Ihminen, joka hyväksyy toisen sellaisena kuin on - koskeeko tämä kaikkia ihmisiä?

Minusta ei tarvitse hyäksyä esim. huonoa käytöstä vain sillä verukkeella että "minä nyt vaan olen tällainen". Ja nyt siis tarkoitan esim. perjantaikännejä kotona lasten nähden, toisten loukkaamista ns. rehellisillä mielipiteillä (ts. sanotaan päin naamaa mitä mielene juolahtaa), estotonta nenän kaivelua ja piereskelyä ruokapöydässä... Ei ihminen voi estottomasti käyttäytyä miten sattuu.

Miehesi ei ole sisäistänyt asiaa. Toki kun rakastuu, aluksi kumppani näyttää ihanteelliselta. Ajan kuluessa vikoja alkaa paljastua ja siinä vaiheessa rakastuminen muuttuu rakkaudeksi ja kumppanuudeksi tai vikoja löytyy aina vaan enemmän ja suhde päättyy. Miehesi ei taida hyväksyä itseään ja huonoja puoliaan vaan uskottelee että on parempi kuin toinen ihminen ja siksi ansaitsee parempaa.

Minusta ei tarvitse hyäksyä esim. huonoa käytöstä vain sillä verukkeella että "minä nyt vaan olen tällainen". Ja nyt siis tarkoitan esim. perjantaikännejä kotona lasten nähden, toisten loukkaamista ns. rehellisillä mielipiteillä (ts. sanotaan päin naamaa mitä mielene juolahtaa), estotonta nenän kaivelua ja piereskelyä ruokapöydässä... Ei ihminen voi estottomasti käyttäytyä miten sattuu.

Jos rakastaa, voi vaikka muuttaa erilleen jottn ei joudu todistamaan puolison huonoa käytöstä. Mutta ei se rakastaminen siihen lopu.

huonoja käytöstapoja nyt ei tarvitse hyväksyä keneltäkään, ei rakastamaltaan ihmiseltä eikä naapurilta.



Rakkaus on sitä että hyväksyy sen että toinen ihminen on kiinnostunut eri asioista kuin itse ja kokee rikkautena sen että toinen on erilainen.



Esimerkiksi siskoni mies tuiki tavallinen duunarin jörrikkä ihailee sisareni taideinnostusta ja viettää sunnuntaipäivän taidenäyttelyssä koska tekee sisareni onnelliseksi. Samoin sisareni lähtee autokilpailuiden katsomoon viettämään lauantaita koska tietää miehensä nauttivan bensankatkusta.

ole kyse sinusta, vaan miehen kyvyttömyydetä hyväksyä sitä tosiasiaa, että ihmiset eivät ole täydellisiä. Hän etsii turhaan sitä täydellistä yksilöä ja joutuu pettymään yhä uudestaan. Hyväksyminen aloitetaan läheltä, ei tuntemattomista ihmisistä.

En tarkoittanutkaan mitään huonoja käytöstapoja tai nalkuttamista tai mitään "väärää", mitä pitäisi hyväksyä. Puhun juuri tuosta hyväksymisestä, että jos itse ei ymmärrä taidetta, niin hyväksyy, että toinen haluaa harrastaa sitä. Tai jos itse on intohimoinen urheilija niin hyväksyy, että toinen ei olekaan.



Olen siis eronnut vastikään vuosien liitosta. Nyt mietin,missä kohdin itse olen ollut tyytymätön liittoon.



Mieheni ei esim. koskaan hyväksynyt minussa sitä, että halusin lukea. (Luin sen vuoksi todella vähän, vain lomilla).



Hän ei hyväksynyt sitä, että en halunnut lähteä jumppaan hyvin väsyneenä. Hänen mielestään jumpassa piti käydä vähintään kolmesti viikossa, oli syy mikä hyvänsä. (Ja minä kuulin nalkutusta, jos en jonain viikkona ehtinyt/jaksanut mennä jumppaan kuin kerran.)



Hän ei hyväksynyt tapaani (?) puhua. Hän aina oikaisi minua,että olin sanonut asioita väärin ja kun puhuin puhelimessa hän usein puhui päälle ja korjasi sanomisiani. (Myönnän puhuvani dramaattisesti, jotta saan kuulijakunnan kuuntelemaan ja saan asioihin vauhdikuutta, mutta en nyt vääristellyt mitään olennaista).

sinusta ja miehestä.



Itse yleensä hyväksyn ihmiset semmoisina kuin ovat ja arvostan heitä.

Hyväksyminen ja arvostus loppuu kuitenkin mm. jatkuvaan vittuiluun, väkivaltaisuuteen, rikollisuuteen..

Ihan kaikkea en sentään hyväksy.

En tarkoittanutkaan mitään huonoja käytöstapoja tai nalkuttamista tai mitään "väärää", mitä pitäisi hyväksyä. Puhun juuri tuosta hyväksymisestä, että jos itse ei ymmärrä taidetta, niin hyväksyy, että toinen haluaa harrastaa sitä. Tai jos itse on intohimoinen urheilija niin hyväksyy, että toinen ei olekaan. Olen siis eronnut vastikään vuosien liitosta. Nyt mietin,missä kohdin itse olen ollut tyytymätön liittoon. Mieheni ei esim. koskaan hyväksynyt minussa sitä, että halusin lukea. (Luin sen vuoksi todella vähän, vain lomilla). Hän ei hyväksynyt sitä, että en halunnut lähteä jumppaan hyvin väsyneenä. Hänen mielestään jumpassa piti käydä vähintään kolmesti viikossa, oli syy mikä hyvänsä. (Ja minä kuulin nalkutusta, jos en jonain viikkona ehtinyt/jaksanut mennä jumppaan kuin kerran.) Hän ei hyväksynyt tapaani (?) puhua. Hän aina oikaisi minua,että olin sanonut asioita väärin ja kun puhuin puhelimessa hän usein puhui päälle ja korjasi sanomisiani. (Myönnän puhuvani dramaattisesti, jotta saan kuulijakunnan kuuntelemaan ja saan asioihin vauhdikuutta, mutta en nyt vääristellyt mitään olennaista).

siltä, että miehellä on arvustus sinua kohtaan kadoksissa.

Nuo kaikki esimerkit, jotka annoit, ovat semmoisia jotka hän voisi hyväksyä jossakin toisessa ihmisessä.

Yleensähän se menee niin, että jos jossakin ihmisessä yksi asia alkaa isosti ärsyttämään, suhtautuu jatkossa helposti negatiivisesti kaikkeen siihen mitä hän tekee ja sanoo.

Toisen ihmisen sanomana ja tekemänä samat asiat vaikuttavat ihan erilaisilta.