Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Petin miestäni ja nyt olen umpikujassa, ahdistaa...
18.12.2010 |
En olisi ikinä uskonut, että voisin pettää miestäni, näin kuitenkin kävi. Ihan oma vikani kyllä ja tiedän, etten varmasti tule uudestaan pettämään, sen verran kauhea olo.
Mies ei (vielä) tiedä pettämisestäni, en ole päättänyt kerronko, koska tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Hyödyttääkö se jotain kertoa myös miehelle ja saada taas meidän liitto kriisiin.
Vuosia sitten mieheni petti minua ja kertoi siitä heti, olin sillon todella lähellä jättää mieheni, mutta päätin antaa hänelle uuden mahdollisuuden ja parisuhdeterapian ym. avulla pääsimme pettämisen yli. Tuon jälkeen on ollut monta onnellista vuotta ja todella onnellinen olen monesti ollut, etten jättänyt miestäni.
Pettämiseni ei myöskään ollut kosto, vaikka joku saattaa niinkin ajatella. Ainakin hyvä ystäväni sanoi näin, kun hälle tästä puhuin.
Tiedän, että aina kaikki sanovat, että haluaisivat saada tietää, jos puolisonsa pettää, en vaan todellakaan tiedä kerronko miehelleni vai en. Oma ahdistus ja paha olo on ihan mieletön, mutta tästä en voi syyttää ketään muuta kun itseäni. Mitä hyötyä siitä kertomisesta on, tulee vaan miehellekin paha olo. Vai olisiko sittenkin parempi kertoa?
Kommentit (71)
rikottua ruukkua ei saa enää koskaan ehjäksi vaikka jättäisit kertomatta.
Sananlaskut ja kansanviisaudet on ihania yksinkertaistuksia, joista voi aina valita tilanteeseen sopivan "totuuden" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoahan se on sanoa, että jätä se. Todellisuudessa se ei ole ihan niin helppoa kuitenkaan. Kuten sanoin, lapset ja mies on onnellisia. 3 onni vai yhden onni? Ja siis olen mä toki monesta muusta asiasta onnellinen! Mulla on mielenkiintoinen työ, ihania ystäviä, ihanat lapset, kaunis koti, hyvä harrastus... Parisuhde vain mättää.
Marttyyriksi en itseäni tunnusta. En siis nauti tästä, mutta toisaalta haluan mieluummin nähdä mieheni tyytyväisenä kuin mököttävänä. Se nimittäin mököttää vaikka kuinka kauan, jos tulee jotain sanomista. Jos suuttuisin ja huutaisin sille, niin se olisi HILJAA. Se olisi hiljaa vaikka viikon, eikä sitä riitaa ikinä selvitettäisi. Se vaiettaisiin pois. Olen mä siis aikaisemmin yrittänyt! Olen huutanut, itkenyt, anellut... Mutta "mä olen tällainen, muuksi en muutu" on ainoa vastaus! Mies ei halua tehdä mitään muutoksia. Mä joko otan tai jätän. Ja lasten takia olen päättänyt ottaa.
Ehkä toisaalta toivon, että joku prinssi tulisi ja veisi jalat mun alta ja pakottaisi tekemään toisenlaisen ratkaisun. Tai sitten toivon, että oma mies tulisi mustasukkaiseksi ja huomaisi, että ei halua menettää mua.
AP:lle sanoisin minäkin sen, että älä kerro. Itse poden huonoa omaa tuntoa jopa siitä, että olen ajatellut toista miestä... Ja tekisi mieli kertoa omalle miehelle, että jollekin toiselle olisin ehkä kelvannut.
ei tarvitse kokea sitä tuskaa minkä kertominen saa aikaan. Jos rakastat häntä, et kerro. Minua on petetty, tiedän mistä puhun.
oletko aivan varma ettei se kuulu miehesi korviin myöhemmin? Koska silloin soppa on satakertaa pahempi, kun jos nyt rehellisesti sen hänelle myöntäisit.
Kolikolla on aina kääntöpuolensa... Mieti siis tarkkaan mitä teet.
saa tietää pettämisestäni ellen itse kerro. Kyseinen mies ei ole suomalainen eikä mitä luultavimmin asu Suomessa, myöskin raskaus tai sukupuolitauti on erittäin epätodennäköisiä.
ap
oletko aivan varma ettei se kuulu miehesi korviin myöhemmin? Koska silloin soppa on satakertaa pahempi, kun jos nyt rehellisesti sen hänelle myöntäisit.
Kolikolla on aina kääntöpuolensa... Mieti siis tarkkaan mitä teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu uskomattomalta että niin moni ei kertoisi.. Itse ajattelen, että parisuhde perustuu avoimuuteen ja rehellisyyteen josta nousee luottamus. Jos on tullut housuun niin mitä sitä peittelemään, itse olisin toisen salailusta tosi loukkaantunut. Parisuhde on osa elämää ja välillä sattuu mut mielestäni totuus on sen arvoista. Totuus tekee vapaaksi. Vapautta ja toisen kunnioittamista on olla rehellinen ei valheella suojelu.
Ja ap:lle onhan miehesikin "kaatanut aikoinaan oman syyllisyyden" sun niskaan (jos näin haluaa ajatella). Ei pettämisen kertominen ole musta kyllä sitä että saisi itselle paremman olon, kyllä se enemmin on rehellisyyttä toiselle - sittenhän sitä vasta todella polttelee kun tietää ja tuntee toisen mielipahan tai pettymyksen. Tekojen seuraukset on kestettävä - suoraselkäisyyttä nyt.
Helppoahan se on sanoa, että jätä se. Todellisuudessa se ei ole ihan niin helppoa kuitenkaan. Kuten sanoin, lapset ja mies on onnellisia. 3 onni vai yhden onni? Ja siis olen mä toki monesta muusta asiasta onnellinen! Mulla on mielenkiintoinen työ, ihania ystäviä, ihanat lapset, kaunis koti, hyvä harrastus... Parisuhde vain mättää. Marttyyriksi en itseäni tunnusta. En siis nauti tästä, mutta toisaalta haluan mieluummin nähdä mieheni tyytyväisenä kuin mököttävänä. Se nimittäin mököttää vaikka kuinka kauan, jos tulee jotain sanomista. Jos suuttuisin ja huutaisin sille, niin se olisi HILJAA. Se olisi hiljaa vaikka viikon, eikä sitä riitaa ikinä selvitettäisi. Se vaiettaisiin pois. Olen mä siis aikaisemmin yrittänyt! Olen huutanut, itkenyt, anellut... Mutta "mä olen tällainen, muuksi en muutu" on ainoa vastaus! Mies ei halua tehdä mitään muutoksia. Mä joko otan tai jätän. Ja lasten takia olen päättänyt ottaa. Ehkä toisaalta toivon, että joku prinssi tulisi ja veisi jalat mun alta ja pakottaisi tekemään toisenlaisen ratkaisun. Tai sitten toivon, että oma mies tulisi mustasukkaiseksi ja huomaisi, että ei halua menettää mua. AP:lle sanoisin minäkin sen, että älä kerro. Itse poden huonoa omaa tuntoa jopa siitä, että olen ajatellut toista miestä... Ja tekisi mieli kertoa omalle miehelle, että jollekin toiselle olisin ehkä kelvannut.
t.olikos se nyt seiska vai mikä huora mä olinkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten jo kirjoitin aiemmin, mieheni ei noin 99% varmuudella saa tietää pettämisestäni ellen itse kerro. Kyseinen mies ei ole suomalainen eikä mitä luultavimmin asu Suomessa, myöskin raskaus tai sukupuolitauti on erittäin epätodennäköisiä.
ap
oletko aivan varma ettei se kuulu miehesi korviin myöhemmin? Koska silloin soppa on satakertaa pahempi, kun jos nyt rehellisesti sen hänelle myöntäisit.
Kolikolla on aina kääntöpuolensa... Mieti siis tarkkaan mitä teet.
öööö...kyllä minä ainakin haluaisin tietää, missä suhteemme on menossa.
Mutta ehkä naiset ajattelevat samoin toisin päin. Mies saa kulkea vieraissa ja hässiä ketä haluaa, kunhan ei kerro.
Valehtele ja petä kunhan vain et jää kiinni. Siinä suomalaisen parisuhteen peruspilari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän, että mieheni antaisi tämän pettämisen anteeksi, koska on niin aikoinaan sanonut, mutta miksi kertoa ja sysätä osa pahasta olostani miehelle.
ap
Eli nussia saa minkä kerkiää, kunhan ei vain kerro öööö...kyllä minä ainakin haluaisin tietää, missä suhteemme on menossa.
Mutta ehkä naiset ajattelevat samoin toisin päin. Mies saa kulkea vieraissa ja hässiä ketä haluaa, kunhan ei kerro.
Valehtele ja petä kunhan vain et jää kiinni. Siinä suomalaisen parisuhteen peruspilari.
Pitkässä avioliitossa näitä voi tapahtua. Ei ole maailmanloppu, mutta pidä suusi supussa.
Liiton pituuteen vetoamisessa yritetään kalastella ymmärtämystä; onhan se nyt toki luonnollista että PITKÄSSÄ liitossa sortuu, vaikka onkin tosi erinomainen ihminen.... Ja totuus on tietämälläni pettäjällä kuitenkin, että varsin lyhyen liiton aikana jo oli juoksemassa vieraissa ja syyt löytyvät omien korvien välistä ja kypsymättömästä persoonallisuudesta, eivät suhteen "pituudesta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kanna tekosi seuraukset ihan itse, turha niitä on miehen niskoille kaataa.
Eli jos olisin vaihtamassa tähän toiseen. En myöskään haluaisi, että mies kertoisi minulle jostain yhden kerran hairahduksesta, jota katuu sydänjuuriaan myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kanna itse vastuusi ja huono omatunto teostasi, turha sillä on toisen mieltä pahoittaa ja odottaa synninpäästöä.
Mä en ole kertonut enkä kerro.
Turha kaataa p*ska miehen niskaan murehdittavaksi.Tiedän kokemuksesta, että tuntuu pahalta ja pitkään, mutta asia unohtuu. Jos hairahdus oli virhe ja tiedät ettei se toistu, niin hyvä niin. Unohda koko asia! Siinä on tarpeeksi rangaistusta pettäjälle kun kantaa sitä huonoa omaatuntoa. Mutta jos on vaarana, että miehesi kuulee pettämisestäsi muuta kautta, niin sitten voi olla parasta kertoa itse. Ja vaikka miehesi onkin joskus pettänyt sinua, niin silti, minen kertoisi!
mun mielestä miehellä ei kyllä ole mitään oikeutta loukkaantua oman tekonsa jälkeen, mutta ei sun silti välttämättä tarvitse kertoa. Mutta periaatteessa olette nyt tasoissa.
Mulla samanlainen tilanne, paitsi ettei ole jäänyt yhteen kertaan. Samaa miestä olen tässä tapaillut jo toukokuusta ja olen todella onnellinen hänestä.
Ajattelen asian niin, ettei näin olisi päässyt tapahtumaan, jos oma suhteeni olisi ollut täysin kunnossa ja kaikin puolin 'palkitseva'. En osaa tuntea syyllisyyttä (ainakaan tässä vaiheessa) vaan jotenkin koen ansainneeni myös hieman onnea omaan elämääni.
En siis aio kertoa puolisolleni mitään tästä syrjähypystä... voihan olla, että jään kiinni tai herään kohta todellisuuteen ja tunnen syvää häpeää käytöksestäni, en nimittäin missään koskaan milloinkaan kuvitellut olevani näin huono moraaliltani!
Mulla samanlainen tilanne, paitsi ettei ole jäänyt yhteen kertaan. Samaa miestä olen tässä tapaillut jo toukokuusta ja olen todella onnellinen hänestä.
Kertominen helpottaisi huonoa omaatuntoa, mutta siitä hyötyisit vain sinä.
Alue: Aihe vapaa
Ei ihmisen ole pakko uhrautua, olla kynnysmatto ja marttyyri. Kullakin on vain yksi elämä, ja on täysin oma vika, jos sen jättää käyttämättä.