Muskarin ja pk:n joulujuhlissa nähtyä, lepsut vanhemmat! ov
Esiintyjät (3-5 -vuotiaat) ovat hienosti lavalla omilla märätyillä paikoillaan, Yleisössä ovat vanhemmat ja sisarukset.
Ennen esitystä pienemmät sisarukset käveleskevät lavalla, yleisän joukossa, jotta jaksaisivat paremmin odottaa esityksen alkua. Tämä ok.
Mutta minkälainen vanhempi antaa pikkusisaruksen esityksenkin aikana olla lavalla tai sen läheisyydessä tai yleisön joukossa säheltämässä? Tänäänkin pk:n juhlissa 2- ja 3 (jo!) -vuotiaat menivät ottamaan lavalta eläinpukuja ja alkoivat leikkiä riehakkaasti niillä, kun esiintyjät olivat toisella puolella lavaa ja esitys vielä jatkui! Ja äidit vain naureskelivat, että onpas ne söpöjä, ja eihän noin pienet nyt millän jaksa istua paikallaan koko esityksen (n. 20 min) ajan.
Muskarin juhlissa antoivat pikkuveljen juosta esiintymisalueella koko juhlan ajan. SAmat vanhemmat eivät tosin myöskään saaneet isoasiskoa, 5v, esiintymään reippaasti, vaan tämä kiehnäsi koko ajan isän sylissä ja lopulta isän oli mentvä lavalle mukaan. Kyllä on vanhemmuss hukassa!
Lasta on pienestä pitäen opettava kunniottamaan toisten esityksiä! Vauvan itkiessä tutti suuhun, jos sellainen on käytössä, tai sitten ulos esiintymistilasta vanhemman kanssa tietysti! Ja taaperolle selkeästi selitetään, että esityksessä istutaan paikallaan hiljaa ja katsotaan esitystä. Kuiskata saa, jos tulee asiaa. Ja jos taapero ei opi, niin tiukasti syliin tai ulos salista.
Ja vauvat nyt ovat vauvoja, mutta nuo kurittomat taaperot, joiden lepsut vanhemmat antavat häritä muita, kyllä harmittavat suunnattomasti.
Antamalla lasten, olivat kuinka pieniä tahansa, juosta pilaamassa toisten harjoittelemia esityksiä, annetaan häiritsijälapsille viesti, että se on hyväksyttyä toimintaa.
Kommentit (42)
vaikka olisikin välillä tylsää. Pitää koulussakin istua paikallaan ja kuunnella vaikkei haluaisikaan. Varsinaisia Nico-Pettereitä olet kasvattamassa.
Erehdyin menemään lasteni, 3 ja 7 v, kanssa perhekirkkoon.
Ajattelin että vaihteeksi katsottaisi luterilaista menoa, ja perhekirkon jälkeen olisi ollut seurakuntakodilla ateria.
Ohjelma sinänsä oli ihan kiva, mutta PITKÄ. Saarna oli pitkä, monimutkainen, vaikka se oli kyllä yritetty lastentasoiseksi vetää, mutta kumpikaan lapsistani ei jaksanut seurata sitä.
Lisäksi siihen oli ympätty myös ehtoollinen. Siis perhekirkko, jonka minä miellän lapsilähtöiseksi ja lyhyeksi, kesti yli tunnin ja siinä oli myös ehtoollinen, joka tunnetusti kestää.... Ehtoollisen kohdalla lähdimme pois.
Lapseni eivät juosseet käytävällä, mutta etenkin 3 v touhusi koko ajan penkissä omiaan. Isompi kysyi puolivälissä: istutaanko täällä vaan koko ajan?
Hän ei haluaisi mennä koulun kanssa kirkkoon tms. yms. koska siellä on tylsää.
Miksi koululaisille suunnatut jumalanpalvelukset ovat tylsiä?
Miksi lapsille suunnattu perhemessu on messu, ja pitkä?
Ehtoollisen kohdalla lapset aloivat jo tympääntyä niin, että alkoivat riidellä ja kinata, lähdimme pois.
Emme mene toiste, tuskin menemme joulukirkkoonkaan.
Kuulumme helluntaiseurakuntaan, jossa kokouksen aikana on lapsille pyhäkoulu.
Jos pyhistä ei ole, seurakunnassamme on leikkihuone, jossa lapset voivat leikkiä.
Kummallista, että omassa seurakunnassamme he osaavat käyttäytyä, mutta ei siellä tosin odotetakaan että lapset jaksaisi istua paikallaan hiljaa tuntia tai yli siitä, vaan siellä on ns. ruokailutila, jossa leikkihuoneen lisäksi saavat touhuta.
Älyttömäksi sitä ei koskaan päästetä, aina joku puuttuu, ja yllättäen me vanhemmatkin osaamme rajata.