Onko harvinainen piirre aikuisella, että ei ole kiinnostusta "small talkiin"?
Mua ei oikeasti kiinnosta pätkääkään jauhaa jossain tilaisuudessa tuntemattomien kanssa paskaa jostain täysin tyhjänpäiväisestä. Mieluummin olen itsekseni, jos vaan mahdollista. Pystyn kyllä tarvittaessa olemaan sosiaalinen, mutta mua ei vaan tippaakaan kiinnosta. Joko olen oikeiden ystävien kanssa tai sitten itsekseni, mutta nuo välimuodot... aaarggh..
Kommentit (29)
kuin olla kiinnostunut smalltalkista.
Temperamenttipiirre tuollainen vähäisempi sosiaalisuus.
Se on vain laiskuutta ja mukavuudenhalua ja itsekeskeisyyttä.
Kiitti! Tämä lämmitti!
t. ap
ja vapaalla varmaankin aika tylsä. Puhun, kun on jotain asiaa, muuten en. Ei kiinnosta lainkaan joutavat höpinät.
Ystäväni on ihan samanlainen. Hän joutuu/ saa seurustella päivän aikana asiakkaiden kanssa aivan tarpeeksi, joten häntä ei voisi ns. vapaalla yhtään kiinnostaa minkäänlainen small talk kenenkään kanssa. Itse taas olen sellainen, että jauhan paskaa kaikkien mahdollisten kanssa, jotka suunsa avaa minulle vaikka kaupan kassajonossa. Olisin mielummin kuin te :D:D:D
se nyt vaan on niin, että tietyissä ammateissa ja tietyssä sosiaalisessa asemassa pitää vaan jaksaa ylläpitää small talkia, vaikka kyseessä ei olisi läheisin ystävä. Jos ei siihen mukavuudenhalustaan kykene, niin ei varmaan edes pääsekään sellaiseen asemaan jossa noita taitoja tarvitsisi.
tekstistäsi päätellen et osaa, etkä varmaan tarvitsekaan omata kiinnostusta small talkiin. älä kuvittele, että sinustakaan olisi kukaan kiinnostunut.
päinvastoin.
Minäkään en siitä varsinaisesti suuremmin nauti, mutta olen kuitenkin oppinut aika hyväksi small-talkkaajaksi ja mielestäni se kuuluu normaaliin sosiaaliseen kanssakäyntiin. Tuntuu tosi tylyltä olla joskus vaikka juhlissa joissa ei oikein tunne ketään ja kaikki vaan juttelevat omien ystäviensä kanssa. Sellaisessa tilanteessa joku ystävällinen sielu joka aloittaa keskustelun mistä tahansa tikusta asiaa -aiheesta koska haluaa olla ystävällinen ja kohtelias on melkoinen sankari silmissäni. :)
"älä kuvittele, että sinustakaan olisi kukaan kiinnostunut."
En kuvittelekaan. Olen ihan tyytyväinen, jos kukaan ei tule kyselemään turhanpäiväisiä. Jos on oikeasti asiaa, niin eri juttu sitten.
t. ap
kun ei olla totuttu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, niin on helppo ajatella että paskanko väliä jauhaa.
Ehkä ne ei olekaan vaan juttuja, että ennen muinoin kun Suomenlahden etelärannalla kyllästyttiin johonkin sopeutumattomaan tolloon, se pistettiin veneeseen ja tyrkättiin kohti pohjoisrantaa...
mä taas haluaisin osata puhua neutraalisti jonnin joutavista asioista ilman että kukaan muistaa jälkikäteen mistä puhuttiin, musta tuntuu että puhun niin outoja tai omituisesti että siksi olen mieluummin hiljaa. Vaikka kuinka yrittäisin olla vaan kaunis sää tänään- linjalla. Minulta on monesti kysytty että vedänkö jotain roolia, mitä en todellakaan tee vaikka haluaisin, olisihan se kiva osata heittää päälle aina sopiva rooli kulloiseenkin tilanteeseen.
tekstistäsi päätellen et osaa, etkä varmaan tarvitsekaan omata kiinnostusta small talkiin. älä kuvittele, että sinustakaan olisi kukaan kiinnostunut.
Eivät kaikki ole niinkuin sinä, ja todennäköisesti ihminen, joka ei lähde rupattelemaan joutavia tilaisuudessa kuin tilaisuudessa, on ihan tyytyväinen juuri siihen, että saa olla rauhassa. Häntä varmaan ahdistaisi, jos joku tulisi juttelemaan small talkia, kun kerran itse ei siitä pidä, eikös niin?
Ja muiden kiinnostuksesta on turha kommentoida mitään. Kaikki eivät kaipaa ihmislaumaa ympärilleen, ja usko tai älä, mutta small talkin karttajakin voi elää täysin onnellista elämää ja omistaa hyviä ystäviä ja olla oikeasti hyvinkin mielenkiintoinen. Ei siihen sinulta kysytä lupaa.
aina välillä on jotakin rupateltava, muuten olet epäkohtelias
Ja jos olet hienommista piireistä osaat olla nätisti
vaikka olen sitä mieltä että 99% puheesta on ihan turhaa höpinää ja joidenkin ihmisten lässytystä ei jaksaisi mitenkään kuunnella jonkun sortin sivistykseen kuuluu osata puhua paskaa.
Ja oikeasti voi joutua keskelle todella mielenkiintoista keskustelua ja yhtäkkiä kohtaa ihmisen joka opettaa sinulle ihan uutta asiaa jotain josta et ole koskaan kuullutkaan.
Niin olen mieluummin itsekseni. Kavereiden kanssa olen suuna päänä ja mielelläni Keskustelen vieraankin kanssa. Mutta mitään, "kaunis päivä tänään, eikö ole kiva että huomennakin varmaan paistaa"-keskusteluja en huvikseni harrasta.
Kieltämättä onhan se vähän töykeää, toisaalta, mua pidetään yleisemmin ujona kuin epäkohteliaana (kuitenkin hymyilen ja osaan käytöstavat noin muuten), mieluummin niin. En tiedä, en vaan jaksa sitä turhaa pölinää, missä ei ole mitään järkeä. Välttelen siksi yleisiä kahvitaukojakin, kun mua tympii suunnattomasti se, kun jokainen on suuna päänä ilman, että kukaan sanoo mitään. Kuuntelen joskus sillä korvalla, että yrittäisin osallistua, mutta en minä osaa, jaksa, viitsi puhua aiheesta, joka ei kiinnosta (ketään) ja josta mulla ei ole mielipidettä.
Eli siinä mielessä sinussa ei ole mitään vikaa.
helpottaa sosiaalisia tilanteita, joissa joutuu tekemisiin vieraiden ihmisten kanssa.
Small talk kannattaa opetella - eikä siihen tarvitse kiinnittää sellaisia intohimoja kuin ap - varsinkin jos EI halua herättää huomiota. Jollakin vastaanotolla, seminaarissa yms se, joka seistä tojottaa yksin nurkassa naama peruslukemilla kerää huomion puoleensa. Mutta ehkä avauksessa onkin juuri siitä kyse; "Katsokaa hei kaikki mua, mä mykisyelen täällä ja oon ältsin mielenkiintoinen!" :)
En tiedä mitään niin typerää kuin joku säästä jauhaminen!!
ja itsekeskeisyyttä.
Eri asia tietty jos on vaikka asperger tai muuta eikä kykene siihen