Lue keskustelun säännöt.
Suuttuisitko tästä (lapsen kummi ei osta lahjoja)...?
15.12.2010 |
Hyvä ystäväni on poikani kummi, samoin minä olen tämän ystäväni tyttären kummi.
Lisäksi minulla on 5 muuta kummilasta. Muistan hänen tytärtään joka merkkipäivä, jos rahaa ei ole paljon ideoin jotain edullisempaa, mutta KOSKAAN tyttö ei ole jäänyt ilman lahjaa.
Tämän lisäksi vierailen heillä suht säännöllisesti, eli vietän siis aikaakin hänen tyttönsä kanssa.
Sitten itse asiaan: tämä kaveri puolestaan muistaa poikaani silloin tällöin, kun sattuu sopimaan.
Synttäreiltä ovat olleet poissa monena vuonna, vaikka aina on kutsuttu. Joka kerta hän lupaa muistaa poikaa "sitten joskus myöhemmin", sitä päivää ei vain koskaan tule, enkä ole kehdannut asiasta mitään kysellä.
Aina hän myös vetoaa siihen ettei ole rahaa (heillä 2 työssäkäyvää aikuista perheessä, ja lisäksi olen sanonut että lahjan arvolla ei todellakaan ole merkitystä, poikani ilahtuu vaikka sarjakuvalehdestä tai Aku-Ankka pokkarista).
Vein heidän tyttärelleen joululahjan jo viikko sitten, mutta tämä ystävä ei sanallakaan maininnut poikani mahdollista lahjaa. Eikä ole kuulunut mitään vieläkään.
Jos hän ei muista poikaani tänäkään vuonna, lopetan yhteydenpidon, olen niin loukkaantunut.
Kyse ei ole rahasta vaan periaatteesta.
Jos minä annan ja muistan ja näen vaivaa hänen lapsensa eteen, onko paljon pyydetty että hän edes yrittäisi jotain?
Ja jos rahaa ei ole, voihan lapsen kanssa vaikka tehdä jotain muuta kivaa.
Pelkästä viitseliäisyydestä kiinni.
Ai niin, läppärit heillä oli varaa ostaa molemmille perheen vanhemmille tuossa juuri...
Taulutv:t ja muut on kyllä...
Kommentit (60)
kun viime jouluna kumpikaan mieheni siskoista ei ostanut meidän lapsille lahjoja, vaikka ovat kummeja. Me olemme tähän mennessä muistaneet aina heidän perheidensä aikuisia ja lapsia jouluisin. Nyt on jotenkin vähän kummallinen tilanne, kun mies sanoo, että me ei tänä vuonna myöskään osteta heille lahjoja. Ainoastaan toisen siskon lapselle on nyt lahja ostettu, kun hän on meidän kummilapsemme. Tämä lapsi on minusta lahjansa ansainnut ja haluamme häntä muistaa aivan niinkuin kaikkia muitakin kummilapsiamme. Mutta mutta... meidän suvussa on aina ollut tapana muistaa omia sisaruksiakin, vaikka ovat aikuisia. Jotenkin tuntuu oudolta olla ostamatta noille siskoille mitään. Välit meillä muuten siis ihan hyvät ja ollaan tekemisissä melko usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viitsisi suuttua. Ei kummius ole kaupankäyntiä. Jos itse olet ollut "hyvä" kummi ja muistanut kummilastasi, toivottavasti olet tehnyt sen hyvästä sydämestäsi, siksi, että haluat muistaa juuri sitä pientä persoonaa eikä niin että haluat näyttää hänen äidilleen, miten kunnollisen kummin tulee toimia...
Mutta kyllä se ajan mittaan pistää vituttamaan olla aina antavana osapuolena (tämä lapsen lahjat-juttu ei todellakaan ole ainoa kaverisuhteessamme olevan asia joka kismittää, se on vähän joka asiassa niin että minä annan ja hän ottaa).
Viime jouluna jouduinkin ostamaan itse ylimääräisiä lahjoja, että tasaa lahjamäärää eikä joulu taas päättyisi kyyneliin.
Pakko myöntää, että olen paljon kivempi pelkkänä tätinä kuin kummitätinä. Kummiudelle ladataan jotenki niin kauheat odotukset vanhempien taholta. Minusta on kivempaa olla kiva täti vapaaehtoisesti ja silloin se on aidosti itsestä lähtevä tunne. Ap:n tapauksessa en äitinä loukkaantuisi, ajattelisin vaan että olisi ehkä kaverin kannattanut kieltäytyä aikanaan kummiudesta jos kokee sen jotenkin pakkopullana.
jos tilanne on jatkunut jo vuosikausia, niin johan tuo ois omaa tyhmyyttäni, jos tuollainen alkaisi pattiin ottamaan!
Kuka kumma sut ap, pakottaa ostaan lahjaa sille kummilapselle?!?!?!?! MIKSI sen teet, jos odotat vastavuoroisuutta? Kun kerran olet sen jo ajat sitten todennut, että vastavuoroisuutta ei ole!
TOkihan meistä jokainen saa muistaa muita niin paljon kuin tahtoo ja rahkeet siihen riittää, mutta muistaminen_ei_ole_pakollista!
Tuo kummilapsesi äiti ei varmasti odota, että ostat hänen lapselleen lahjaa: hän ei muista omaasi, ja ajattelee sinun ihan itse osaavan tehdä ratkaisun, tahdotko ystäväsi lasta muistaa siitä huolimatta vai et. Jos et, niin ok, jos tahdot, niin hänkin luultavasti olettaa sinun tekevän sen omasta_vapaasta_tahdosta!
Turha loukkaantua muille siitä, mitä itse teet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[i Mutta kun tämä kaverini ei tule edes pojan synttäreille paikalle, eikä juuri muutenkaan käy meillä.
[/quote]
Ja tuollainenko sitten on hyvä ystävä??????
Anteeksi, olen ymmärtänyt ystävyyden jotenkin muuten....
Itse olen onnekas kun olen valinut kaikkein läheisimmät ystävät tai sisaruksia, niin muistavat. Lahja on lapselle tärkeä, sanokaa mitä sanotte, on tekopyhää väittää muuta.
Itse pidän liian vähän yhteyttä erääseen kauempana asuvaan kummilapseeni. Näemme vain kerran tai kaksi vuodessa. Aina silti annan syntymäpäivälahjan ja sinne yritän myös päästä. Joululahjan joskus lähetän, jos en pääse viemään mutta lahjan saa aina.
Meillä on 8 kummilasta ja se on ehkä vähän liikaa. Ei tule niin henkilökohtaista suhdetta. Olenkin siksi sanonut kavereille ja ystäville, että valitettavasti en muista heidän lapsiaan lahjalla jouluna (ja pyydän etteivät siksi muista meidänkään lapsia).
Olisi kiva ostaa kaikille tärkeille lapsille, mutta johonkin raja on vedettävä kun lähipiirissä alkaa olla jo kymmeniä lapsia. Toivon, ettei kukaan ystävä loukkaannu siitä etten muista hänen lastansa lahjalla jouluna, ellei ole kummilapsi.
Näistä pitäisi sanoa suoraan ettei kukaan loukkaantuisi. Itse olen ainakin kaikille sanonut että kun kummilapsia ja sisarusten lapsia on monta, muistan lahjalla vain heitä (synttärit joille kutsutaan on tietysti eri asia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[i Mutta kun tämä kaverini ei tule edes pojan synttäreille paikalle, eikä juuri muutenkaan käy meillä.
Ja tuollainenko sitten on hyvä ystävä?????? Anteeksi, olen ymmärtänyt ystävyyden jotenkin muuten....
Nykyään tuntuu siltä että hän on pelkkä energiasyöppö....
Aina on joku tekosyy miksi ei pääse/ehdi/jaksa lähteä synttäreille...
Kumminhan on tarkoitus toimia uskonnollisena opastajana, eikä lahja-automaattina. Ei kummin tehtäviin kuulu lahjojen ostelu.
Sellaista on elämä. Älkää tehkö numeroa siitä, ettei kummeilta tule lahjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumminhan on tarkoitus toimia uskonnollisena opastajana, eikä lahja-automaattina. Ei kummin tehtäviin kuulu lahjojen ostelu.
Sellaista on elämä. Älkää tehkö numeroa siitä, ettei kummeilta tule lahjaa.
Mutta muistaminen jotenkin on kait väärin?
Ihan sama saanko lahjaa omille lapsilleni vai en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos kummi ei osta lahjoja enkä niitä odota. Lapseni toinen kummi tosin jaksaa aina muistaa ja olla muutenkin mukana elämässä, aidosti kiinnostunut. Toinen yleensä vain puheen tasolla, harvemmin tekemisen. Lapseni taas olisi iloinen pelkästä joulukortista tai vastaavasta tervehdyksestä syntymäpäivänä. Mutta pakotta ei voi. Itse yritän keksiä kummilapselleni mieleisiä lahjoja, mutta harvemmin niistä tulee palautetta, ellei itse kysy on paketti saapunut perille. ;)
Viime jouluna jouduinkin ostamaan itse ylimääräisiä lahjoja, että tasaa lahjamäärää eikä joulu taas päättyisi kyyneliin.
ihanko jouduit ostamaan OMALLE LAPSELLESI ylimääräisiä lahjoja? Luoja mitä porukkaa täällä pyörii...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tasapuolisuuden vuoksi ostan saman verran kaikille lahjoja.
Mutta aiemmin mainitsemastani syystä yhtenä jouluna toinen kaksosista sai huomattavasti vähemmän lahjoja kuin toinen. Se katse oli sydäntä riipaiseva kun katsoi sisarensa lahjakasaa ja sitten omaansa joka oli paljon pienempi kuin toisella.
Niimpä ostin seuraavana jouluna lahjoja varastoon, että jos edellisen vuoden tilanne toistuu niin voin kaivaa kaapista täydennystä. Eli ostin kälyn puolesta lahjan.
mutta miehen veli vaimoineen on kahden lapsemme kummeja ja olin kieltämättä hämmästynyt, kun parina jouluna ei kuulunut mitään. Ei muuten, mutta kun eivät muutenkaan ole lastemme kanssa missään tekemisissä. Synttäreillekin miehen veli tulee usein yksin, vaimo keksii hyviä tekosyitä. Anoppini oli erityisen loukkaantunut lastemme puolesta noista jouluista. Me olimme varanneet heille joulukukan, mutta olivatkin lähteneet matkalle ilmoittamatta. Heillä ei ollut silloin vielä lasta.
Me olemme heidän ainoan lapsensa kummeja ja mä muistan aina lahjalla. Pyytäisin myös meille leikkimään kuopuksemme kanssa, mutta pelkään joutuvani lapsenhoitoautomaatiksi. Asuvat lähellä.
Mun veljeni on kaikkien lastemme kummi. Lahjoja tulee aika vähän, mutta veljeni soittelee isommille lapsille ja touhuilee heidän kanssaan mökillä ja on kiinnostunut muutenkin lasten elämästä. On myös matkustellut meidän perheen kanssa. Asuu siis kaukana. Ja veljeni on lapsillemmekin tosi tärkeä ihminen.
Muiden kummien kanssa on vastavuoroisuutta ja ainakin lapset soittavat ja kiittävät lahjoista, jos pitkämatkalaiset kummit lähettävät jotain.
Lähinnä toivon ettei kukaan lasteni kummeista osta mitään krääsää lisää tänne taloon.
Noin puolet kummeista ostaa ja puolet ei osta.
Yksi ei ole ottanut mitään yhteyttä sitten ristiäisten.
En ole suuttunut.
Taidat olla aika materialisti.
Monet tosin ostavat mutta eihän se varsinaisesti kuulu kummiuteen.
Viime jouluna jouduinkin ostamaan itse ylimääräisiä lahjoja, että tasaa lahjamäärää eikä joulu taas päättyisi kyyneliin.
Siis ihanko jouduit ostamaan OMALLE LAPSELLESI ylimääräisiä lahjoja? Luoja mitä porukkaa täällä pyörii...
Minäkin ostan yhdelle lapsistamme ylimääräisen lahjan, koska hänen kumminsa ei koskaan muista mitenkään ja toisten muistavat sitäkin paremmin. Lapset uskovat vielä joulupukkiin ja on aika hankala selittää, jos muut saavat enemmän lahjoja kuin yksi. Mitä pahaa tässä tavassa on?
edes opastaa, jos ei kerran kiinnosta kummilastaan edes tavata? Apkyllä teki aloituksessaan varsin hyvin selväksi, ettei kyse ole vain lahjoista vaan olisi kiva, että kummi edes viettäisi aikaansa lapsen kanssa.
Kumminhan on tarkoitus toimia uskonnollisena opastajana, eikä lahja-automaattina. Ei kummin tehtäviin kuulu lahjojen ostelu. Sellaista on elämä. Älkää tehkö numeroa siitä, ettei kummeilta tule lahjaa.
Kyllähän nyt kummilasta kuuluu muistaa jouluna. Hoitaa homman, niin ei tule kilpailutilanteita.