Onko kellään mukavaa anoppia?

Periaatteessa aivan ihana ihminen ja erityisesti vielä joitain vuosia sitten toimi todellisena tukena, kun lapset oli ihan pieniä (konkreettisesti ei voinut kauheasti esim. hoitaa lapsia, kun välimatkaa on yli 500 km, mutta aina kun tavattiin, saatiin kyllä miehen kanssa levätä ja anoppi hoiti lapset). Nyt anoppi on 57 vuotta ja jostain syystä ikääntyminen alkaa näkyä hänessä lisääntyneenä puheliaisuutena ja oman navan ympärillä pyörimisenä. Tähän vaikuttaa varmasti se, että anoppi jäi leskeksi 7 vuotta sitten ja on nyt paljon yksinään (asuu maalla, mutta on toki vielä työelämässä mukana). Nykyään tuntuu, että puhelutkin ovat aika yksipuolisia, kun anoppi vaan kertoilee itsestään eikä itse tahdo saa suunvuoroa ollenkaan. Lapsistakaan hän ei oikein muista kysellä/kuunnella, kun juttua tulee niin hirveästi. Mies on ihan kyllästynyt tähän eikä hän äidilleen juuri soittelekaan. Minä sitten yritän pitää yhteyttä sinnepäin.

Minun anoppi on oikein mukava, avulias, mutta ei tunge nenäänsä liikaa meidän asioihin. Kunnioittaa minun ja mieheni tapaa kasvattaa lapsia, ja kysyy meiltä aina jos on epävarma jostain lapsenlapsiin tms. liittyvästä. On kuitenkin maalaisjärjellä varustettu, ja oikein mukava ihminen muutenkin.



Toki joskus hössöttää tms. "liikaa", mutta suotakoon se hänelle.



Samoin oma äitini on samalla tavoin oikein mukava anoppi miehelleni. Ollaan siinä onnellisessa asemassa, että ei ole mitään ongelmia appivanhempien suhteen ylipäätään, vaan ollaan jatkuvasti arjessa tekemisissä, mutta kunnioitetaan toistemme omaa elämää, ja aikaa, ei vaadita mitään, vaan annetaan ja saadaan apua molemmin puolin.



:)

Ja itseasiassa myös entinen "anoppini" (ex-avopuolisoni äiti) oli todella mukava. Taitaa se oma asennekin vaikuttaa...