Minulla on yksi lapsi enkä halua enempää koska...

Oletteko varmoja, että lapsenne haluaa olla elämänne keskipisteitä ja kaiken huomion, odotusten, toiveiden ja pettymysten kohteita? Oletteko varmoja, että esim. leikki-ikäisenä/koululaisena/nuorena ja varsinkin aikuisena lapsenne mieluummin hengailee teidän kanssanne, kuin samaa ikäpolvea olevan sisaruksen? Kyllä mä ymmärrän, että sellaista mitä ei ole koskaan ollut, ei osaa kaivata. Eli ainoat lapset eivät ymmärrä mikä rikkaus hyvä sisarussuhde on. VÄhän kuin jos koskaan ei olisi ollut ystävää, ehkä sitä ei osaisi kaivata. Mutta jokainen tekee kuten parhaaksi katsoo. Itse olen hyvin onnellinen sisarestani ja veljestäni, ja on mahtavaa, kun on kolme natiaista, jotka tykkäävät toisistaan, ja joilla on aina seuraa toisistaan.

Olen vanhemmilleni kiitollinen, että he ovat päätyneet tähän ratkaisuun, sillä en ole varma, olisiko äidilläni riittänyt tarpeeksi voimia kahteen lapseen. Minulla on hyvin läheisiä ystäviä nyt aikuisena. Sisaruksia ei ole, mutta maailma on täynnä ihmisiä. En minä täällä telluksella yksin ole.

ap

Muuten ok, jos ei halua useampia lapsia. MUTTA lapsellesi ei ole välttämättä mitenkään hyväksi saada aina kaikkea. Enenmmänkin ajattelisin asian niin, että jos syystä tai toisesta et halua useampia lapsia, pidäthän huolen siitä, että ainokaisesta ei tule lellitty/pumpulissa kasvatettu ja että hän saa riittävästi kokemuksia ryhmässä toimimisesta.

Meillä on tiukat rajat ja paljon rakkautta. Ryhmässä lapseni on parhaiten käyttäytyviä. Ei ehkä ole niiden huonoimmin käyttäytyvien suosiossa sen vuoksi, mutta uskon että hän löytää paikkansa maailmassa. ap

En tietenkään tarkoittanut sitä, että teillä välttämättä näin olisi. Mutta siis jos lapsi on hyvin vähän toisten lasten kanssa, ei välttämättä joudu esimerkiksi ennen kouluikää kertaakaan tilanteeseen, jossa joutuisi selvittelemään välejään toisen lapsen kanssa. Ei opi toimimaan tällaisissa tilanteissa. Sitä tarkoitan pumpulissa kasvamisella esimerkiksi. Ja lellimisellä varmaan tarkoitin lähinnä sitä, että jos saa ihan koko ajan vanhempien huomion (vaikka olisikin tietyt rajat esim. herkkujen tai nukkumaanmenon suhteen), ei esimerkiksi opi odottamaan omaa vuoroaan tai sitä, että täytyy ottaa huomioon myös muiden tunteet. Siis esimerkiksi kahden lapsen äiti joutuu joskus tuottamaan lapselle vaikkapa sellaisen pettymyksen, että tänään ei voida mennä puistoon, koska vauva on kipeä. Lapsi oppii, että toistenkin ihmisten tilanne täytyy ottaa huomioon. Yksilapsisessa perheessä vastaavia tilanteita ei välttämättä tule eteen. Ymmärrän toki, että elämäntilanteita ja ratkaisuja on erilaisia. Kunhan vaan tarjoatte lapselle tilaisuuksia myös opetella näitä pettymyksiä ja toisten huomioimista.

lapsen synnynnäinen temperamentti kuin se, että hänellä on sisarus. Ainokaiseni on hyvin sopeutuvainen ja mukautuvainen. Osaa odottaa vuoroaan ryhmässä ja on pienestä asti ollut mukana kerhoissa ja harrastuksissa, joissa on muita lapsia. Kun lapsi on ainoa, on jopa enemmän aikaa opettaa hänelle sitä, että pitää ottaa huomioon muiden tunteet. Niin itse ainakin koen.

siis tarkoitan että luulet että hyvääitiys tarkoittaa vain sitä että ollaan koko ajan pirteinä ja iloisina antamassa lapselle alituista huomiota kun se sitä haluaa. Rakkaus ja esim pirteänä lapsen kanssa oleminen aivan eri asioita...meistä jokainen on väsynyt joskus oli sit lapseton,ainokaisen äiti tai suurperheen äiti...siis aplla toki oikeus haluta vain yhtä lasta mutta silti nuo perustelut jotenkin tuntuvat vähän kaukaa haetuilta...

voi ainokaisenkin äiti uuvuttaa itsensä..jos koko ajan miettii sitä omaa jaksamistaan äitinä.

siis tarkoitan että luulet että hyvääitiys tarkoittaa vain sitä että ollaan koko ajan pirteinä ja iloisina antamassa lapselle alituista huomiota kun se sitä haluaa. Rakkaus ja esim pirteänä lapsen kanssa oleminen aivan eri asioita...meistä jokainen on väsynyt joskus oli sit lapseton,ainokaisen äiti tai suurperheen äiti...siis aplla toki oikeus haluta vain yhtä lasta mutta silti nuo perustelut jotenkin tuntuvat vähän kaukaa haetuilta...

En ole kuitenkaan ymmrtääkseni väittänyt itseäni erityisen pirteäksi.

ap

joka tarviis puolittaa tai jakaa...se vaan lisääntyy! Mä itse olen isosta sisarusparvesta ja olen sitä mieltä että lapsi jää paljosta paitsi kun ei ole sisaruksia mutta toki voi olla ihan onnellinen silti...ei sitä osaa kaivata sellaista mistä ei kokemusta.

aika yksinäiseksi lapses jää ku susta aika jättää.mun lapsilla on sisarrukset turvana.ei tähän muuta voi sanoo.

Kuinkahan vanha lapsesi on? Onko vielä ollut uhmaikää?



Päätös on tietysti omasi.

Muuten ok, jos ei halua useampia lapsia. MUTTA lapsellesi ei ole välttämättä mitenkään hyväksi saada aina kaikkea. Enenmmänkin ajattelisin asian niin, että jos syystä tai toisesta et halua useampia lapsia, pidäthän huolen siitä, että ainokaisesta ei tule lellitty/pumpulissa kasvatettu ja että hän saa riittävästi kokemuksia ryhmässä toimimisesta.

Meillä on tiukat rajat ja paljon rakkautta. Ryhmässä lapseni on parhaiten käyttäytyviä. Ei ehkä ole niiden huonoimmin käyttäytyvien suosiossa sen vuoksi, mutta uskon että hän löytää paikkansa maailmassa. ap

En tietenkään tarkoittanut sitä, että teillä välttämättä näin olisi. Mutta siis jos lapsi on hyvin vähän toisten lasten kanssa, ei välttämättä joudu esimerkiksi ennen kouluikää kertaakaan tilanteeseen, jossa joutuisi selvittelemään välejään toisen lapsen kanssa. Ei opi toimimaan tällaisissa tilanteissa. Sitä tarkoitan pumpulissa kasvamisella esimerkiksi. Ja lellimisellä varmaan tarkoitin lähinnä sitä, että jos saa ihan koko ajan vanhempien huomion (vaikka olisikin tietyt rajat esim. herkkujen tai nukkumaanmenon suhteen), ei esimerkiksi opi odottamaan omaa vuoroaan tai sitä, että täytyy ottaa huomioon myös muiden tunteet. Siis esimerkiksi kahden lapsen äiti joutuu joskus tuottamaan lapselle vaikkapa sellaisen pettymyksen, että tänään ei voida mennä puistoon, koska vauva on kipeä. Lapsi oppii, että toistenkin ihmisten tilanne täytyy ottaa huomioon. Yksilapsisessa perheessä vastaavia tilanteita ei välttämättä tule eteen. Ymmärrän toki, että elämäntilanteita ja ratkaisuja on erilaisia. Kunhan vaan tarjoatte lapselle tilaisuuksia myös opetella näitä pettymyksiä ja toisten huomioimista.

lapsen synnynnäinen temperamentti kuin se, että hänellä on sisarus. Ainokaiseni on hyvin sopeutuvainen ja mukautuvainen. Osaa odottaa vuoroaan ryhmässä ja on pienestä asti ollut mukana kerhoissa ja harrastuksissa, joissa on muita lapsia. Kun lapsi on ainoa, on jopa enemmän aikaa opettaa hänelle sitä, että pitää ottaa huomioon muiden tunteet. Niin itse ainakin koen.

Jos lapsellasi olisi sisarus, hän ei ehkä olisikaan niin mukautuvainen, vaan olisi oppinut paremmin pitämään puolensa. Ja siitähän taas voi olla eri mieltä, kumpi näistä olisi lapsen tulevaisuuden kannalta toivottavampi asia.

Mutta en edelleenkään sano, että kaikilla pitäisi olla sisarus. Yritän vaan sanoa, että lapsiluku (kuten lapsen temperamenttikin) kannattaa pitää mielessä, kun miettii, miten lasta kasvattaa, miten se vaikuttaa lapseen ja minkälaisia kokemuksia lapselle tarjoaa.

voi ainokaisenkin äiti uuvuttaa itsensä..jos koko ajan miettii sitä omaa jaksamistaan äitinä.

lapsia, minun ei tarvitse alinomaa miettiä jaksamistani äitinä. Tällä hetkellä on jaksamiseni suhteen optimitilanne.

ap

Kuinkahan vanha lapsesi on? Onko vielä ollut uhmaikää? Päätös on tietysti omasi.

ap

kun kaikki rakkaus menee jakamattomasti lapselle :) Koska muitahan ei Ap voi sanojensa mukaan rakastaa kun se on lapselta pois.

Jos lapsellasi olisi sisarus, hän ei ehkä olisikaan niin mukautuvainen, vaan olisi oppinut paremmin pitämään puolensa. Ja siitähän taas voi olla eri mieltä, kumpi näistä olisi lapsen tulevaisuuden kannalta toivottavampi asia. Mutta en edelleenkään sano, että kaikilla pitäisi olla sisarus. Yritän vaan sanoa, että lapsiluku (kuten lapsen temperamenttikin) kannattaa pitää mielessä, kun miettii, miten lasta kasvattaa, miten se vaikuttaa lapseen ja minkälaisia kokemuksia lapselle tarjoaa.

ja altruismia sekä liikaa puolensa pitämistä. Nöyryydellä on pitemmän päälle paremmat seuraukset kuin sillä, että taistelee paikkansa auringossa.

ja kyseenalaistaa sitä...

kun kaikki rakkaus menee jakamattomasti lapselle :) Koska muitahan ei Ap voi sanojensa mukaan rakastaa kun se on lapselta pois.

ap

enempää lapsia kuin ton yhden. Suurin syy siihen on se että yhden lapsen kanssa kaikki on helppoa. Tuo meidän pikkumies on vieläpä ollut niiin helppo vauva, että jos seuraava olisikin "hankala" niin en ehkä selviäisi siitä



Myös "yksilapsisuuteeni" vaikuttaa se että tiedän ettei se toinen lapsi tulisi ikinä saamaan yhtä paljon kuin se ensimmäinen. Ensimmäisen kanssa on helppoa reissata huvipuistoissa ja ulkomailla ym.. Mutta sitten kun tulee se toinen, niin reissut vähenevät tai loppuvat kokonaan.





Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että hemmottelisimme lapsemme piloille, vaan hänellä on rajat ja kuri siinä missä muillakin. Vanhempien huomiota hän tulee kyllä saamaan enemmän, kuin jos olisi 2 lasta.





Itse olen ainut lapsi ja olen silti joutunut odottamaan, huomioimaan muita ym.. En halunnut sisaruksia. kun olin 15 niin isäni sai uuden vaimonsa kanssa lapsen, mutta olin jo niin "iso" että eipä sillä siskolla enää silloin mtn väliä ollut.





Ja se ei, muuten aina pidä paikkaansa että lapset oppisivat paremmin huomioimaan toisiaan jos heillä on sisaruksia. Esim. serkkuni (tyttö 7v ja poika 3 v) ovat aivan mahdottomia. He vaativat koko ajan huomiota ja jos toinen saa niin toisen on ns. pilattava se toisen juttu saadakseen myös huomiota. He keskeyttävät aikuisten puheet, riehuvat ja ovat muutenkin mielestäni kamalia..





Että eipäs yleistetä :D

Minustakin tuntuu että ap miettii useinkin omaa äitiyttään ja kyseenalaistaa sitä...

ap

kaikki eivät edes saa toista, sekundaarisesta lapsettomuudesta ei usein edes puhuta... Mutta useassa keskustelussa usein unohtuu, että lapset ovat vain hetken pieniä ja heidän elämänsä toivottavasti paljon paljon pidempi. Itselläni on 10v nuorempi sisko ja ikionnellinen siitä. Olen tavallaan kasvanut pitkään ainokaisena ja muistan kyllä olleeni kateellinen kavereille, joilla oli sisaruksia. Vaikka rakkautta ja huomiota sain kyllä yllin kyllin. Mutta näin aikuisena on erittäin ihanaa, että on vielä sisarus. Itselläni on toinen vanhempi kuollut ja on todella mukavaa jakaa huoli toisesta siskon kanssa. Myös yksi kaveri, jolla ei ole sisaruksia on jo nyt myöntänyt murehtivansa, että vanhemmat ovat aina yksin, jos hän ei ole heistä huolehtimassa. Elämän iloja ja suruja on todella ihan jakaa sisaruksen kanssa!



Aivan hyvin voit päättää, ettet lisää lapsia halua, mutta et voi tietää millaista se sitten olisi. Aivan samanlailla, kun ei voi tietää millaista äitiys on ennen kun on saanut lapsen.On toki järkevää pohtia asiaa kunnolla. Mutta osasitko aavistaa, miten paljon rakastaisit omaa lasta? Toisen kanssa menee vähän saman kaavan mukaan ja kaikki varmaan epäilevät, pystyvätkö rakastaa yhtä paljon. Ja kyllä pystyy. Eivätkä kaksi lasta ole automaattisesti tuplasti raskaampi taakka. Moni asia sujuu toisen kanssa paljon helpommin ja vaikka murheita tuleekin kahdesta suunnasta, niin tulee myös iloa. Ja toki leikkivät ja viihtyvät yhdessä. Mielestäni meillä ei tällä hetkellä ole rankempaa, kuin niillä joilla vain yksi lapsi. Meillä lapset viihtyvät hyvin yhdessä ja perheenä on muutenkin kiva touhuta. Itse muistan, että asetelma oli aina kaksi aikuista ja yksi lapsi, ei ollut ihan yhtä "hauskaa", kun meillä nyt kun nuo pienet riiviöt liittoutuvat meitä vanhempia vastaan:)



Kaikki perheet ovat erilaisia ja hyvä niin. Mietin vain ovatko perustelusi aivan kohdallaan. On tietenkin aivan ok, jos ei halua lisää lapsia. Jotkut vain todistelevat sitä niin paljon, se on sääli. Enkä tarkoita sinua tällä ap. Samoin, kun jotkut selittelevät kauheasti, miksi päätyivät "tekemään vielä kolmannen samaan syssyyn, kun ei oltais myöhemmin jaksanut..." Tää kuulostaa mun korviin kamalalta. Jokainen lapsi pitää olla haluttu (tai onnekas sattuma), ei niitä tarvii kenellekään selitellä!

kaikki eivät edes saa toista, sekundaarisesta lapsettomuudesta ei usein edes puhuta... Mutta useassa keskustelussa usein unohtuu, että lapset ovat vain hetken pieniä ja heidän elämänsä toivottavasti paljon paljon pidempi. Itselläni on 10v nuorempi sisko ja ikionnellinen siitä. Olen tavallaan kasvanut pitkään ainokaisena ja muistan kyllä olleeni kateellinen kavereille, joilla oli sisaruksia. Vaikka rakkautta ja huomiota sain kyllä yllin kyllin. Mutta näin aikuisena on erittäin ihanaa, että on vielä sisarus. Itselläni on toinen vanhempi kuollut ja on todella mukavaa jakaa huoli toisesta siskon kanssa. Myös yksi kaveri, jolla ei ole sisaruksia on jo nyt myöntänyt murehtivansa, että vanhemmat ovat aina yksin, jos hän ei ole heistä huolehtimassa. Elämän iloja ja suruja on todella ihan jakaa sisaruksen kanssa! Aivan hyvin voit päättää, ettet lisää lapsia halua, mutta et voi tietää millaista se sitten olisi. Aivan samanlailla, kun ei voi tietää millaista äitiys on ennen kun on saanut lapsen.On toki järkevää pohtia asiaa kunnolla. Mutta osasitko aavistaa, miten paljon rakastaisit omaa lasta? Toisen kanssa menee vähän saman kaavan mukaan ja kaikki varmaan epäilevät, pystyvätkö rakastaa yhtä paljon. Ja kyllä pystyy. Eivätkä kaksi lasta ole automaattisesti tuplasti raskaampi taakka. Moni asia sujuu toisen kanssa paljon helpommin ja vaikka murheita tuleekin kahdesta suunnasta, niin tulee myös iloa. Ja toki leikkivät ja viihtyvät yhdessä. Mielestäni meillä ei tällä hetkellä ole rankempaa, kuin niillä joilla vain yksi lapsi. Meillä lapset viihtyvät hyvin yhdessä ja perheenä on muutenkin kiva touhuta. Itse muistan, että asetelma oli aina kaksi aikuista ja yksi lapsi, ei ollut ihan yhtä "hauskaa", kun meillä nyt kun nuo pienet riiviöt liittoutuvat meitä vanhempia vastaan:) Kaikki perheet ovat erilaisia ja hyvä niin. Mietin vain ovatko perustelusi aivan kohdallaan. On tietenkin aivan ok, jos ei halua lisää lapsia. Jotkut vain todistelevat sitä niin paljon, se on sääli. Enkä tarkoita sinua tällä ap. Samoin, kun jotkut selittelevät kauheasti, miksi päätyivät "tekemään vielä kolmannen samaan syssyyn, kun ei oltais myöhemmin jaksanut..." Tää kuulostaa mun korviin kamalalta. Jokainen lapsi pitää olla haluttu (tai onnekas sattuma), ei niitä tarvii kenellekään selitellä!

olemme koko perhe onnellisia ja tyytyväisiä tilanteeseemme ja se on tärkeintä. Jokainen katsoo maailmaa aina omasta näkökulmastaan. Ymmärrän hyvin, että esim 10 lapsen äiti voi tuntea sääliä kahden lapsen äitiä kohtaan, siksi että kahden lapsen äidillä on niin pieni perhe. Se on hänen näkökulmansa. Toisen hyvästä olosta ei kannata kokea murhetta. Jos joku ihminen kokee, että asiat ovat hyvin, muiden ei kannata turhaan maalailla piruja seinille.

tukea, vaikka ei olisi niitä sisaruksia..



Itselläni on yli 10 serkkua joista suurin osa on minun ikäisiäni joten yksinäistä ei ikinä ole ollut. Päinvastoin.. vaikka ne serkut ei meillä asunutkaan niin välillä ärsytti se että ne tuli "sotkeen ja riehuun" :D



Ja mun mielestä lapsen on hyvä myös oppia olemaan yksin ja leikkimään itsekseen. Siinä kehittyy mielikuvitus ja ei vanhempienkaan aina tarvitse olla seurana jos viihtyy yksin.



t. 35

tukea, vaikka ei olisi niitä sisaruksia.. Itselläni on yli 10 serkkua joista suurin osa on minun ikäisiäni joten yksinäistä ei ikinä ole ollut. Päinvastoin.. vaikka ne serkut ei meillä asunutkaan niin välillä ärsytti se että ne tuli "sotkeen ja riehuun" :D Ja mun mielestä lapsen on hyvä myös oppia olemaan yksin ja leikkimään itsekseen. Siinä kehittyy mielikuvitus ja ei vanhempienkaan aina tarvitse olla seurana jos viihtyy yksin. t. 35

valtavasti hyötyä siitä, että minun on pitänyt selviytyä yksin, ilman sisarusten tukea. Koen, että se on tehnyt minua vahvemmaksi ihmiseksi. Asioista on lupa nähdä myös hyvät puolet.