Onko kellään mukavaa anoppia?

Ja itseasiassa myös entinen "anoppini" (ex-avopuolisoni äiti) oli todella mukava. Taitaa se oma asennekin vaikuttaa...

Minunkin ex-anoppini on todella mukava, mutta nykyinen ei ole koskaan pitänyt minusta. Enkä ole häneen sen kummemmin "asennoitunut" etukäteen, mutta tokihan on vaikea kauheasti pitää ihmisestä, joka ei pidä minusta.

anoppi on mun paraskaveri ja toistepäin vaikka ikäeroa onkin melkei 40vuotta :)

onhan sillä omat kotkotuksensa, mutta niin on mullakin

Ei ole kyllä suomalainen.

hän on venäläinen, erittäin avoin ja avulias. Ei tuomitse eikä sotkeudu meidän suhteeseen. Kysyy vain että onko meillä kaikki ok, ja miten lapsenlapsi voi.

En vaihtaisi ikinä!

osaa olla mukava mutta osaa olla myös erittäin veemäinen jos haluaa olla.. Asuu kyllä kaukana mutta ollaan yhteyksissä joka päivä..

Mun anoppi on huipputyyppi, parempaa ei voisi olla!

eli miehen isä eronnut ja "uusissa" naimisissa (ollut jo 20 v).

Hän oli jo kuollut ennen kuin tutustuinkaan mieheeni.

hän sanoi alkajaisiksi että

"minä rakastan poikaani ja hän rakastaa sinua. Se tarkoittaa että minäkin rakastan sinua. Näin yksinkertaista tämä voi olla"



Hyvin on mennyt

sanoi numerolla 25 kirjoittaneen anoppi!

mut anopilla on extra-kiva miniä :)

En ehkä valitsisi ystäväksi, mutta anoppina oikein jees.

Alussa hän oli from hell :)

mukava ja aina valmis auttamaan.

Ei pahaa sanaa sano, eikä sekaannu.



Kuoli 2005 ja hautakin on 500 kilsan päässä, eikä häiritse.

Kiltti, ymmärtäväinen, auttamishaluinen (hyvällä) ja rakastaa lapsenlapsiaan yli kaiken.

Tulemme toimeen emmekä riitele mistään. Kait asiaan vaikuttaa se, että anoppi on tuntenut minut jo vauvasta lähtien =)

paranee vanhetessaan :)

Mun veljen puolisolla on extra-mukava anoppi, nimittäin äitini. On aina ottanut vastaan avosylin ja pitänyt omalla toiminnallaan huolen siitä, ettei uusi perheenjäsen koe olevansa ulkopuolinen. Kateeksi suorastaan välillä käy, kun miettii minkälaista kohtelua itse anoppilassa saa osakseen...