippuja tms.

lapselle pari pakettia, meille vanhemmille yhdet, meidän vanhemmille ja sisaruksille yhdet. Lapsi tekee kummeilleen jotkut pikkulahjat (tosin äiti auttaa).

Lahjojen antaminen on kivaa myös minun mielestäni, mutta en tykkää siitä että ramppaan 4 viikkoa kaupoissa ja keksimällä keksin lahjat kaikille kumminkaimoille tai metsästän jotain tiettyä toivetta. Ostan lahjan kun tulee joku loistoidea.

Enkä vieläkään tarkoita, että kaikilla menee noin. Itse olen vaan huomannut ettei lahjaideoita synny päässäni montaa kymmentä joulun alla.

ap

- jos tosiaan on kyse läheisestä ihmisestä, esim. puolisosta, hänen kanssaan on helppo sopia, että lahjoja ei tarvita. Säästyy paljon vaivaa!

- jos lahjan anto on vastavuoroista, siinä sama summa kiertää edestakaisin. A antaa B:lle vaikkapa 20 euron kirjan, B antaa A:lle parinkympin paidan. Todennäköistä on, että lahjat eivät mene edes täysin nappiin! Jaetaan siis ei-ihan-sopivaa tai jopa täysin tarpeetonta krääsää, joka kuormittaa luontoa ja hyödyttää vain kauppiaita.

- Joulun jälkeen talvialessa ne samat jutut maksavat 30-70 % vähemmän. Kukin saa ostaa itselleen täysin sopivan, miellyttävän ja tarpeellisen lahjan.

- Joulun perimmäinen idea ei ole lahjojen anto. Suomalaisessa kansanperinteessä ei edes ole ollut joulupukkia kuin vajaat sata vuotta, sitä ennen ns. nuuttipukki kiersi taloissa joulun jälkeen nuutinpäivänä, eikä jakanut lahjoja laisinkaan.



Edellä mainituista syistä olemme miehen kanssa sopineet jo monena vuonna, että emme osta toisillemme lahjoja.

Mekin perheen kanssa kyllästyttiin ostamaan toisillemme kaiken maailman eripari kippoja ja kuppeja, jotka sitten pölyyntyy ja vie tilaa kaapin perukoilla. Sovittiin, ettei aikuisille lahjoja. Erittäin hyvä näin :-)

Ei aikuisten kesken tarvitse, mutta kun lapsesi on vähän isompi, hän voi ihmetellä, miksi äiti ei saa yhtään lahjaa? Eli meillä ainakin vanhemmillekin tulee muutama paketti, ettei lapsia ala surettamaan meidän puolesta. Itse ostamme itsellemme tai toisillemme. Tykkäämme kirjoista ja filmeistä jne., joita ostaisimme muutenkin. Ne sopivat hyvin lahjoiksi joulun aikaan.

eli että lahjojen anto koskee lähinnä lapsia vaan. Ja kun lapset eivät enää usko joulupukkiin, olen sanonut, että sovittiin isän kanssa, että ostamme lahjamme sitten vasta joulun jälkeen alesta, niin saa enemmän samalla rahalla.

Minä taas en ymmärrä, mitä pahaa siinä on, jos aikuiset kertovat toisilleen lahjavinkkejä. Me esimerkiksi äitimme kanssa ostamme toisillemme astiasarjaa (molemmilla siis omansa josta tykkää). Joo, onhan se vähän hassua oikeastaan, että hän ostaa mulle 50 eurolla toiselaisia lautasia ja minä hänelle 50 eurolla toisenlaisia. Mutta en ehkä silti raaskisi ostaa noita itselleni, vaikka jättäisin äidinkin lahjan ostamatta, eikä varmaan äitinikään raaskisi itselleen ;) Minusta tuossa ilahtuvat molemmat, sekä antajan että saajan roolissa.



Siskon kanssa taas ollaan sovittu, että hankitaan lahjat vaan lapsille.



Anoppi ja appi antais joka tapauksessa jotain, joten ollaan sitten yritetty toivoa lumikolaa yms. He taas itse eivät toivo mitään, mutta ollaan silti yritetty joka vuosi keksiä jotain. Jos sovittaisiin heidän kanssaan, että ei anneta mitään, antaisivat silti.

Lahjojen antaminen tällaisissa juhlatilaisuuksissa on aika yleismaailmallista ja vanhaa perua. Se on luonnistunut muiltakin kuin itämaan tietäjiltä ;)



Ja joo. Onhan se typerää ilahduttaa toista aikuista. Jotkut lahjat saattavatkin olla alessa seuraavalla viikolla, mutta mua noin laskelmoiva ajattelu kylmää.



Ja kaikkia lahjoja ei alesta löydy. Antikvariaatista löydetyt kirjat, uutuuspelit (niiden hinnanlasku kestää kauemmin), mummon kutomat villasukat, merkkituoksut jne.

Kaikilla on jotain pientä, jonka voisi osta itsekin, mutta syystä tai toisesta ei tule koskaan hankkineeksi.



Esim. parikymppisille opiskelijoille sarjalippuja leffaan, liput konserttiin tms - ehkäpä ostaisivat näitä itsekin, mutta joutuisivat sitten tinkimään jostain muusta.



Miehelleni ostan usein harrastukseen liittyviä tarvikkeita tai kirjoja, joita ilmankin pärjäisi, mutta joista on kuitenkin iloa ja hyötyä.



Appivanhemmille viemme usein jotain itse leivottua, kun menemme joulunpyhinä kylään.



Ja ihan kaikki ovat ilahtuneet aina neulomistani pehmeistä paketeista - jokaisella on tarvetta joskus pipoille, lapasille, huiveille ja villasukille. Mietin tietenkin värit ja mallit vastaanottajille sopiviksi.

Kekri oli sadonkorjuun juhla, ja siihen liittyi kestittämistä, muttei lahjojen jakoa. Kekripukkikin oli nuuttipukin kaltainen hahmo, jossa kylän nuoret kiersivät pukiksi naamioituneena+sen seurueena taloissa esiintymässä ja saamassa kestitystä.



Ilahduttaminen on tietysti olennaista ja tärkeää. Minusta siihen ei todellakaan välttämättä tarvita lahjojen antamista. Riittää hyvä mieli, halaus, avunanto jouluvalmisteluissa, muistaminen muutoin.



Mekaaninen "minä ostan sulle 50 eurolla, osta sä mulle samalla summalla, mielellään Koko-astiastosta syviä lautasia, valkoisia!" ei todellakaan ole a) yllätys tai b) pyytetön ilahduttamisele.



Paljon enemmän minua ilahduttaa antaa ja saada ex tempore -lahjoja. Sellaisia, joita on todella mietitty juuri lahjan saajaa varten eikä ostettu hätäpäissään jotain "näyttävää mitä-tahansa Pentikiltä"...



Uutuuspelejä ei tosiaan saa halvemmalla joulun jälkeen, se on totta. Merkkituoksut ostan vuoden eri lahjoiksi aina Hulluilta päiviltä, suurella alennuksella. Toki minäkin annan lahjoja niille, joiden kanssa en kehtaa ehdottaa lahjatonta joulua.



-31/33-

Sain pienenä vähän lahjoja, josta varmaan jäi trauma, koska kaverit ja serkut saivat aina hirmuisia lahjavuoria. Ja kun aikuistuin, nekin vähät lahjat loppuivat. Ja minä ihan oikeasti haluaisin saada lahjoja. Suorastaan kärsin ja kärvistelen niin syntymäpäivät kuin joulut, koska "kukaan ei muista". En missään puutteessa elä, minulla on mahdollisuus ostaa lähes kaikki se mitä haluan tai ainakin tarvitsen. Mutta olisi kiva tuntea olevansa jollekin tärkeä. Itse annan lahjoja niin miehelleni, vanhemmilleni, ystävilleni. Mutta heidän mielestään aikuiset eivät lahjoja tarvitse (vaikka ovat aina tyytyväisiä saamistaan lahjoista).

-kaikki eivät koe lahjojen ostoa inhottavana vaivana

-lahjat voivat olla myös napakymppejä, itse olen ainakin tykännyt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikista läheisiltä samaistani lahjoista. Krääsälahjoja ei ole tullut, ja lahja on voinut olla myös esim. keikkaliput.

-joululahjoja voi ostaa jo reilusti etukäteen, myös alesta (ja joulukoristeetkin voi ostaa tammialeista)

-joululahjojen jakoa alettiin harrastaa Suomessa 1800-luvulla. Se että jollain perinteellä ei ole tuhatvuotista historiaa, vaan vasta jotain 150-200 v ei tee siitä huonoa perinnettä. OIkein perinteikästä joulua jos haluaa niin pitää hakea sitten inspiraationsa esikristilliseltä ajalta.

- jos tosiaan on kyse läheisestä ihmisestä, esim. puolisosta, hänen kanssaan on helppo sopia, että lahjoja ei tarvita. Säästyy paljon vaivaa!

- jos lahjan anto on vastavuoroista, siinä sama summa kiertää edestakaisin. A antaa B:lle vaikkapa 20 euron kirjan, B antaa A:lle parinkympin paidan. Todennäköistä on, että lahjat eivät mene edes täysin nappiin! Jaetaan siis ei-ihan-sopivaa tai jopa täysin tarpeetonta krääsää, joka kuormittaa luontoa ja hyödyttää vain kauppiaita.

- Joulun jälkeen talvialessa ne samat jutut maksavat 30-70 % vähemmän. Kukin saa ostaa itselleen täysin sopivan, miellyttävän ja tarpeellisen lahjan.

- Joulun perimmäinen idea ei ole lahjojen anto. Suomalaisessa kansanperinteessä ei edes ole ollut joulupukkia kuin vajaat sata vuotta, sitä ennen ns. nuuttipukki kiersi taloissa joulun jälkeen nuutinpäivänä, eikä jakanut lahjoja laisinkaan.

Edellä mainituista syistä olemme miehen kanssa sopineet jo monena vuonna, että emme osta toisillemme lahjoja.

olen lukenut), kekriin on liittynyt lahjojakin. Mikä on ollut ihan yleinen tapa Euroopassa juuri satovuoden päätteeksi.



Ja sinä saat toki kokea lahjojen antamisen ja saamisen noin mekaanisena.

Kaikki eivät kuitenkaan tee niin. Oma hyvä mieleni koostuu monesta asiasta; halauksista, lapsen riemusta, suukoista ja (hyi minua materialistia!) lahjoista.

Sanoinkin jo ekassa viestissäni, että oma asenteeni voi johtua siitä, että minulla on ollut onni saada oikein hyviä lahjoja, jotka on aika varmasti mietitty juuri minua varten.



Saattaa tietty olla, että olen vain erehtynyt olemaan vilpittömästi kiitollinen ja ilahtunut. Voi minua!