Toisella kierroksella
Mietin tässä, että onkohan toisen kierroksen suhteet onnellisempia kuin ne ensimmäiset? Olettaen, että ihminen on lopulta kypsynyt, omaksi aikuiseksi itsekseen.
Kommentit (4)
että pystyn rakastamaan enemmän nyt. En koe olleeni eheä ihminen aiemmassa elämässäni. Edellinen suhde teki minusta sen mitä nyt olen.
Ekaan vakavaan suhteeseen tuli mentyä liian sinisilmäisenä. Ensimmäiset merkit väkivaltaisuudesta tuli sivuutettua kommentein "eihän se nyt varsinaisesti lyönyt, töni vaan" jne. Siitä se alamäki alkoi ja koko suhde oli kyllä ihan perseestä.
Nyt erottua ja uuden miehen löydyttyä osaan arvostaa pieniä hyviä puolia miehessä, mitä exässä ei ollut enkä ollut tajunnut, että sellaista voi edes olla! Jos suoraan ois löytynyt hyvä, niin oisin saattanut pitää monia seikkoja suorastaan itsestäänselvyytenä.
Eroamassa en ole, tämän suhteen eteen olen valmis tekemään töitä ja toisen pikkuvirheetkin on helppo hyväksyä, kun kuitenkin isot linjat ovat tässä suhteessa kunnossa.
Minusta tässä keskustelussa on outo sävy: ihan kuin kaikki olisi itsestä kiinni. Onni riippuu siitä, onko OIKEAN vai VÄÄRÄN kanssa, niin ensimmäisellä kuin toisellakin kierroksella. Vääriä valintoja tapahtuu, arviointikyky heittää, ihmiset muuttuu...
Itse olen eroamassa siksi, että olen onnellisempi ILMAN miestä, en minkään hypoteettisen uuden suhteen takia. En edes tiedätahdonko sitoutua enää koskaan.
Ei. Kerran eronneet päätyvät suuremmalla todennäköisellä eroon myös tulevissa suhteissaan/liitoissaan.