Lue keskustelun säännöt.
Niitä yksin viihtyviä lapsia oikeasti on olemassa, uskokaa pois ja käyttäkää omaa järkeänne
14.12.2010 |
Täällä on usein keskustelua lasten yksin kotona olemisesta ja sopivasta iästä. Jotkut kauhistelevat alle 12-vuotiaiden yksin jäämistä, kun taas toiset jättävät jo paljon pienemmätkin pitkäksi aikaa yksin. Usein joku kertoo lapsensa pärjäävän ja viihtyvän hyvin yksin, ja siihen sitten toinen osapuoli vastaa ettei ole mahdollista, kaikki lapset kärsivät yksinolosta ja vain esittävät urheaa.
Näin ei ole. Olin itse sellainen yksin viihtyvä lapsi. Hyvin vastuullinen jo pienenä, en pakosta vaan siitä syystä että olen rauhallinen ja sääntöjä totteleva luonne. Minusta oli aivan ihanaa jo ekaluokalla tulla koulun jälkeen kotiin ja olla siellä aivan yksin monta tuntia. En esittänyt urheaa, vaan nautin siitä oikeasti. Pidän edelleen yksin olemisesta, eikä minulle ole jäänyt traumoja. Minulla ei ollut tylsää, eikä tullut mitään hätätilanteita. Vanhempien työpaikoille saatoin tietenkin soittaa jos oli asiaa, mutta harvoin oli. En siis soitellut joka päivä mitään varmistussoittoja että "nyt tulin kotiin" tai "nyt söin" mitä jotkut vanhemmat nykyään tuntuvat vaativan lapsiltaan (tai soittavat itse lapsilleen joka päivä).
Käyttäkää sitä järkeänne, tunnette itse lapsenne parhaiten. Jos lapsi pelkää yksin jäämistä ja on arka tai villi riehuja, niin ei kannata jättää yksin, ainakaan pitkäksi aikaa. Jos lapsi on rauhallinen ja nauttii itsekseen puuhailusta, niin luottakaa lapseenne ja antakaa hänen rauhassa olla yksin kotona.
Naurettavaa vahtia lasta 12-vuotiaaksi, kyllä sitä ennen jo kannattaa harjoitella yksinoloa, toiset enemmän ja toiset vähemmän mutta ei siis kuitenkaan mitään 24/7-hoitamista.
Kommentit (20)
Tuo jos lapsi haluaa olla yksin kotona, niin mietityttää mikä siinä perheessä on ongelma?
Luulisi että siitä huolimatta vaikka perhe on kotona, niin lapsi voi silti vetäyty omaan rauhaansa esim. omaan huoneeseensa.
Kuulostaa siltä jos lapsi kaipaa yksinoloa, niin joko perhe asuu ahtaasti tai perhe jotenkin tukahduttaa lasta. Tai sitten lapsi on seikkailija/jännityshakuinen, joka nauttii pienestä pelosta.
Lisäksi vaikka jollekin ei olekaan pienenä lapsena yksin kotona ollessa sattunut mitään, niin ei se tarkoita että automaattisesti olisi niin. Lisäksi tuo esimerkki, jossa mummo asui tien toisella puolella on sinänsä erilainen, koska vaikka lapsi ollut yksin kotona, niin aikuinen ja apua on ollut saatavissa ihan vieressä.
Loppukaneetiksi tekisi mieli laittaa että vaikka lapsi haluaa olla yksin kotona, ei se tarkoita että se on hyväksi lapselle.
Minulla on ollut hyvä ja tilava koti ja vanhemmat joihin olen voinut luottaa. Ja se mummo ja pappakin jonkun aikaa siinä tien toisella puolella.
Useinkaan minua ei jätetty yksin viikonlopuiksi vaikka olisin halunnutkin, mutta viikoilla vanhempien oli käytävä töissä. Isäni oli metsähommissa ja äiti maatalouslomittajana. Oli opittava lähtemään itsekseen kouluun sen jälkeen kun pappa kuoli, eli silloin 8-vuotiaana.
Toki en öitä tarvinnut vielä silloin olla yksin jne. Edelleen korostan yksilöllisyyttä tässäkin asiassa. Kaikilla se ei onnistu. Ja eiköhän vanhemmat osaa katsoa kuka lapsista pärjää yksin ja kuka ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perheessä tarvitse olla mitään ongelmaa. Toiset ihmiset vaan viihtyvät paremmin yksin. Edelleenkin minusta on nautinnollisinta olla yksin. On ihan kiva nähdä siskoja yms. mutta mieluummin olen enemmän yksin ja tavataan harvoin. Ei heissä mitään vikaa ole, sama homma toimii muutenkin. Työpäivän jälkeenkin olen mieluummin yksin kuin tapaan kavereita, ja jos vielä löytäisin työn missä enimmän osan päivästä voisi tehdä yksin töitä, olisin superonnellinen.
Tuo jos lapsi haluaa olla yksin kotona, niin mietityttää mikä siinä perheessä on ongelma?
Luulisi että siitä huolimatta vaikka perhe on kotona, niin lapsi voi silti vetäyty omaan rauhaansa esim. omaan huoneeseensa.
Kuulostaa siltä jos lapsi kaipaa yksinoloa, niin joko perhe asuu ahtaasti tai perhe jotenkin tukahduttaa lasta. Tai sitten lapsi on seikkailija/jännityshakuinen, joka nauttii pienestä pelosta.
Lisäksi vaikka jollekin ei olekaan pienenä lapsena yksin kotona ollessa sattunut mitään, niin ei se tarkoita että automaattisesti olisi niin. Lisäksi tuo esimerkki, jossa mummo asui tien toisella puolella on sinänsä erilainen, koska vaikka lapsi ollut yksin kotona, niin aikuinen ja apua on ollut saatavissa ihan vieressä.
Loppukaneetiksi tekisi mieli laittaa että vaikka lapsi haluaa olla yksin kotona, ei se tarkoita että se on hyväksi lapselle.
minusta oli ihanaa olla lapsena yksin! Jo alle 10-vuotiaana odotin esim. sitä, että saan illalla mennä sänkyyn ja "ajatella rauhassa" ilman että kukaan häiritsee :) Välillä sulkeuduin vessaan saadakseni rauhaa.
vai olisikohan kyse siitä, että sinulla oli turvallista olla yksin, kun kuitenkin vanhemmat olivat kotona? Hieman eri asia...
Hänen ei pitäisi antaa välttämättä olla yksin niin paljon. Lapsen voi ja saa antaa olla rauhassa, myös kotona, ei tarvitse iholla hönkiä koko ajan.
Mäkin viihdyin myös yksin, mutta osittain ehkä siksi, että olin paljon yksin, en oikein tuntenut kuitenkaan, näin jälkikäteen ajatellen (olen 37) itseäni ihan hoidetuksi. Olin koulun jälkeen kotona itsekseni aina klo 17-18/19 saakka.
Murkkuna ei paljon kotona näkynytkään.
minä olen se, joka meni vessaankin ollakseen yksin. meillä oli tilava, iso omakotitalo ja myös muita mökkejä. koti oli turvallinen jne, mutta nautin ihan suunnattomasti siitä yksinolosta. siitä ettei kotona ollut ketään, vain olin täydellisen yksin ja sain istua yksin esim. ruokailuhuoneessa ja syödä. ja tehdä mitä halusin ja olla miten halusin.
tästä samanlaisesta yksinolosta nautin yhä aikuisena. tarvitsen omaa aikaa ja rauhaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja äitini oli siis kotiäiti kun olin lapsi. myöhemmin hän sentään meni töihin.
silloinkin kun en ollut "yksin", eli kun äiti oli kotona tai joku muu "vahtimassa", tykkäsin uppoutua omiin ajatuksiini, leikkeihin tai lukemiseen.
Minun äitini meni kokopäivätyöhön kun olin 2kk eli vanhempien seura on aina ollut kortilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsemme ei ole ihan niin yksin viihtyvää sorttia. Kehittää kyllä leikkejä ym. yksinään, mutta kunnollista yksinoloa ei ole (ainakaan vielä) kaivannut.
Mutta miehestä näkyy aikuisiälläkin tuo yksinolon kaipuu. Tekee etätöitä kotoa käsin, näkee työtovereitaan IRL ehkä kahden vuoden välein :D Sosiaalista elämää ei kodin ulkopuolella ole paljoa, mutta hän ei sitä kaipaakaan.
On oikein tyytyväinen näin ja on kertonut lapsenakin viihtyneensä paljon yksin. Yksinään sai mm. kuulemma parhaiten soitettua kitaraa ja bassoa (uusia riffejä ym.) :)
Hassua, että yksinviihtyvästä haetaan heti jotain vikaa. Juurikin arvaillaan ettei esim. perheessä kaikki ole kunnossa. Mitä hemmettiä?! Miksi erilaisuutta on näin vaikea hyväksyä?
Tottakai lapset haluavat olla yksin kotona. Se nyt vain kuuluu lapsen kehitykseen ja huolestuttavaa on, jos näin ei ole.
Myös oma kehitysvammainen 9v. poikani haluaa olla yksin kotona hetken.
Onhan kaikki 9v. yksin kotona, kun tulevat koulusta kotiin ja vanhemmat on töissä.
Jäikö multa nyt jotain ymmärtämättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja viihdyn isoissakin joukoissa, kaipaan ja olen aina kaivannut rauhallista yksinoloa. Useimmiten olen vaan puuhaillut jotain pientä, lukenut, katsonut leffoja tms. mutta tunnelma on paljon rauhallisempi silloin kun on yksin kuin jos paikalla on muita vaikka he eivät sekaantuisikaan puuhiini.
Olemme aina asuneet ihan tilavasti ja välit vanhempiin läheiset ja lämpimät. En nauti pelkäämisestä (en esim. katso ollnekaan kauhuleffoja), mutta enpä myöskään koskaan ole pelännyt yksin tai lapsenakaan esim. pimeää.
Tuo jos lapsi haluaa olla yksin kotona, niin mietityttää mikä siinä perheessä on ongelma?
Luulisi että siitä huolimatta vaikka perhe on kotona, niin lapsi voi silti vetäyty omaan rauhaansa esim. omaan huoneeseensa.
Kuulostaa siltä jos lapsi kaipaa yksinoloa, niin joko perhe asuu ahtaasti tai perhe jotenkin tukahduttaa lasta. Tai sitten lapsi on seikkailija/jännityshakuinen, joka nauttii pienestä pelosta.
Lisäksi vaikka jollekin ei olekaan pienenä lapsena yksin kotona ollessa sattunut mitään, niin ei se tarkoita että automaattisesti olisi niin. Lisäksi tuo esimerkki, jossa mummo asui tien toisella puolella on sinänsä erilainen, koska vaikka lapsi ollut yksin kotona, niin aikuinen ja apua on ollut saatavissa ihan vieressä.
Loppukaneetiksi tekisi mieli laittaa että vaikka lapsi haluaa olla yksin kotona, ei se tarkoita että se on hyväksi lapselle.
En kuitenkaan tiedä kuinka paljolti se johtui siitä, että perheemme ilmapiiri oli aivan kammottava isän alkoholismin ja äidin stressin takia.
Veljeni oli adhd ja aiheutti paljon huolta äidilleni.
Opin jo hyvin varhain pärjäämään itse, varoin tuottamasta lisähuolta äidilleni ja nautin niistä hetkistä kun sain olla yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein kauhistuttaa täällä ne mammat jotka kritisoi ja haukkuu äitejä joiden lapset ovat silloin tällöin yksin. Kun ei kuitenkaan tiedetä kuin pieni osa totuudesta.
Itse olen kans ollut pienestä pitäen yksin. Kakkoselta lähtien olen täytynyt osata lähteä yksin kouluun, mummoni on asunut tien toisella puolella, mutta siihen aikaan hänellä oli oma posti eikä päässyt katsomaan olenko herännyt tms. Monesti heräsin itse ja menin mummoni luo puurole ja siitä lähdin kouluun. Asuimme maalla.En todellakaan ole kokenut haitaksi olla yksin. Ja nautin edelleen yksin olosta toisinaan.
Käyttäkää sitä järkeä, kun teillä sitä on olemassa. Älkää tehkö asioista niin mustavalkoisia. Myös lapset ovat yksilöitä, aivan kuten me aikuisetkin.
minusta oli ihanaa olla lapsena yksin! Jo alle 10-vuotiaana odotin esim. sitä, että saan illalla mennä sänkyyn ja "ajatella rauhassa" ilman että kukaan häiritsee :) Välillä sulkeuduin vessaan saadakseni rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestä melkein jo aikuisia ja huolehtivat vauvaikäisistä sisaruksistaankin ulkona.
Itse kammoksun sitä, kun eskari ja alle sen ikäisiä jätetään yksin kotiin.
Oma 6 v on välillä halunnut jäädä yksin kun käyn koiran kanssa kiertämässä korttelin tai lähikaupassa (matkaa 100 m) ostamassa jonkun unohtuneen jutun.
En olisi jättänyt vielä ellei olisi itse ehdottanut.
että mistä lapsi tykkää ja mitä haluaa ja viihtyykö yksin. 8-vuotiaani oli vihainen kun en anna jäädä koko päiväksi yksin, 5v ja 7v pikkusiskojaankin osaisi kuulemma vahtia ja äiti pitää vaan pikkuvauvana. En nyt kuitenkaan aio tehdä niinkuin 8v:ni haluaa.
Mekin viihdyttiin ihan hyvin yksin siskoni kanssa kun äiti töissä. Olin kiltti ja luotettava esikoinen. Kun äiti ei tiennyt oleskeltiin kerrostalon katolla ja istuttiin viidennen kerroksen parvekkeen kaiteella. 12v:nä soiteltiin keskustelulinjoille ja esitettiin vähän vanhempia tyttöjä ja sovittiin seksitreffejä miesten kanssa ja sit tyttöporukalla piileskeltiin ja odoteltiin treffikumppania jossain kaupan takana ja hihiteltiin. Ja ne jutut oli sellasia että oltiin muka pari vuotta vanhempia tyttöjä jotka halus päästä neitsyydestään eroon ym.
Mut itsenäistettiin kyllä varhain, kuten myös siskoni. Sen seurauksena koimme itsemme kovin aikuisiksi jo varhain. Siskollani oli 14v:nä 22v päihdeongelmainen poikaystävä, tuli joukkoraiskatuksi kerran tullessaan kotiin tämän luota yöllä ja soitteli puheluita kotiin jossa sanoi tappavansa itsensä ym. Itse liftailin 16v:nä ympäri Suomea ja elin täysin omaa elämääni ja musta on aina tuntunut että olen tullut hylätyksi ja tyrkätyksi aikuisten maailmaan liian varhain. Ei sitä joka päivä tiedosta, joskus olin ylpeä omasta varhaisesta itsenäisyydestäni. Mutta kun omat lapset on teinejä niin huomaan eron ja voin ihan suoraan sanoa että äitini oli joissain asioissa väärässä.
Nuo 7v ja 8v voivat olla kotona esim. kauppareissun ajan, 5v:n otan silloin mukaan.
Itse viihdyin yksin lapsena, hurjimmat jutut mitä tein oli kaakaojauheen syönti lusikalla purkista ja jouluahjakätköjen etsintä. Alkoholia join ekan kerran 18 v, eka seksisuhde oli pitkäaikaisen poikaystävän kanssa 19 v. Minulla on aina ollut läheiset ja lämpimät välit vanhempiini ja olen tuntenut että minusta välitetään.
että mistä lapsi tykkää ja mitä haluaa ja viihtyykö yksin. 8-vuotiaani oli vihainen kun en anna jäädä koko päiväksi yksin, 5v ja 7v pikkusiskojaankin osaisi kuulemma vahtia ja äiti pitää vaan pikkuvauvana. En nyt kuitenkaan aio tehdä niinkuin 8v:ni haluaa.
Mekin viihdyttiin ihan hyvin yksin siskoni kanssa kun äiti töissä. Olin kiltti ja luotettava esikoinen. Kun äiti ei tiennyt oleskeltiin kerrostalon katolla ja istuttiin viidennen kerroksen parvekkeen kaiteella. 12v:nä soiteltiin keskustelulinjoille ja esitettiin vähän vanhempia tyttöjä ja sovittiin seksitreffejä miesten kanssa ja sit tyttöporukalla piileskeltiin ja odoteltiin treffikumppania jossain kaupan takana ja hihiteltiin. Ja ne jutut oli sellasia että oltiin muka pari vuotta vanhempia tyttöjä jotka halus päästä neitsyydestään eroon ym.
Mut itsenäistettiin kyllä varhain, kuten myös siskoni. Sen seurauksena koimme itsemme kovin aikuisiksi jo varhain. Siskollani oli 14v:nä 22v päihdeongelmainen poikaystävä, tuli joukkoraiskatuksi kerran tullessaan kotiin tämän luota yöllä ja soitteli puheluita kotiin jossa sanoi tappavansa itsensä ym. Itse liftailin 16v:nä ympäri Suomea ja elin täysin omaa elämääni ja musta on aina tuntunut että olen tullut hylätyksi ja tyrkätyksi aikuisten maailmaan liian varhain. Ei sitä joka päivä tiedosta, joskus olin ylpeä omasta varhaisesta itsenäisyydestäni. Mutta kun omat lapset on teinejä niin huomaan eron ja voin ihan suoraan sanoa että äitini oli joissain asioissa väärässä.
Nuo 7v ja 8v voivat olla kotona esim. kauppareissun ajan, 5v:n otan silloin mukaan.
jota hyvin kyllä oli esittänyt...
Mä en viihtynyt yksin, esikoisen viihtyy, kuopus ei, nyt kolmannella on alkanut viihtymään.
Se millaisia heistä tulee isoina, en vielä tiedä :)
Minä olen se yksin viihtyvä, joka sulkeutui mm. vessaan. Kun murkkuikäisenä sain jäädä kotiin kun muut menivät kesämökille niin hurjinta mitä tein oli se, että katsoin telkkarista elokuvia. Muistaakseni silloin näkyi peräti 3 kanavaa.
Tuo jos lapsi haluaa olla yksin kotona, niin mietityttää mikä siinä perheessä on ongelma?
Luulisi että siitä huolimatta vaikka perhe on kotona, niin lapsi voi silti vetäyty omaan rauhaansa esim. omaan huoneeseensa.
Kuulostaa siltä jos lapsi kaipaa yksinoloa, niin joko perhe asuu ahtaasti tai perhe jotenkin tukahduttaa lasta. Tai sitten lapsi on seikkailija/jännityshakuinen, joka nauttii pienestä pelosta.
Lisäksi vaikka jollekin ei olekaan pienenä lapsena yksin kotona ollessa sattunut mitään, niin ei se tarkoita että automaattisesti olisi niin. Lisäksi tuo esimerkki, jossa mummo asui tien toisella puolella on sinänsä erilainen, koska vaikka lapsi ollut yksin kotona, niin aikuinen ja apua on ollut saatavissa ihan vieressä.
Loppukaneetiksi tekisi mieli laittaa että vaikka lapsi haluaa olla yksin kotona, ei se tarkoita että se on hyväksi lapselle.