Itku tuli tosta Marcin kohtalosta.

Olisivat voineet edes vain todeta, ettei marc päässyt jaloilleen, mutta mennä kuvaamaan ihmistä tuollaisessa alennustilassa. Suorastaan häpeällistä!! Täysin ala arvoinen tositeeeveee!!!

Mä arvasin jo aikaa sitten et Marc jatkaa samaa polkua miltä yritti pois..



nyt äkkiä ylen sivuille jos näkis 2 viimestä jaksoo

uusintana!!

12lta.

tosiaan (en ole ohjelmaa nähnyt, puhun yleisesti) syytetään mahdollistamisesta, lieneekö joku minnesota-"hoidon" tms. vastaavan "älyn"väläyksiä... Tällä logiikalla juopot lakkaisivat juomasta jos omaiset eivät enää pidä yhteyttä, katkaisevat välit, eivät käy katsomassa jne. Mutta ei, samalla tavalla ne alkkikset juo vaikkeivat omaiset heitä tukisi mitenkään. Ellei tosiaan tule uskoontulos tms, eikä sekään kaikkia auta. Riippuvuus on niin syvällä.

Eri asia on tietysti ettei omaisten pidä antaa rahaa juomiseen tms, siitä on vain haittaa. Mutta se oletus että kaikki omaiset automaattisesti olisivat hyysääjiä ja salaajia, ärsyttää, ei ole totta.

Järkyssä kunnossa se Marc. Mutta hän on jo päättänyt ettei raitistu, säälittävä paska haukkuu äitiään kun ei hae hänelle pameja. Hakis paska luuseri itse ja jättäis äitinsä rauhaan. Mulla kato kalja kuohuu mahassa ni pitää olla yrjöpussi... vitsi ku me kännissä vedettiin ne kaikki pamit... sitku kaveri saa kortin ni meen AA:han.

Seli seli, ei raitistu ikinä, itse ei sitä halua. Lähinnä väheksyi Myötätuulessa kaikkea, naureskeli varmaan mielessään.. kun on niin ruudinkeksijä..

Mutta olen pettynyt, kun kaikki olivat juoneet. Pari kuukautta olivat olleet juomatta.

Ja vaikka oni selitti, että nyt on hallinnassa ja vähän vaan juovat, niin aikaa oli kulunut vasta 3kk. Ja siis kuukauden suurinpiirtein joneet, niin mikähän on tilanne 6kk-1v päästä. Ukson, että aika moni juo taas entiseen malliin.



Olisi kiva tietää mikä on onnistumisprosentti esim. siellä Myötätuulikodissa. Tai ylipäänsä tollasissa paikoissa. Ei varmaan kovin suuri, kun ei näilläkään onnistunut. Hattua pitää nostaa työntekijöille, kun jaksavat uskoa ja kannustaa asiakkaitaan, vaikka varmaan tietävät kuinka monelle taas käy.



Minustakin se, että Marc sanoi äidiastään, että äiti ei ole kyllä kaikkea tukeaan hänelle antanut, kun ei hae Pamejä hänelle oli törkeä. Eiköhän se ole parempi tuki, että ei hae lääkkeitä vilpillisin keinoin.



Se mies jolla on se nuori tytär harmitti myös. Ensimmäisen kerran tytär vähän jo uskoi isäänsä ja huomasi kuinka isä huomio lapsiaankin ja nyt taas sama juttu. Voi mikä pettymys tyttärelle.

http://areena.yle.fi/video/1549632

löytyy näitä juoppojen "pelastajia". Marcillakin tuntuu ottajia olevan. Sitä en ymmärrä, miten joku ehdoin tahdoin lähtisi tuohon mukaan:

http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/katkolle-marc

Marc on diplomi-inssi - päivitellään. No, ihminen voi olla vaikka Jeesuskristusperkele-Elvis, ja olla silti täysin kuutamolla. Omasta halustaanko? Ei. Joillakin ihmisillä aivojen rakenne on sellainen, että alkoholi tuottaa mielettömän nousueuforian, tajuttoman hyvän olon - kaikki on kivaa ja ihanaa, juttu luistaa, maailma hymyilee. Näin nousuhumalassa. Sitten sitä ihkua oloa haluaa lisää ja lisää, mutta mitä enemmän juo, sitä vähemmän ihkulta tuntuu. Sitten sitä epätoivoissaan yrittää silti tavoitella nousuhumalan ihanaa ekstaasioloa, juomalla yhä vain lisää, tuloksena - no, sellainen kunto kuin Marcin vimpossa jaksossa.



Toisten ihmisten aivoihin alkoholi ei vaikuta niin, että sen nauttimisesta syntyisi euforiaa. Omalla kohdallani en saa alkoholista mitään nautintoa. Voin ottaa lasillisen, pari, ja rupeaa vähän ramaisemaan. Kännihakuisesti en ole juonut ikinä, muutamien teini-iän kokeilujen perusteella tiedän, ettei humalatila sovi minulle - olo on huono kännissä. Huono ja ikävän epätodellisen-puuroinen, vaikken pahoin voisikaan. Ei kiitos.



Mieheni on myös diplomi-inssi, Marcin tavoin. Ja yrittäjä. Hänellä alkoholi saa aikaan jumalaisen euforian juomisen alkuvaiheessa. Ja rehellisesti sanoen: hän on ihanampi ihminen juomisensa alussa. Onnellinen, puhelias, pohdiskeleva, aikaansaava (tekee paljon kotihommia ja rästituuneja alkaessaan juoda). Mutta auta armias kun humalatilassa koittaa tasaus- ja laskuvaihe. Sitä vitutuksen määrää, ketutusta, saamattomuutta, tutinaa ja vatsanväänteitä, hikoilua, unettomuutta... Kova hinta muutaman tunnin ilontunteesta, sanon minä. Mieheni on saanut nuorukaisesta asti vääntää kättä tämän alkomahoolin kanssa.Nyt menee viikonloppuisin kaljaa jonkun verran, viikolla ei yhtään. Minusta hienoa, koska tiedän kuinka vaikeaa on pysyä erossa aineesta, joka tuottaa tuollaisen alun euforian.Ja viina on vielä laillista. Karmeaa. Sen kun menee ja hakee huumettaan kaupasta, pitkäripaisesta. En ymmärrämiksi alkoholi olisi vähemmän vaarallista kuin esim. eräs toinen aine, jonka kanssa taas minulla on ollut ongelmia. Kyseessä laittomaksi luokiteltu miedompi huume, joka taas tuottaa minulle samanlaisen ihanan nousuolon, kuin alkoholi miehelleni. Teininä aineeseen törmäsin, ja siitä asti olen sen kanssa vääntänyt, samoin kuin mieheni viinan kanssa. Tätä nykyä sorrun parin kk:n välein 2-3 päivän "putkiin". Putket eivät ole sellaisia kuin jollaisia viina saa aikaan: saan tehtyä kaikki hommat, siivottua kämpän, setvittyä pyykkivuoret, tavattua unholaan jääneet ystävät, nautittua elämästä, joka aineessa tuntuu niin ihanalta, että olo on kuin ateistilla taivaassa..



Olen työssäkäyvä ihminen, äiti, minulla on siisti koti, kesämökki, onnellinen liitto, ystäviä, olen ulkonaisesti huoliteltu,käyn ulkomailla kahdesti vuodessa, meillä on useita hyvin pärjääviä rakkaita lapsia.. Kukaan ei varmastikaan arvaa minun käyttävän jotain. Kai muutoin olisi työstäkin tullut jo lähtöpassit, ystävät jotakin sanoneet? Miehen krapuloista lähipiiri tietää,mutta moinenhan hyväksytään - kelläpä suomipojalla ei olisi kunnon kapulaa silloin tällöin...?



Aikuisena ja aikuisen järjellä en kuunaan olisi mihinkään mömmöön koskenut, eikä mieheni maistanutkaan alkoholia, jos olisi tiennytminkälaiseen kamppailuun juoma hänen kohdallaan johtaa, kuinka upean fiiliksen litku hänelle tuottaa.



Oma äitini oli alkoholisti. Kuoli viinaan.Isäni on absolutisti, ollut aina. Ei saa viinasta mitään kiksejä. Mutta käyttää unilääkkeitä liikaa. Kummatkin vanhempani korkeasti koulutettuja.



Kyse on aika pitkälti aivokemiasta ja ihmisluonteen herkkyydestä, ynnä kyvystä sisäistää ja tuntea, mitä maailmassa tapahtuu. Monet alkkikset yms. ovat herkkää väkeä(olen työskennellytkin heidän parissaan 5 v). He tiedostavat kuinka paljon vääryyttä maailmassa on, ja itkevät sitä, mitä tapahtuu kolmansissa maailmoissa, joissa lapset lakoavat nälkään. "Normijannulle" se, mikä tapahtuu jossain muualla kuin omien kinttujen juuressa, ei ole totta ensinkään. Ei tietenkään aina näin, mutta aika usein. Välillä maailman mädännäisyydestä tahtoo irti - vaikka sitten aineiden voimalla (mikä se euforisoiva aine sitten kenenkin kohdalla on), jos sattuu tällainen herkkisluonne olemaan, ja kokee että voi omalla pienellä sarallaan tehdä muiden hyväksi niin helvetin vähän. Tämä on havaintojeni mukaan yksi syy sekoittaa todellisuuttaan. Eikä mikään keksitty syy, hitto soikoon. Keksittyjäkin syitä tietty on, kuten Marjon "mun pittää ny juara ko mul ei o mittään tekemistä Stadin asemalla!".



Tällaisia aatoksia minulla.



Vielä, että ohjelman "hoidot" olivat surkeita. Jos ihminen haluaa oikeasti irti huumeestaan (vaikka sitten viinasta), ja hakeutuu hoitoon, hänelle pitäisi näyttää siellä elävää kuvaa viimeisen vaiheen maksakirroosipotilaista, aivopöhöisistä, deliriumista, mädänneistä hampaista, alkkisten ja narkkisten sikolättikodeista, kroonisen alkoholistin tosi hirveästä vapina-oksennus-ripulointi-juoppohulluus-arkipäivästä, kuinka lapset yrittävät tällaista sekopäävanhempaa pienin kätösin auttaa jne... Tällainen toimii. Olen itse käyttänyt ko. metodia ja realismi on auttanut joitakuita eroon aineista. Mikään "otamme nyt kynän ja piirrämme miltä meistä tänään tuntuu"-hömppä ei pure ihmiseen, joka on totaalisesti sotkenut elämänsä liiallisella ja täysin hallitsemattomalla päihteidenkäytöllä.



Itse en ole kokenut haluavani omasta aineestani eroon. Onhan sekin sopivaa, että ihminen, jolle viina ei ole ongelma, ottaa paukun silloin, toisen tällöin?

Mutta jos elämäni alkaisi pyöriäaineen ympärillä ja koukku olisi sitä luokkaa että aine olisi ensimmäisenä mielessä aamulla herätessä jne, olisi tilanne toinen ja lähtisin vaikka New Yorkin kaduille kadun narkkeja treffaamaan. Se herättäisi paremmin kuin mikään "terapia"-puppu.