Lue keskustelun säännöt.
Tuli hirveän surullinen olo lapsen joulujuhlassa!
22.12.2010 |
Istuin siellä kyyneleet silmässä kun muistelin millainen itse olin saman ikäisenä ja miten paljon kaikkea elämältä mä toivoinkaan!
Ja kuinka erilaisen elämän sitten sainkaan. Ei tämä mennyt ollenkaan niin kuin silloin tyttösenä tuumasin ja uneksin.
Mietin niitä tyttöjä katselessa, että käyköhän noillekin niin, että elämä pettää odotukset täysin.
Itkettää vieläkin.
Kommentit (32)
Jos jää tuulen vietäväksi, vie tuuli mennessään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdestä iskelmästä, jossa lauletaan "pikkutytön haaveet ei ne toteutuneetkaan, tähän vanhaan kaupunkiin sä jouduit palaamaan".
Tulee tippa silmään.
En tiedä, onko tuo totta, ettei elämä petä. Lapsena sitä kuvittelee, että aikuisena pystyy kaikenlaiseen. Todellisuudessa kukaan ei ole kaikkivaltias, jokainen on tuulen vietävissä.
kuin jonkun köyhän maan asukasta.
Mua surettaa se kuinka kovin kirkassilmäinen ja luottavainen sitä lapsena ja nuorena onkaan ja kuinka vähän niistä kaikista unelmista ja toiveista sitten toteutuukaan. Mulle tosiaan on käynyt niin, että elämä on mennyt ihan toisin kuin nuorena toivoin.
Jos voisin elää uudelleen, tekisin monet asiat ihan toisin. Mutta kun ei sitä nuorena tajunnut, eikä kukaan varoittanut tai neuvonut.
Enää en saa sitä mitä olisin halunnut. Täytyy vaan jaksaa elää tätä tämmöstä elämää mitä on mutta välillä kuten siellä joulujuhlassa, se itkettää ihan kauheasti. ap
yhdestä iskelmästä, jossa lauletaan "pikkutytön haaveet ei ne toteutuneetkaan, tähän vanhaan kaupunkiin sä jouduit palaamaan".
Tulee tippa silmään.
En tiedä, onko tuo totta, ettei elämä petä. Lapsena sitä kuvittelee, että aikuisena pystyy kaikenlaiseen. Todellisuudessa kukaan ei ole kaikkivaltias, jokainen on tuulen vietävissä.
MUTTA, sitten taoin päähäni, että jos olisin tehnyt muita valintoja elämässäni, tuo juuri tuo poikani ei olisikaan osa elämääni ja se vasta kyyneleet nostikin silmiin. Olisi varmaan lapsia, mutta ne eivät olisi juuri tuo rakas poikani. Sillä jaksaa eteenpäin, vaikka välillä vaikeaa onkin hyväksyä, ettei "musta tullutkaan mitään".
niin ei voi ihan hirveän huonosti mennä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos voisin elää uudelleen, tekisin monet asiat ihan toisin. Mutta kun ei sitä nuorena tajunnut, eikä kukaan varoittanut tai neuvonut.
Ja jos joku olisi varoittanut, ei sitä nuorena olisi kuitenkaan uskonut.
Itse en kyllä voi valittaa, elämä on ihan jees, vaikkei ihan sitä mitä kuvitteli. En nuorena edes voi kuvitella kovin realistisesti, mitä 30-, 40- tai 50-vuotiaat tekee ja tuntee. Sitä vanhempien ajatuksia ei vielä itsekään osaa enustaa, mutta jos samalla tavalla menee kuin nyt, perusihminen pysyy samana, mutta realismi lisääntyy.
MÄ en edes muista, mitä minä elämältä toivoin ala-asteikäisenä (tai muistan. Se ei ollut mitään kovin suureellista, mutta utopistista kyllä. Toivoin silloin, että minulla olisi oma pikku hirsimökki lammen rannassa keskellä valtavaa kuusimetsää eikä sinne tulisi edes tietä jotteivät ihmiset häiritsisi. Mulla olisi siellä lehmä, kanoja ja kasvimaa ja eläisin jokseenkin niin kuin ronja ryövärintytär ja birk karhuluolassa, paitsi että myös talvet.) Sittemmin musta on tullut "jotain" ja olen ns tärkeä ihminen paitsi läheisilleni, muutenkin.
Mutta silti mä itseken joulujuhlissa. En edes tiedä, miksi. Ehkä siksi, että oma lapsi kasvaa kasvamistaan kohti aikuisuutta ja sen haasteita. Vaikkei siinäkään mitään itkettävää pitäisi olla, niinhän lapsen kuuluukin kasvaa ja olisi kamalaa jos se ei kasvaisi. Luulen, että koulujuhlat on vaan tehty sellaisiksi sentimentaalisiksi ja itkettäviksi. Kaikki itkevät siellä jotain, kuka mitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kun kävin hiljattain elämääni läpi yhden henkilön kanssa, järkytyin vähän itsekin, miltä se kuulosti kun kerroin kaiken tapahtuneen. Vieraasta voisi äkkiseltään kuulostaa, että elämä on kohdellut mua tosi kaltoin.
silti olen tosi onnellinen siitä mitä mulla on ja aina olen kokenut, että elämässä on enemmän hyvää kuin pahaa.
niin ei voi ihan hirveän huonosti mennä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ihan päinvastaiset tuntemukset lapsen juhlassa. Odotin kyllä eriasioita aikaisemmin lapsena, mutta nyt on kuietnkin ihan hyvä näinkin.
mutta ei ne 10-vuotiaan ajatukset mitään realistisia ole. Itse tirautin itkut 31-vuotissynttäreinäni, kun tajusin, että olin kuvitellut 10-vuotiaana tähän ikään mennessä saaneeni ne kaksi lasta, koiran, loistavan ammatin, omakotitalon jne. Mies toki oli ja oma kerrostaloasunto ja jopa mökkikin, mutta siinä vaiheessa oli jo takana neljä vuotta selittämätöntä lapsettomuutta. Elämässä ei aina saa kaikkea, mutta toki täytyy tajuta, että jotakin muuta ihanaa sitten on. Ja jos en noita itkuja olisi voinut itkeä, en olisi kokenut sitä mieletöntä onnea, kun reilua vuotta myöhemmin sain esikoisen syliini...
Ehkä nämä pettymyksen tunteet tulevat siitä nykyajan ajattelutavasta, jossa kaikki pitää saada heti, tässä ja nyt. Ainakin me 70-luvulla syntyneet opetettiin tavoitteisiin, ja nyt kun jo ihan nuorilla on kaikki ja elämässä arvostetaan näitä kaiken saajia, voi tuntea itsensä epäonnistuneemmaksi kuin onkaan. Ehkä voisi aloittaa pienistä asioista: olenko hyvä äiti lapselleni? olenko mukavatyökaveri? Avulias naapuri? Ihana ystävä? Onko sitä pakko olla ison firman toimitusjohtaja ja hulppean edustuskämpän omistaja ennen kuin arvostaa itseään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai voi tapahtua jotain todella traagisia asioita, joihin ihminen ei voi itse vaikuttaa. Mutta pääsääntöisesti ne avaimet ovat jokaisen omissa käsissä. Jos ei opiskelu ja työnteko kiinnosta jne.
Anna sinä omalle lapsellesi hyvät eväät elämään tukemalla oikeanlaisissa harrastuksissa ja näyttämällä hyvää mallia, niin ehkäpä häntä ei "elämä petä".
Tottakai voi tapahtua jotain todella traagisia asioita, joihin ihminen ei voi itse vaikuttaa. Mutta pääsääntöisesti ne avaimet ovat jokaisen omissa käsissä. Jos ei opiskelu ja työnteko kiinnosta jne.
Anna sinä omalle lapsellesi hyvät eväät elämään tukemalla oikeanlaisissa harrastuksissa ja näyttämällä hyvää mallia, niin ehkäpä häntä ei "elämä petä".
mitä olin halunnut, en toisellakaan yrittämällä vaan ajauduin ihan väärään ammattiin , si6ten jäin työttömäksi, menin naimisiin väärän miehen kanssa, en saanut sellaista asuntoa kuin halusin, enkä edelleenkään työpaikkaa.
Eli nämä elämän isoimmat asiat kuten työ, ammatti, asuminen, parisuhde meni ihan toisin kuin halusin. Kyllä tämä elämä tässä näinkin menee mutta se mitä silloin teinityttönä aioin ja tavoittelin, sitä en saanut ja se kaihertaa mieltäni yhä.
Olen toki omien lasteni kohdalla yrittänyt korjata tilannetta mutta se ei poista pettymystäni siitä, että mun elämä meni toisin kuin aioin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuli vain mieleen tuosta "en saanut sellaista asuntoa kuin halusin". HErranjestas, kyllä mäkin 12-vuotiaana suunnittelin ties mitä linnoja ja palatseja ja niiden seinätapetteja, mutta taivaankiitos ei tarvi sellaisessa nykyään asua! Ois ollut melkoisen angstiset väriyhdistelmät ja käytännöllisyyskään ei ollut ihan huippuluokkaa siinä tähtitornissa, johon mä suunnittelin sijoittavani konserttiflyygelini...
ELämässä kuuluu olla eri aikoina erilaisia suunnitelmia, eikä ihminen ole epäonnistunut silloin kun ei pyty niitä kaikkea toteuttamaan, vaan silloin kun ei pysty vaihtamaan suunnitelmaa tarpeen mukaan.
tuli vain mieleen tuosta "en saanut sellaista asuntoa kuin halusin". HErranjestas, kyllä mäkin 12-vuotiaana suunnittelin ties mitä linnoja ja palatseja ja niiden seinätapetteja, mutta taivaankiitos ei tarvi sellaisessa nykyään asua! Ois ollut melkoisen angstiset väriyhdistelmät ja käytännöllisyyskään ei ollut ihan huippuluokkaa siinä tähtitornissa, johon mä suunnittelin sijoittavani konserttiflyygelini...
ELämässä kuuluu olla eri aikoina erilaisia suunnitelmia, eikä ihminen ole epäonnistunut silloin kun ei pyty niitä kaikkea toteuttamaan, vaan silloin kun ei pysty vaihtamaan suunnitelmaa tarpeen mukaan.
Vaan tavallista kerrostalohuoneistoa mieleisestä kaupunginosasta. Mä en siis oikeastaan odottanut mitään kuuta taivaalta vaan aika tavallisia asioita. Halusin rakennuspiirtäjäksi. Hain mutta en päässyt, hain myös merkonomiksi mutten päässyt sinnekään. Hain myöhemmin uudelleen mutten päässyt yhäkään.
Siksi se juuri mua niin itkettääkin, että halusin ihan tavallisia asioita, enkä saanut niitäkään. ap
Siksi se juuri mua niin itkettääkin, että halusin ihan tavallisia asioita, enkä saanut niitäkään. ap
vaan tämä:
ELämässä kuuluu olla eri aikoina erilaisia suunnitelmia, eikä ihminen ole epäonnistunut silloin kun ei pyty niitä kaikkea toteuttamaan, vaan silloin kun ei pysty vaihtamaan suunnitelmaa tarpeen mukaan.
Ei sen niin väliä, minkälaista kuuta taivaalta tavoittelee. Mut jos suunnitelma osoittautuu huonoksi tai toteuttamiskelvottomaksi, on tärkeää tehdä uusi. Ei se sullekaan vielä myöhäistä ole. Otat nyt kynän käteen ja mietit ihan paperille ensin, minkälainen elämä sulla nyt on, mistä siinä pidät, mistä et haluaisi luopua, mistä et pidä, mistä sun olisi päästävä eroon ja mitä haluaisit sen tilalle. Sä tulet huomaamaan, että osa näistä menee ristiin: saadaksesi jotain, mitä haluat, sun olisi luovuttava jostain, minkä myös haluat pitää. Haluaisit siis ns. rusinat joka pullasta. Mutta elämä on valintoja, ja sun on nyt valittava ihan itse, mistä luovut ja minkä pidät, tai mitä hankit. Ja sit vaan alat toimia sen mukaan. Ei sun elämä vielä ole ohi, jos lapsesi on alakouluikäinen. Sulla on aikaa - ja pakko - tehdä vielä MONTA uutta suunnitelmaa elämäsi suunnalle...
Siksi se juuri mua niin itkettääkin, että halusin ihan tavallisia asioita, enkä saanut niitäkään. apvaan tämä:
ELämässä kuuluu olla eri aikoina erilaisia suunnitelmia, eikä ihminen ole epäonnistunut silloin kun ei pyty niitä kaikkea toteuttamaan, vaan silloin kun ei pysty vaihtamaan suunnitelmaa tarpeen mukaan.Ei sen niin väliä, minkälaista kuuta taivaalta tavoittelee. Mut jos suunnitelma osoittautuu huonoksi tai toteuttamiskelvottomaksi, on tärkeää tehdä uusi. Ei se sullekaan vielä myöhäistä ole. Otat nyt kynän käteen ja mietit ihan paperille ensin, minkälainen elämä sulla nyt on, mistä siinä pidät, mistä et haluaisi luopua, mistä et pidä, mistä sun olisi päästävä eroon ja mitä haluaisit sen tilalle. Sä tulet huomaamaan, että osa näistä menee ristiin: saadaksesi jotain, mitä haluat, sun olisi luovuttava jostain, minkä myös haluat pitää. Haluaisit siis ns. rusinat joka pullasta. Mutta elämä on valintoja, ja sun on nyt valittava ihan itse, mistä luovut ja minkä pidät, tai mitä hankit. Ja sit vaan alat toimia sen mukaan. Ei sun elämä vielä ole ohi, jos lapsesi on alakouluikäinen. Sulla on aikaa - ja pakko - tehdä vielä MONTA uutta suunnitelmaa elämäsi suunnalle...
Mä olen vanha ja raihnainen ja pettynyt. Enkä saa enää yhtäkään rusinaa enää mistään pullasta vaan joudun tyytymään korppuihin.
Onhan tämä tyhmää valittaa mutta en voi silti sille pettymyksen tunteelle mitään. En sitä ajattele kovin usein, yritän vaan mennä ja touhottaa mutta sitten kun pysähdyn, huomaan että koen tulleeni pahasti petetyksi.
Vaikka kuinka yritän olla kiitollinen ja onnellinen siitä mitä mulla on, olen silti pohjimmiltani pahoillani ja pettynyt. Ja ikävintä on se, että ajattelen, että olen kiittämätön ihminen kun en ole kiitollinen siitä mitä olen saanut. Mutta kun olisin halunnut vähän muuta.
Ei olis pitänyt mennä sinne joulujuhliin. :-/
Mutta kun ajattelin, että lapseni pettyy muuten.
Eläimillähän on niin, että suurin osa poikasista nääntyy nälkään tai kylmyyteen, joutuu petojen saaliiksi tai jopa sisarustensa syömiksi. Sama juttu se on ihmistenkin osalta, vain vahvimmat ja taistelunhaluisimmat selviävät elämästä voittajina maaliin.
Eläimillähän on niin, että suurin osa poikasista nääntyy nälkään tai kylmyyteen, joutuu petojen saaliiksi tai jopa sisarustensa syömiksi. Sama juttu se on ihmistenkin osalta, vain vahvimmat ja taistelunhaluisimmat selviävät elämästä voittajina maaliin.
ei tästä elämästä kukaan selviä voittajana.
Jos ajattelisin noin olisi kannattanut tehdä varuilta itsari jo aika varhain.
Ihmiset erottaa eläimistä juuri se, että elämän ei pitäisi ola eloonjäämiskamppailu vaan jotakin muuta. Mitä?
mitä tulevaisuus tuo tullessaan, voi vain uskoa ja toivoa!
Sinulla on elämä mennyt ainakin yhdessä suhteessa täydellisesti: sinulla on ihana lapsi/lapsia! Sitä ei voi mikään muu korvata!