Kun saatte joulukortteja,

itse olen joskus lähettänyt lapsikortteja ja tän vuoden av-ketjuja lukiessani päätin taatusti jälleen ensi vuonna niin tehdä, piruuttanikin

mutta enää ei tunnu korttien saaminen niin mukavalta kuin ennen. Tuntuu, että se on ollut lähettäjälle vain välttämätön paha, joka on ollut pakko tehdä vaikkei ois kerennyt ja jaksanutkaan. Sitten täällä pyörittelen korttia, että jaahas, tuommoinenen, eipä ole tuostakaan kuulunut sitten edellisen joulukortin. Muistinkohan itse laittaa..? Mihinkähän tämäkin kortti nyt mahtusi..

On kärsinyt kyllä omalta osaltani ihan inflaation tämä joulukortti perinne. Sais mun puolesta olla koko kortit.

Mies vain aina touhottaa ja vouhottaa niiden kanssa. Että oletko nyt muistanut hommata tarpeeksi kortteja, ja onko sille ja sille laitettu ja onhan sillekkin nyt pistetty ja onhan ne viety postiin jne.

En jaksaisi enää. Mitä väliä? Ei ne niistä korteista kuitenkaan kukaan välitä. Ja roskiin sitten menevätheti joulun jälkeen.

En "arvostele", mutta kyllähän jokainen kortti jonkunlaisen tunteen herättää. Erikoisen kauniit ja persoonalliset noteeraa positiivisesti (oli ne sitten lasten kuvia, askarreltuja tai ihan kaupasta ostettuja), suurin osa on ihan vaan perusmukavia, mutta osasta kyllä väkisin tulee vähän sellainen pakkopullaolo (lähinnä sellaisista 10 kappaletta eurolla -korteista). Joidenkin ystävieni kyllä tiedän olevan sellaisia "tiimariluonteita", että se massakorttikin ilahduttaa.



Ja jos tietäisin jonkun olevan vähissä varoissa, niin silloinkin tietysti mikä tahansa muistaminen ilahduttaisi! Alkaa vain olla tuo ystäväpiiri niin tukevasti keski-ikäistyvää, enimmäkseen akateemista joukkoa, että harvalla talous on siitä muutamasta kympistä kiinni.

Jos vihaat korttien lähettämistä, mutta miehesi haluaa, niin miksei hän hoida hommaa?

Minä tykkään korttien lähettämisestä (vaikka onkin melkoinen operaatio), kortteja lähtee joka joulu n. 50 kpl, ja ilahdun myös jokaisesta saamastani kortista. Paha kyllä en raaski luopua niistä edes joulun jälkeen, vaan tungen jonnekin säilöön...

mutta enää ei tunnu korttien saaminen niin mukavalta kuin ennen. Tuntuu, että se on ollut lähettäjälle vain välttämätön paha, joka on ollut pakko tehdä vaikkei ois kerennyt ja jaksanutkaan. Sitten täällä pyörittelen korttia, että jaahas, tuommoinenen, eipä ole tuostakaan kuulunut sitten edellisen joulukortin. Muistinkohan itse laittaa..? Mihinkähän tämäkin kortti nyt mahtusi.. On kärsinyt kyllä omalta osaltani ihan inflaation tämä joulukortti perinne. Sais mun puolesta olla koko kortit. Mies vain aina touhottaa ja vouhottaa niiden kanssa. Että oletko nyt muistanut hommata tarpeeksi kortteja, ja onko sille ja sille laitettu ja onhan sillekkin nyt pistetty ja onhan ne viety postiin jne. En jaksaisi enää. Mitä väliä? Ei ne niistä korteista kuitenkaan kukaan välitä. Ja roskiin sitten menevätheti joulun jälkeen.

Lapsikortit ovat suloisia ja kiinnostavia ja saavat ehkä hiukan enemmän huomiota kuin muut. Itse askarrellut kiinnittävät myös huomiota, joulurunot samoin. Ihan kaupasta ostetutkin on usein selvästi valittu juuri meitä ajatellen.