Millaista "palvelua" voi odottaa, jos toinen on viimeisillään raskaana?

teidän mielestä siis voi olettaa saavansa samanlaista palvelua kuin normaalisti kun menee kylään ihmisen luo, joka on viimeisillään raskaana?

ap

Ihmettelen osaa vastauksista. Kyllähän sitä voi olla loppuraskaudesta jo niin kipeä, että ihan pystyssä oleminenkin on tuskaa. Itselläni oli loppuraskaudessa alaselkä/lonkka tosi kipeänä, lisäksi tuon kipeän lonkan puoleinen jalka alkoi pettää alta tämän tästä. Ei siinä todellakaan touhuttu yhtään mitään ylimääräistä. Vauvan turvallisuuttakin ajattelin, vauvalle olisi voinut sattua vaikka mitä, jos jalan alta pettäessä olisin kaatunut suoraan vatsalleni. Kassin pakkaus sujui lopulta niin, että istuin sohvalla pakkaamassa ja mies kiikutti sohvalle tarvittavat tavarat.

Soittaisin appivanhemmille, tai pyytäisin miestäni soittamaan, ihan miten luontevampi on, ja kertoisin tilanteen suoraan. Ihan vaan, että sinä et pysty enää olemaan pystyssä ruoanlaiton vaatimaa aikaa, ja tämän takia teillä on viime ajat turvauduttu eineksiin. Että mitenkäs tehtäisiin, käyvätkö appivanhemmat tullessa matkalla syömässä jotakin, vai haetteko pitsat/kiinalaista tms.? Että kahvit ja jälkkärit teillä kyllä on tarjolla.

Tuossa appivanhemmille jää valinnanmahdollisuus, ja jos ovat oikein fiksuja ja kultaisia, niin voivat jopa kokata kotonaan ja tuoda teillekin kotiruokaa pakkaseen.

Tsemppiä loppuraskauteen! Ei ole enää pitkälti, sitten alkaa helpottaa. Varaudu tosin henkisesti siihen, että kaikki vaivat eivät lopu heti synnytykseen; esim. mulla liitoskivut loppuivat kokonaan vasta kun vauva oli 4 kk vanha (eivät kyllä olleet ollenkaan niin pahoja vauvan syntymän jälkeen kuin ennen syntymää). Turvotustakin oli vielä useampi viikko jne. Mulla tosin voi vaikuttaa se, että vauva syntyi suunnitellulla sektiolla, eli ehkä menee eri lailla, kun kroppa ehtii valmistautua synnytykseen.

jos ei mitään helppoa ruokaa keksi. Esim. lohilaatikko tai kinkkukiusaus. Ei tarvitse, kun ostaa perunasipulisekoitus-pussi, marinoitu lohisuikale tai kinkkusuikalepussi ja ruokakermaa:) Hiukan lisämaustetta ja suolaa jos tuntuu että tarvii. Ei ole kovin vaikeata:) Tuoresalaatti kaveriksi. Jos itse ei todellakaan pysty tuo kyllä hoituu mieheltä kuin mieheltä. Itse rv.37 raskaana ja teen kyllä ihan kaiken niin kuin tähänkin asti. 2-vuotias uhmis vielä hoidettavana. Mies päivät töissä ja hänelle jää lähinnä ruuan laitossa auttaminen, tiskikoneen tyhjennyt, lapsen ulos pukeminen illalla ja leikkiminen, kun äiti ei mahansa kanssa taivu:)

Siis sairaalakassia tarkoitin tuolla kassin pakkaamisella, tuosta alkuperäisestä tekstistä se ei ilmene.

Ap:lle vielä, että kuuntele kroppaasi ja neuvolaa. Ihan turhaa leikkiä sitkeää sissiä ja ehkä aiheuttaa vahinkoa vauvalle ja itselleen. Apua saa pyytää silloin kun sitä tarvitsee. Varmaan ihan mielellään itse veisit ruokaa tms. anoppilaan, jos vaikka anopilla olisi jalka paketissa, eli miksi ei sama toisinkinpäin sujuisi.

teidän mielestä siis voi olettaa saavansa samanlaista palvelua kuin normaalisti kun menee kylään ihmisen luo, joka on viimeisillään raskaana?

ap

Ihmettelen osaa vastauksista. Kyllähän sitä voi olla loppuraskaudesta jo niin kipeä, että ihan pystyssä oleminenkin on tuskaa. Itselläni oli loppuraskaudessa alaselkä/lonkka tosi kipeänä, lisäksi tuon kipeän lonkan puoleinen jalka alkoi pettää alta tämän tästä. Ei siinä todellakaan touhuttu yhtään mitään ylimääräistä. Vauvan turvallisuuttakin ajattelin, vauvalle olisi voinut sattua vaikka mitä, jos jalan alta pettäessä olisin kaatunut suoraan vatsalleni. Kassin pakkaus sujui lopulta niin, että istuin sohvalla pakkaamassa ja mies kiikutti sohvalle tarvittavat tavarat.

Soittaisin appivanhemmille, tai pyytäisin miestäni soittamaan, ihan miten luontevampi on, ja kertoisin tilanteen suoraan. Ihan vaan, että sinä et pysty enää olemaan pystyssä ruoanlaiton vaatimaa aikaa, ja tämän takia teillä on viime ajat turvauduttu eineksiin. Että mitenkäs tehtäisiin, käyvätkö appivanhemmat tullessa matkalla syömässä jotakin, vai haetteko pitsat/kiinalaista tms.? Että kahvit ja jälkkärit teillä kyllä on tarjolla.

Tuossa appivanhemmille jää valinnanmahdollisuus, ja jos ovat oikein fiksuja ja kultaisia, niin voivat jopa kokata kotonaan ja tuoda teillekin kotiruokaa pakkaseen.

Tsemppiä loppuraskauteen! Ei ole enää pitkälti, sitten alkaa helpottaa. Varaudu tosin henkisesti siihen, että kaikki vaivat eivät lopu heti synnytykseen; esim. mulla liitoskivut loppuivat kokonaan vasta kun vauva oli 4 kk vanha (eivät kyllä olleet ollenkaan niin pahoja vauvan syntymän jälkeen kuin ennen syntymää). Turvotustakin oli vielä useampi viikko jne. Mulla tosin voi vaikuttaa se, että vauva syntyi suunnitellulla sektiolla, eli ehkä menee eri lailla, kun kroppa ehtii valmistautua synnytykseen.

ollut niin, että jos tulijat ovat tietäneet raskausvaikeuksistani (liitoskivuista, supistuksista ja saikusta), niin ovat kyllä joko sanoneet, että kahvit riittää tai tuodaan leipomiset mukanamme, eli ovat ymmärtäneet tilanteen ja toimineet itse sen mukaan ilman, että minun tarvitsi edes sanoa mitään.



Mutta koska täällä maalla on tapana, että käy myös niitä yllärivieraita ja sellaisia, jotka eivät ole tilanteesta olleet niin tietoisia, nin olen kyllä kestinnyt. Kolmannessa raskaudessa liitoskivut alkoivat viikolla 16 ja saikku viikolla 22 ja yhden ainoan päivän olin täysin vuodelevossa. Muina päivinä piti hoitaa isommat lapset ja n. kerran kk 10 hengen muonitus + kahvit x 2/pv.



Uuniruoat ja pakasteet pelastavat tilanteen kuin tilanteen ja pistä se mies töihin, kyllä ne oppii kun neuvoo ja ohjeistaa. Vähän tulee sellainen tuntu, että haluat vähän nyt palvelua itsellesi, kun sinulla on maailman tärkein ihminen kasvamassa, ja niinhän se toki onkin, mutta ei siinä ruoassa nyt koko päivää mene seisoessa...

jos ei yhtä lämmintä ruokaa jaksa tehdä :D



Osta pakasteesta peruna+keittokasvikset ja nakit sekaan.

puhuisit rohkeasti sen anopin kanssa, että haluaako, että kokkaatte heille lämpimän aterian vai kävisittekö ulkona syömässä? Tai jos anoppi itse viihtyy hyvin keittiössä niin voit varmasti kysyä laittaisiko hän sen ruoan ja mitä voisitte ostaa valmiiksi.



Yksi vaihtoehto on aina isompien kauppojen ruoka/salaattitiski, josta voit ostaa valmista ruokaa, mutta siinä kustannukset on varmaan helposti sitä luokkaa, että on kannattavampaa käydä syömässä, vaikka abc.n seisovasta pöydästä.

Mutta on myös paljon niitä jotka eivät pysty. Tai sanotaanko, että parempi olisi etteivät rasittaisi itseään.



Tollaisessa tilanteessa mun mielestä kysytään nyt kylään tulijoilta tilannetajua. Minä jos menisin tuollaiseen kyläpaikkaan vierailulle, ilmoittaisin, että me tarvitsemme vain kahvit. Pullatkin vietäisiin itse. Tai jos ruokailusta olisi puhetta, niin ehdottomasti tarjoaisin apua. Joko veisin jotain mennessä tai auttaisin ruuan laitossa. En minä ainakaan kehtaisi ihan vaan peukaloita mennä heiluttelemaan viimeisillään raskaana olevan luokse. Varsinkin jos tietäisin, että toisella on kipuja. Tietenkin sitten jos emäntä on jaksavana ja kieltäytyy avusta, niin sitten eri asia.



Eli minä en kyllä normipalvelua vaatisi viimeisillään olevalta. Enkä itse sitä tarjoaisi jos olisin huonossa kunnossa.

Suosittelisin vaikka sitä kinkkukiusausta, eli osta peruasuikaleet pakasrealtaasta, lihasuikalepussi lihahyllystä, muutama ruokakerma ja kaadat kaikki samaan astiaan ja uuniin noin tunniksi. Salaatin voit ostaa vaikka valmiina.



Ei tule kalliiksi, on helppoa, kaikki saavat ruokaa (myös te itse) ja kaikki ovat tyytyväisiä. Miehesi voikin sitten siivota pöydän ja keittää kahvit, jonka kanssa kaupasta ostettua kääretottua, pullaa tms.



Ja mikä tärkeintä, sinä pääset helpolla ja anoppi on tyytyväinen.



Mielestäni ei tarvitse tarjota mitään erikoista muutenkaan, vaikket olisikaan raskaana.

Paisti uuniin ja kai se osaa perunat laittaa kiehumaan ja pilkkoa salaatin joukkoon tomaattia ja kurkkua?

Ruuan laittamisessa ei kyllä työläintä ole se itse ruuan teko, vaan valmistelut, siivous, kattaus ja tiskaus. Mutta niistä kai miehesi selviää?

Ja eiköhän vieraat huomaa itse tilanteesi ja ehdota apuaan.

ihmeessä miehestä ei ole tekemään ruokaa? Onko hän muuttanut suoraan vanhempiensa luota sinun (tai jonkun silloisen tyttöystävän luo)?

Kyllä kai mies ainakin osaa ohjeita kuunnella ja noudattaa, jos sanot mitä pitää tehdä?



Jos nyt sekään ei millään onnistu, niin osta sitten kaupasta "puolivalmista", ei tarvitse touhuta sen enempää. Luulisi vieraiden ymmärtävät ettet tee mitään viiden ruokalajin ateriaa tuossa kunnossa.

jos ei valvontasi alaisuudessa ja neuvoillasi saa ateriaa aikaiseksi. Tai sitten pyydät vieraita tuomaan ruuat, jotka lämmitätte.



Paljonkohan ap:llä on vielä aikaa laskettuun aikaan? Jos viikot jo kohta täynnä, niin miksi varot supistelua ja "rehkimistä"? Helpottaa ne liitoskivutkin mitä pikemin pääset synnyttämään :-)

kuin ennen, jos emäntä olisi viimeisillään raskaana. En todellakaan. Mutta ei tässä taida olla kyse siitä etteikö ruuan jaksaisi uuniin laittaa (1min kinkkukiusaus uuniin) vaan se kaikki muu mikä vierailusta seuraa. Kattaminen, tarjoilu, astiat pois, kahvi kupit pöytään, tarjoilu, siivous yms. Eli ukko vaan hommiin! Ei voi perustella sillä että ei osaa ruokaa laittaa. Laita peruna-sipuli pakaste valmiiden kinkkusuikaleiden ja kerman kanssa uuniin. Valmissalaatti kaveriksi kauniiseen kippoon. Ukko varmaankin osaa ladata kahvinkeittimen.. ja keksit pöytään.

teillä varmaan on jokin suurempi marketti josta saa tiskiltä ostaa rasioihin kaupan tekemää valmista ruokaa joka ei ole ihan yhtä pahaa kuin jokin valmsi eines. Ostatte sellaisesta marketista salaatin ja vaikka jonkun burgundinpadan ison satsin. Miehen on pakko opetella keittämään perunat tai riisi ja leikkaamaan leipää...

lapsia ja olet tuossa tilassa?? Syödäänkö teillä silloinkin jokapäivä mikroruokaa?



Kirjoita miehelle kauppalappu ja laita mies kauppaan. Yhdessä sitten kokkailette.

Anoppi kattaa pöydän, mies kuorii perunat ja sinä istut vaikka keittiöjakkaralla ja teet mitä ruoaksi on suunniteltu. Mies (tai anoppi) voi myös pilkkoa salaattiin tarvittavat aineet.



Kiusaukset valmistuvat helposti.. Keittoruokaan ei ihmeitä tekoja tarvita jne.. Karjalanpaistikin paistuu melkein itsestään.



On se ihme kun ei saa suutaan auki edes anopille. Mikset kerro tilastasi hälle, eiköhän sitä apua tule ihan oma-aloitteisesti..



Itselläni kolmatta odottaessa oli niin hirveät liitoskivut, etten päässyt hetken istuttuani kävelemään.. Silti oli vain pärjättävä kahden lapsen (3.v ja 1.8kk)

Välillä konttasin lasten perässä, kun en muuten päässy. Mutta ruoat jne.. tuli tehtyä, välillä itku kurkussa.. kun mies oli töissä. Mutta selvittiin.

etukäteen, että ei tarjota ruokaa, käykää jossain syömässä? Tietty yksi vaihtoehto olisi, että käytäisiin yhdessä syömässä jossain ravintolassa, tosin meillä ei ole kyllä varaa tarjota mitään ravintola-ateriaa koko porukalle. Aiemmin kun ovat täällä käyneet päiväseltään, olen tarjonnut ruuan. ap

ja kai mihesi nyt yhden saalaatin saa väänettyä??

Eihän siinä paljoa touhuta tarvitse ja mies avuksi. Tottakai vieraat odottaa saavansa ruokaa, jos ette sitten toisin sovi.



Ja jos kipuja ja supistuksia on, niin kuinka ap sitten sitten ravintolaankaan jaksaisi mennä?

Ihan oikeasti joku laittaa koko perheen eineslinjalle VIIKOIKSI kun ei MUKA pysty? Ehkä olisi parempi ettei vauvaa tulisi, sen jälkeenhän se elämä vasta hankalaksi tehdään jos se on jo nyt tuollaista...

Itselläni kolmatta odottaessa oli niin hirveät liitoskivut, etten päässyt hetken istuttuani kävelemään.. Silti oli vain pärjättävä kahden lapsen (3.v ja 1.8kk)

Välillä konttasin lasten perässä, kun en muuten päässy. Mutta ruoat jne.. tuli tehtyä, välillä itku kurkussa.. kun mies oli töissä. Mutta selvittiin.

Onkin eri asia jos on pakko. Mutta ap:n tilanteessa ei ole pakko kontata ja tehdä ruokaa ja leikkiä sankaria.

Ei minustakaan tuossa tilanteessa raskainta ole se ruuan teko, jonka tosiaan voi näpsäkästikin tehdä. Jos itse pitää tosiaan kattaa pöytä, siivota jäljet, tarjota taas kaffet jne. niin kyllä se raskaaksi käy. Eli toivottavasti ap:n mies sentää osaa ja tajuaa nämä hommat tehdä.

Ja minä en kyllä myöskään mitään täyttä palvelua odottaisi jos tietäisin, että siellä on viimeisillään oleva nainen emännöimässä. Varsinkin jos tietäisin miehen olevan tumpelon, mitä luulisi appivanhempien tietävän omasta pojastaan.

ap mainitsi etta on kiva kun tulevat, eli oletan etta tulette hyvin toimeen. Miettikaa miten pahalta anopista tuntuisi jos han lukisi taalta kuinka ap murehtii ruuanlaittoja kun ei pysty seisomaan mutta silti pitaa vaan marttyyrina yrittaa olla niinkuin olisi taysissa voimissa. Soita sille anopille, selita mika on tilanne, ja neuvotelkaa yhdessa miten syomiset hoidetaan! Aikuiset ihmiset etteka saa suutanne auki ihan tavallisesta asiasta! Anoppi varmasti ihan mielellaan tuo sen paivan ruuat ja ehka vahan ylimaaraistakin pakasteeseen.