Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
aikuisen lahjaton joulu
22.12.2010 |
On ihan pakko tehdä tästä avaus, kun sain tuolla toisessa keskustelussa kummastelua.
Eli olen 25v. nainen ja minulla on 10kk ikäinen vauva. Toisessa ketjussa kyseltiin mitä pitäisi ostaa lahjaksi yli kaksikymppiselle tytölle, johon ilmoitin, etten itse toivo yhtään mitään.
Mielestäni on oikeasti tyhmää ostella jotain pyyhe-suklaarasia-paketteja vain sen takia että pakko on jotain ostaa. Varmasti niillekin lähes 20e olisi muutakin käyttöä. Joku sitten ilmoitti, että minulla ei ole läheiset välit esim. vanhempiini, kun en heille kerro mitä haluan. Mielestäni sekin on typerää, koska jos tarvitsen vaikka paistinpannun, niin osaan ostaa sen itsekkin, en mene kinuamaan äidiltäni. Samalla kerroin, että joululahjoissa on parasta, kun näkee miten innoissaan lapset ovat, kun availevat pakettejaan. Eli mielestäni lahjavöyhötys kuuluu pienille lapsille, ei meille aikuisille.
Tietenkin olen joku oman sädekehän kiillottaja, koska en lahjoja halua, mutta asia ei oikeasti ole näin. Minulle ei joulufiilis synny siitä, että saan ottaa tarvitsemani asiat joulupapereista muiden maksamana.
omassa perheessäni ei ole enää vuosiin ostettu lahjoja, muutakuin lapsille, miehen perheessä taas loukkaannutaan, jos isä 50v. ei saa lahjaa jonka arvo on vähintään 50e. älytöntä.
löytyykö muita kaltaisiani, vai olenko ihan hirveä, täysi idiootti joka yrittää olla parempi kuin muut?
Kommentit (59)
itse mietin jo lapsena, kun tajusin ettei joulupukkia ole, että voisiko meidän perhe jakaa lahjoja vasta tammikuussa... Saisi halvemmalla ja enemmän. Nykyään mietin vain, että kannattaa olla ostamatta lahjoja, niin ne varat voi sitten tuhlata jokainen itseensä. Minusta on oikeasti surullista jos jouluna lahjat ovat aikuiselle elinehto, tuskin kyllä monelle. Minäkin tunnen hyvin läheiseni ja tiedän miten paljon välitämme toisistamme ilman lahjontaakin... Siitä yhdessä olosta on meidän joulu tehty...
Haluan sanoa pienen vinkin perheisii joissa ei enää pieniä lapsia eikä haluta ostaa lahjoja mut ei osata olla ilmankaan... Toimikaa kuten monissa pikkujouluissa: jokainen ostaa muutaman euron arvoisen lahjan, pukki jakaa ne ja jokainen saa paketin... Sen verran voi tuhlailla kaikkeen krääsäänkin ja ostaa jotain hassua ja naureskella kun vihtori-eno saa vaikkapa hellokittypyyhkeen... Meillä oli yhtenä jouluna tällänen käytlntö ja oli tosi hauskaa. Ehkä jonkun mielestä ihan kamalaa...:)
Kuulostat kyllä ikävältä ja kylmän laskelmoivalta ihmiseltä!
Ei millään pahalla=)
Nyt ois ihan kiva saada jotain perustelua, miksi olen kommenttini takia kylmä ja laskelmoiva? Ai koska lapsena ajattelin että joulu kannattaisi siirtää? (=pienet haluaa enempi lahjoja...), vai että annamme läheistemme ostaa lahjat itselleen? vai tuo vinkkini? vai se ettei lahjat ole elin ehto...
"ei millään pahalla"--> pahalla en ota, mutta aika järkyttävää kertoa, että olen kylmä ja laskelmoiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kaikki ei ole. Osalle se joulun sanoma on materia ja joulutunnelma tulee heille lahjoista.
Ehkä tuossa oli vähän se sävy, että nostat itsesi "lahjallisten aikuisten" yläpuolelle.
Minusta on ok, että on erilaisia tapoja. Suurin hankaluus tulee, jos tavat törmäävät yhteen. Sitten neuvotellaan avoimesti.
Meillä siis esim. mies on ollut tällainen "lahjaton aikuinen". Meidän suvussa taas lahjoja on ostettu aikuisillekin.
Päädyimme nyt ainakin toistaiseksi minun tapaani, sillä tunnustan lahjojen olevan minulle tärkeitä. Ehkä siksi, etten ole juuri koskaan saanut mitään "krääsää" vaan aidosti hyviä lahjoja!
Mutta jos naapurin Korhoset viettävät aikuisten kesken lahjatonta joulua, niin mitäpä se minulle kuuluu! Pääasia, että heillä on hauskaa silti :)
Mutta minä ostan aikuisille lapsilleni lahjoja. Kirjoja, reilun kaupan tuotteita, jotain luksusta mihin he eivät raaski laittaa rahojaan.
Siis lähinnä lähiperhettä ja isovanhempia. ja pienesti, eli käyttötavaraa (jota tiedän heidän tavitsevan) tai kuluvaa tavaraa (herkkuja, kynttilöitä, lautasliinoja, erikoisia pesuaineita jne). Tutuille aikuisille en hanki lahjoja, enkä odota mitään.
Miehen kanssa emme osat lahjoja toisillemme, jos ei löydy jotain oikeasti haluttua ekstraa (kuten vinyylilevysoitin muutama vuosi sitten). Siis kamaaa, jonka haluaisi, mutta jonka hankkimista ei voi oiekin perustella muuten ;)
Lastenkin kanssa meidän hankinnat tuntuu ainakin av:n mittakaavalla vaatimattomilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo, kyllä, viestissäsi on se sävy, että pidät itseäsi tai yrität olla muita parempi. Ja se on tietysti vallan luonnollista, jokainen ihminenhän on salaa itsekseen sitä mieltä, että juuri minun mielipiteeni ovat ne parhaiten perustellut ja oikeimmat. EIhän hän muuten olisi sitä mieltä, vaan vaihtaisi mielipidettään siihen perustellumpaan.
Mutta mun korvaa särähtää tuossa se, että sä puhut vain lahjojen saamisesta. Siitä kuinka sä et halua saada tarpeellisia esineitä muilta, koska voit ja sun ja kaikkien muidenkin kuuluu ostaa ne ihan itse.
Antamisesta sä et puhu mitään. Sekin on kuitenkin joillekin ihmisille tärkeää. Siitä ihan oikeasti tulee joillekin ihmisille hyvä mieli. Jos siis mulle antaminen on tärkeää, niin tekeekö se susta hyvän ihmisen, että sä kieltäydyt ottamasta multa mitään vastaan? Tekeekö se musta pahan sihmisen, että mä haluan vaivata sua mun lahjoillani?
Ehkä tuossa oli vähän se sävy, että nostat itsesi "lahjallisten aikuisten" yläpuolelle.
Minusta on ok, että on erilaisia tapoja. Suurin hankaluus tulee, jos tavat törmäävät yhteen. Sitten neuvotellaan avoimesti.
Meillä siis esim. mies on ollut tällainen "lahjaton aikuinen". Meidän suvussa taas lahjoja on ostettu aikuisillekin.
Päädyimme nyt ainakin toistaiseksi minun tapaani, sillä tunnustan lahjojen olevan minulle tärkeitä. Ehkä siksi, etten ole juuri koskaan saanut mitään "krääsää" vaan aidosti hyviä lahjoja!Mutta jos naapurin Korhoset viettävät aikuisten kesken lahjatonta joulua, niin mitäpä se minulle kuuluu! Pääasia, että heillä on hauskaa silti :)
tuo itsensä korostaminen, kun minun piti tehdä ihan oma aloitus. :D
mutta siis aiemmin vain kommentoin ja sain heti huutoa.
Jotenkin nyt kun on oma lapsi, niin on helppo yrittää sopia miehenkin perheen kanssa, että onpa kätevää kun ostetaan toistemme lapsille lahjat! jee.(miehellä alakouluikäisiä sisaruksia)
En siis oikeasti paheksu muiden tapaa, mutta ehkä vinkkinä niille jotka joka vuosi tuskailevat lahjojen oston kanssa, että ei ole ihan pakko.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo, kyllä, viestissäsi on se sävy, että pidät itseäsi tai yrität olla muita parempi. Ja se on tietysti vallan luonnollista, jokainen ihminenhän on salaa itsekseen sitä mieltä, että juuri minun mielipiteeni ovat ne parhaiten perustellut ja oikeimmat. EIhän hän muuten olisi sitä mieltä, vaan vaihtaisi mielipidettään siihen perustellumpaan.
Mutta mun korvaa särähtää tuossa se, että sä puhut vain lahjojen saamisesta. Siitä kuinka sä et halua saada tarpeellisia esineitä muilta, koska voit ja sun ja kaikkien muidenkin kuuluu ostaa ne ihan itse.
Antamisesta sä et puhu mitään. Sekin on kuitenkin joillekin ihmisille tärkeää. Siitä ihan oikeasti tulee joillekin ihmisille hyvä mieli. Jos siis mulle antaminen on tärkeää, niin tekeekö se susta hyvän ihmisen, että sä kieltäydyt ottamasta multa mitään vastaan? Tekeekö se musta pahan sihmisen, että mä haluan vaivata sua mun lahjoillani?
En puhu antamisesta tuossa aloituksessa, voin nyt puhua:
Mikään ei ole niin ihanaa, kuin antaminen. Varsinkin, jos tietää että lahjan saaja tykkää varmasti. Koen vaan jotenkin hankalaksi sen, että itse annan lahjan, mutten halua vastalahjaa. Tunnetusti, se jos mikä on pahasta ja kamalaa. Jos minulle joku tuo nyt joulun alla vaikka suklaarasian yllätysvierailullaan, niin pahin tunne on se, kun kiertelet "öö..vitsi...meillä nyt ei oo mitään sulle, tai siis muillekaan öö..."
Silläpä, siis tapa josta kerroin koskee koko perhettämme, eli ongelmaa ei ole. Vietämme aina ihanan joulun lähekkäin ja nautimme toistemme seurasta. ja se on minulle ja perheelleni hyvin tärkeää.
t.minäminäminä, ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuossa oli vähän se sävy, että nostat itsesi "lahjallisten aikuisten" yläpuolelle.
Minusta on ok, että on erilaisia tapoja. Suurin hankaluus tulee, jos tavat törmäävät yhteen. Sitten neuvotellaan avoimesti.
Meillä siis esim. mies on ollut tällainen "lahjaton aikuinen". Meidän suvussa taas lahjoja on ostettu aikuisillekin.
Päädyimme nyt ainakin toistaiseksi minun tapaani, sillä tunnustan lahjojen olevan minulle tärkeitä. Ehkä siksi, etten ole juuri koskaan saanut mitään "krääsää" vaan aidosti hyviä lahjoja!Mutta jos naapurin Korhoset viettävät aikuisten kesken lahjatonta joulua, niin mitäpä se minulle kuuluu! Pääasia, että heillä on hauskaa silti :)
Tosin miehen perheessäkin on ostettu aikuisille aiemmin lahjoja mutta nyt kun molemmilla lapsilla (miehelläni ja siskollaan) on pieniä lapsia, ollaan sovittu puolin ja toisin, että ostetaan vain lapsille.
Omassa perheessäni olen ainoa, jolla on lapsia. Meillä ostetaan siis kaikille aikuisille lahjoja. Ostamme myös nimipäivä- ja syntymäpäivälahjat, ja välillä tietysti se on vähän rasittavaakin, mutta samalla tietysti on ihanaa, kun on pari kertaa vuodessa muistamisen arvoinen. Ei niillä lahjoilla tai niiden arvolla ole mitään väliä vaan sillä, että on muistettu. Krääsää en yleensä saa mutta välillä aika "arkista" eli paketista saattaa löytyä esim. sukat tai vähän kalliimmat sukkahousut. Nyt kun on omia lapsia, on tuo lahjahomma jäänyt vähemmälle, ja välillä vähän surenkin, kun se ihana oman syntymäpäivän merkitys on esim. miehelle niin vähäinen. Hän kyselee aina, mitä haluan lahjaksi, ja yleensä se, mitä haluan, on sen verran kallista, että en raaski sitä sanoa. Sitten en olekaan saanut mitään. MInusta on ihanaa saada jotain yllätystä. Ei sen tarvitse olla nappiostos, pääasia, että lahjan antaja on ostanut jotain, mistä arvelee minun pitävän. Viime synttäreinä mies yllätti ja osti minulle kirjan Yösyöttö (jota olin itsekseni katsellut kirjakaupassa mutta mies ei sitä tiennyt) ja samalla sain muumikortin, jossa oli lasten kädenjäljet. Maailman paras lahja!
Näissä joululahjoissa on vähän sama juttu. Se yllätys ja muistaminen on tärkeintä, ei se, että saa juuri jotakin, mitä tarvitsee.
Mutta ymmärrän pointtisi. Ei se lahjahössötys ole aikuisten juttu. Joulu on nimenomaan lasten juhla. Mutta koska muut sukulaiseni eivät pääse lasten innostusta (omien) katsomaan, on mielestäni kohtuullista, että edelleen muistamme heitä joulunakin. Joka asiassa ei tarvitse lapsettomille muistuttaa, että jäävät jostakin asiasta paitsi. Ja itse nautin suunnattomasti joululahjojen ostamisesta/tekemisestä!
minulta kysytään, "miten musta tekee nyt paremman ihmisen ku oon niin hirveen tekopyhä ällö". ei se tee. Paremmuudesta ei ollut kyse. Vaan siitä että jos ilmoitan mielipiteeni, etten tarvitse lahjaa, niin olen vääränlainen. Eikö se ole ihan yhtä ilkeää, tulla minulle sanomaan, että tapamme viettää joulua on väärä. En ole itse sanonut lahjaisia jouluja vääriksi.
Ja tiedän, että moni oikeasti aikuinen, sanotaan vaikka 50+ vuotias on samaa mieltä kanssani, mutta ihan rehellisesti, jos ajattelen itseni vaikka isoäitinä, niin olisin ihan ylpeä jos lapseni ja lapsenlapseni eivät arvostaisi vain materiaa joulussa. (nyt tuli viimein se provosoiva itsensä nosto kommentti :D ja vaikka selitän, etten vieläkään tarkoita itseäni, niin ei taida mennä läpi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuossa oli vähän se sävy, että nostat itsesi "lahjallisten aikuisten" yläpuolelle.
Minusta on ok, että on erilaisia tapoja. Suurin hankaluus tulee, jos tavat törmäävät yhteen. Sitten neuvotellaan avoimesti.
Meillä siis esim. mies on ollut tällainen "lahjaton aikuinen". Meidän suvussa taas lahjoja on ostettu aikuisillekin.
Päädyimme nyt ainakin toistaiseksi minun tapaani, sillä tunnustan lahjojen olevan minulle tärkeitä. Ehkä siksi, etten ole juuri koskaan saanut mitään "krääsää" vaan aidosti hyviä lahjoja!Mutta jos naapurin Korhoset viettävät aikuisten kesken lahjatonta joulua, niin mitäpä se minulle kuuluu! Pääasia, että heillä on hauskaa silti :)
Tosin miehen perheessäkin on ostettu aikuisille aiemmin lahjoja mutta nyt kun molemmilla lapsilla (miehelläni ja siskollaan) on pieniä lapsia, ollaan sovittu puolin ja toisin, että ostetaan vain lapsille.
Omassa perheessäni olen ainoa, jolla on lapsia. Meillä ostetaan siis kaikille aikuisille lahjoja. Ostamme myös nimipäivä- ja syntymäpäivälahjat, ja välillä tietysti se on vähän rasittavaakin, mutta samalla tietysti on ihanaa, kun on pari kertaa vuodessa muistamisen arvoinen. Ei niillä lahjoilla tai niiden arvolla ole mitään väliä vaan sillä, että on muistettu. Krääsää en yleensä saa mutta välillä aika "arkista" eli paketista saattaa löytyä esim. sukat tai vähän kalliimmat sukkahousut. Nyt kun on omia lapsia, on tuo lahjahomma jäänyt vähemmälle, ja välillä vähän surenkin, kun se ihana oman syntymäpäivän merkitys on esim. miehelle niin vähäinen. Hän kyselee aina, mitä haluan lahjaksi, ja yleensä se, mitä haluan, on sen verran kallista, että en raaski sitä sanoa. Sitten en olekaan saanut mitään. MInusta on ihanaa saada jotain yllätystä. Ei sen tarvitse olla nappiostos, pääasia, että lahjan antaja on ostanut jotain, mistä arvelee minun pitävän. Viime synttäreinä mies yllätti ja osti minulle kirjan Yösyöttö (jota olin itsekseni katsellut kirjakaupassa mutta mies ei sitä tiennyt) ja samalla sain muumikortin, jossa oli lasten kädenjäljet. Maailman paras lahja!
Näissä joululahjoissa on vähän sama juttu. Se yllätys ja muistaminen on tärkeintä, ei se, että saa juuri jotakin, mitä tarvitsee.
Mutta ymmärrän pointtisi. Ei se lahjahössötys ole aikuisten juttu. Joulu on nimenomaan lasten juhla. Mutta koska muut sukulaiseni eivät pääse lasten innostusta (omien) katsomaan, on mielestäni kohtuullista, että edelleen muistamme heitä joulunakin. Joka asiassa ei tarvitse lapsettomille muistuttaa, että jäävät jostakin asiasta paitsi. Ja itse nautin suunnattomasti joululahjojen ostamisesta/tekemisestä!
Mutta juurikin se, että ostan kyllä synttärilahjoja, häälahjoja ja vien viemisenä jotain kun menen kylään. Mutta joulussa ei ole kyse minulle lahjoista.
Ja joskus törmää vuoden mittaan johonkin esineeseen, joka on "IHAN PAKKO" ostaa jollekkin, koska se on niin hyvä juttu. Ja sen voi antaa milloin vain. Mutta nyt ihan oikeasti puhun vain siitä, että joulussa ei ole kyse minulle vain lahjoista. Lapsena tykkäsin kyllä. se oli ehkä parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt vaan on ihan oikeasti epäkohteliasta.
mielestäni jos sen tekee ennenkuin lahjat on ostettu, niin ei ole epäkohteliasta, useasti lisään, että "osta itsellesi jotain ihanaa nyt joulun alla tai vaikka alennusmyynnistä"... en kai nyt kieltäydy ottamasta vastaan jos pukki minulle paketin ojentaa. ei ollut pointti. Kaikki on sovittu kyllä etukäteen lähipiirin kanssa.
ap
Ei aikuisten kesken tarvitse, mutta kun lapsesi on vähän isompi, hän voi ihmetellä, miksi äiti ei saa yhtään lahjaa? Eli meillä ainakin vanhemmillekin tulee muutama paketti, ettei lapsia ala surettamaan meidän puolesta. Itse ostamme itsellemme tai toisillemme. Tykkäämme kirjoista ja filmeistä jne., joita ostaisimme muutenkin. Ne sopivat hyvin lahjoiksi joulun aikaan.
ostin pienenä isin avustuksellä äitille lahjan ja toisin päin. ehkä meillä menee jatkossa niin... eikös lapset vielä nykypäivänä myös yleensä askartele jossain päiväkodissa ja koulussa lahjoja?
ap
ostin pienenä isin avustuksellä äitille lahjan ja toisin päin. ehkä meillä menee jatkossa niin... eikös lapset vielä nykypäivänä myös yleensä askartele jossain päiväkodissa ja koulussa lahjoja?
ap
Toki lapsi voi olla mukana juonessa, kun on isompi. En muista tekivätkö lapset päiväkodissa juurikaan joululahjoja (koska monissa perheissä pukki tuo lahjat), mutta koulussa ovat kyllä tehneet.
Alue: Aihe vapaa
Siskollani ei ole varaa kuluttaa itseensä juuri yhtään rahaa ja hänelle annoin juuri hänen näköisensä punaisen naisellisen villatakin. Vanhempiani muistan usein oopperalipuilla. Miehelleni annan jotain tylsää ja tarpeellista, mutta hän ilahtuu aina :) tänäkin jouluna pari kauluspaitaa ja kalsareita.