Mies tönäisi
Toissailtana meille tuli riitaa iltatoimien jakamisesta, ja lopulta tiukan keskustelun jälkeen, kun toinen oli tulossa ja toinen menossa vessaan, mies tönäisi minua pois tieltään. Ei niin kovaa että olisin edes horjahtanut, mutta vihapäissään kuitenkin. Aamulla ennen töihinlähtöä kävi pyytelemässä anteeksi, ja töistä tullessaan toin anteeksipyynnön lisäksi kukkia.
Minusta tuö tönäisy oli yllättävä, mutta en kokenut sitä mitenkään uhkaavana, enkä pelkää miestä.
Onko nyt kuitenkin syytä varautua siihen että jonain päivänä alkaa väkivaltaiseksi?
Kommentit (8)
kaksi vuotta suunnilleen vastaavan tapauksen jälkeen olin ensiavussa käsi murtuneena ja kasvot tohjona. Väkivalta alkaa pienestä.
ja on pahoillaan. En usko, että tarvitsee mihinkään varautua.
Toki asia kannattaa puhua kunnolla " halki ".
avokämmenellä pitkin poskea, mutta oli aihettakin. Olin kotona vastasyntyneen kanssa ja mies mujusi tapojensa vastaisesti pitkin baareja eikä vastannut puhelimeensa ja oli niin änkyräkännissä kun tuli kotiin ettei nimeään tiennyt. Synnytyshormonit kai minut sai läimäsemään.
Sitä ennen en ole ikinä kajonnut keneenkään fyysisesti paitsi tietysti lapsena sisarusten kanssa nujutessa ja tapellessa.
Ja enkä muuten kajoa sen jälkeenkään. Vieläkin inhoan itseäni sen takia, että läimäsin.
Joten eiköhän tuon tönäisyn jälkitunne ollut kukista päätellen sinunkin miehellesi sen verran veemäinen ettei enää toistu.
Ne jotka on oikeasti väkivaltaisia, on varmaan vähän toisentyyppisiä jo alunperinkin. Toki jokaisen kohdalla väkivalta on alkanut ensin pienestä ja kasvaa siitä sitten kun itsehillintä yhä huononee. Mutta luulisin että niiden käyttäytymisessä on jotain erilaista jo muutenkin. Tuskin pikku pukkasusta ovat alunperinkään olleet huonolla omallatunnolla =)
Oletteko olleet kauan yksissä? Minulla on lähipiirissäni joitakin ystävättäriä, jotka ovat kokeneet tai kokevat parhaillaan parisuhdeväkivaltaa. Kaikilla heistä väkivalta on alkanut jo seurusteluaikana.
Jätä se sika heti kun vielä voit