Kerro yksi persoonallinen muisto lapsuutesi joulusta

kulttuurivaikuttajia.



Tunnelma oli aina vapautunut ja rennon letkeä. Mukavia muistoja!



Aatto vietettiin aina oman perheen kanssa, johon kuului tietenkin isä ja äiti uusine puolisoineen + me lapset :)

Ilmeisesti koko kesän ja syksyn sukulaiset kutoivat vaatteita minulle, lapasia, pipoja, sukkia, puseroita.



Olin yhdeksän vuotta ja sain vain pehmeitä lahjoja. Kukaan ei huomioinut, että lapsihan sen ikäinen on.



No, siihen käsitän myös oman lapsuuteni loppuneen, siihen jouluun.

Vain kerran, kun isä tukisti kun riehaannuttiin liikaa. Siinä ainoa muisto. Juu ja toinen murrosiästä kun ostin siskolle lahjaa.

vaahtomuovipatja syttyi palamaan. Kamala savu ja kaaos, ei tarvittu palokuntaa, mutta suuri oli pelästys.

Ilmeisesti koko kesän ja syksyn sukulaiset kutoivat vaatteita minulle, lapasia, pipoja, sukkia, puseroita.



Olin yhdeksän vuotta ja sain vain pehmeitä lahjoja. Kukaan ei huomioinut, että lapsihan sen ikäinen on.



No, siihen käsitän myös oman lapsuuteni loppuneen, siihen jouluun.

hankkia lahjoiksi laatikkokaupalla suklaarasioita. Laittoi sitten jokaiselle lahjaksi muovikassillisen (juuri muovikassiin pakattuna)suklaata. Ja äiti ja isä sitten keräsivät meiltä lapsilta nuo suklaaröykkiöt pois yhteiseen jemmaan... =) Yhden ikioman rasian saimme jokainen valita.

sisko oli ehkä 2-3v minä 7-8v. Onneksi äiti sai hiukset samantien sammumaan ja vaikka normaali oloissa olisin saanut kauheat haukkumiset ja varmasti myös tukistuksen, oli jouluaattoilta ja joulurauha julistettu äiti sanoi vain että onneksi ei käynyt kuinkaan.



Muutenkin aina kun joulurauha julistettiin loppui meidän kotoa kiire ja kurinpito. Arkena niitä oli niin paljon että joulurauhan tulon lapsikin aisti.

isä ja pappa lähtivät jossain vaiheessa hakemaan perunoita kellarista. Sitten tulivat takaisin lahjat sellaisessa isossa kaksin kannettavassa korissa, kun pukki oli kuulemma tullut rapuissa vastaan ja jättänyt lahjat heille, kun oli niin kiireinen. Ja aina meni sama juttu läpi meille muksuille=)

-68 syntynyt äiti. Aloin pelätä tulipaloa ja toisessa ohjelmassa hän kiipeili strapetsilla ja putosi, vai pelkäsinkö hänen putoavan? Kuitenkin mua pelotti kamalasti.

Olis tosi pieni, varmaan 1-2v, halusin mönkiä kuusen alle. Toinen muisto, en tiedä oliko siltä joululta vai joltain muulta, oli kun nukuin kuusen lähellä koirien kanssa sohvalla päiväunia, olin ihan pieni, en kahta vuotta isompi. Mun pää oli meidän dalmatialaisen mahan päällä ja kettuterrieri nukkui mun mahan päällä. Se oli ihanan kotoisaa!

äiti: ilmaseks en kyllä sulle anna

isä: paljos rouva maksaa?

äiti: yhen viinipullon kellarista

isä: olet kyllä juonut jo tarpeeksi

äiti: mikä vitun juoppo sinä olet sitä sanomaan

isä: tottahan se on

äiti: haista vittu

isä: lopeta jo

äiti: tapan sut

isä: lopeta nyt

äiti vittu tänä jouluna tapan sut oikeesti



kuulen juoksu askeleita, äiti huutaa: "pelkuri juoppoukko lähti sit arkuun". Kuulen pasketta.

Menen katsomaan. Äiti hakkaa isää keittiö tuolilla.



Huudan: "äiti lopeta"

äiti: taas olet isäsi puolella kuten aina ja huitasee minua päin tuolilla.

isä: sano nyt äidille, että lopettaa

minä: ÄITI LOPETA!

äiti: Kaikki olette minua vastaan



Äiti ottaa autonavaimet takin taskusta. Ja juoksen estämään äidin lähtöä. Saan avaimet pois.

Äiti lähtee viinikelariin, itken.



Äiti huutaa, saatanan pentu, aina sinäkin vaan vollotat. Mene nukkumaan siitä.

Menen nukkumaan ja niin tätäkään tapahtumaa ei oikeasti ollut. Aamulla kaikki on hyvin ja laulamme joululauluja.

Makaamme kaikki pienimmät olohuoneen lattialla juhlavaatteet päällä , olemme saaneet uudet värityskirjat lievittämään aaton jännitystä. Radiosta soi joululaulut ja keittiöstä tulee ihanat tuoksut. Joulurauha on jo julistettu, joten on siistiä ja sopuisaa. Isommat sisarukset pelaavat olohuoneen pöydällä Haukkaavaa hippoa. On joulu ja elämä on ihanaa!

aamulla kaikki oli kun olisin nähnyt unta. Isä ja äiti halailivat ja laulettiin joululauluja. pikkuveli ja pikkusisko ei onneksi tiennyt mitään mitä illalla oli tapahtunut

oltiin tulossa hautausmaalta aattona (oli aina tapana käydä jouluaterian jälkeen). Kotipihassa tajusimme, ettei kelläkään ole kotiavaimia mukana ja ovi oli tietenkin lukossa. Normaalisti se oli auki, mutta koska lähdimme vähän pidemmälle, laitettiin se lukkoon.

Koira haukkui ihan innoissaan ulkoeteissä ja tietenkin odotti meitä sisälle. Haukunta muuten loppui tasan siihen kohtaan kun isäni haki suulista sorkkaraudan ja alkoi kiroustulvan saattelemana murtaa ovea auki =D



Oli siinä varmaan naapureilla ihmettelemistä.

äiti: ilmaseks en kyllä sulle anna

isä: paljos rouva maksaa?

äiti: yhen viinipullon kellarista

isä: olet kyllä juonut jo tarpeeksi

äiti: mikä vitun juoppo sinä olet sitä sanomaan

isä: tottahan se on

äiti: haista vittu

isä: lopeta jo

äiti: tapan sut

isä: lopeta nyt

äiti vittu tänä jouluna tapan sut oikeesti

kuulen juoksu askeleita, äiti huutaa: "pelkuri juoppoukko lähti sit arkuun". Kuulen pasketta.

Menen katsomaan. Äiti hakkaa isää keittiö tuolilla.

Huudan: "äiti lopeta"

äiti: taas olet isäsi puolella kuten aina ja huitasee minua päin tuolilla.

isä: sano nyt äidille, että lopettaa

minä: ÄITI LOPETA!

äiti: Kaikki olette minua vastaan

Äiti ottaa autonavaimet takin taskusta. Ja juoksen estämään äidin lähtöä. Saan avaimet pois.

Äiti lähtee viinikelariin, itken.

Äiti huutaa, saatanan pentu, aina sinäkin vaan vollotat. Mene nukkumaan siitä.

Menen nukkumaan ja niin tätäkään tapahtumaa ei oikeasti ollut. Aamulla kaikki on hyvin ja laulamme joululauluja.

Olen todella pahoillani siitä, että olet joutunut kokemaan tuollaista.

Olen todella pahoillani siitä, että olet joutunut kokemaan tuollaista.

niin monet riidat kuuntelin, kun vanhemmat luuli, että nukun.

Tiedänpä senkin, että isäni on yrittänyt itsemurhaa, mutta ei onnistunut.

Äiti soitti apua paikalle. Kuuntelin kerran siitäkin asiasta riitelyn, jossa äiti haukku isän. "Kun ei edes itseään tappamaan pystynyt".

Tästä on jo noin 30 vuotta aikaa. Silti tämä saa minut itkemään. Joulu lähestyy, muistot mielessä