Onko harvinainen piirre aikuisella, että ei ole kiinnostusta "small talkiin"?

Niin olen mieluummin itsekseni. Kavereiden kanssa olen suuna päänä ja mielelläni Keskustelen vieraankin kanssa. Mutta mitään, "kaunis päivä tänään, eikö ole kiva että huomennakin varmaan paistaa"-keskusteluja en huvikseni harrasta.

Olen aspa-hommissa ja jauhan töissä ihan tarpeeksi asiakkaiden kanssa small talkia. Se on toisinaan jopa ihan mukavaa (koska aihepiiri on lähes aina kirjallisuus), mutta vapaa-ajallani olen mieluummin jauhamatta.

Annat itsestäsi todella typerän ja idiootin kuvan olemalla hiljaa.

Joudun työkuvioissa olemaan tekemisissä asiakkaiden/yhteistyökumppaneiden kanssa ajoittain paljonkin ja silloin tietysti myös joutuu juttelemaan jonninjoutaviakin, mutta niin luontevaksi en itselleni tuota jutustelua koe, että vapaa-ajallani hakeutuisin sellaisiin tilanteisiin. Kavereiden kanssa juttelu on asia erikseen, mutta se, että joku ventovieras rupeaa junassa juttelemaan tai vaikka lapsen kaverin äiti, jota en juurikaan tunne sattuu samaan junaan ja kokee velvollisuudekseen pitää minulle seuraa, tuntuu useimmiten liian raskaalta. Olen myös hyvin uupunut sellaisten työpäivien, jolloin on pitänyt "edustaa", jälkeen.

En tiedä mitään niin typerää kuin joku säästä jauhaminen!!

että minusta sellainen säästä puhuminen on niin pinnallista kuin vain olla ja voi! Ei siinä olla aidosti kiinnostuneita ihmisestä. Minä olen sen verran syvällinen ihminen, että jos oikeasti olen kiinnostunut tietämään/kertomaan jotain, niin sen kyllä sanon, mutta mistään säästä en alennu puhumaan.

Heh, olen muuten lähihoitaja ammatiltani, tällä hetkellä töissä lasten kanssa, mutta en, en ole koskaan alentunut puhumaan "säästä" jollei lapsen vanhempi ole aloittanut tai jollei työharjottelussa ole ollut aivan pakko, kun ohjaaja on kytännyt vieressä (harvoin silloinkaan). Rakastan työtäni ja lasten kanssa olemista yli kaiken, mutta small talk ei ole minun heiniäni. Enkä muuten edes kaipaa sitä, että joku alkaisi minun kanssani puhumaan säästä, mieluummin olen itsekseni.

osa antaa ymmärtää. Se, että esim. junassa viereen tulevan vieraan ihmisen kanssa voi sanoa jotain ystävällistä jonninjoutavaa vaikkapa säästä tai ruuhkasta tms. on ihan hyviin tapoihin kuuluvaa. Vieraan kanssa ei tietenkään tarvitse tuntikaupalla jaaritella niitänäitä ja hyvää päivää kirvesvartta jos ei oikeasti ole mitään puhuttavaa, voi keskittyä vaikka lukemiseen tms. Samoin esim. juhlissa, jos viereen istuu joku vieras ihminen, voi (ja pitää) muutama lause kyetä vaihtamaan, vaikkapa päivänsankarista tai juhlapaikasta. Mikään ei ole niin junttimaista, kuin istua tympeänä paikallaan eikä sanoa YHTÄÄN MITÄÄN.

että jutustelemalla saattaa tutustua uuteen ihmiseen, joka on mielenkiintoinen ja kiva! Se riski kannattaa ottaa.

Asiakaspalvelusta mulla ei ole kokemusta kuin asiakkaana ja yhdistän small talkin toisenlaisiin tilanteisiin. Mutta eikö ole parempi, että asiakas sanoo jotain ystävällistä jonninjoutavaa kuin että on suu viivana ja kohtelee kuin alempiarvoista?

taida toimia näissä tietyissä ammateissa etkä olla tietyssä sosiaalisessa asemassa, jossa edellytetään small talkia.

se nyt vaan on niin, että tietyissä ammateissa ja tietyssä sosiaalisessa asemassa pitää vaan jaksaa ylläpitää small talkia, vaikka kyseessä ei olisi läheisin ystävä. Jos ei siihen mukavuudenhalustaan kykene, niin ei varmaan edes pääsekään sellaiseen asemaan jossa noita taitoja tarvitsisi.

tekstistäsi päätellen et osaa, etkä varmaan tarvitsekaan omata kiinnostusta small talkiin. älä kuvittele, että sinustakaan olisi kukaan kiinnostunut.

Pidänkin visusti huolen siitä, että minulla on kirja mukana ja mielellään vielä korvanapit korvilla musiikin kuuntelua varten.

Siitä huolimatta joskus joku koittaa sanoa minulle sanasen. Mutisen yleensä jotain yksitotista ja silloin pöllömpikin yleensä tajuaa, että haluan olla rauhassa.

Minua ei pätkänkään vertaa kiinnosta kuinka idioottina ja moukkana höpöttäjä minua pitää. Olen noina hetkinä käytännössä työmatkalla, joten haluan olla rauhassa.



Asiakaspalvelijana minulle on oikein ok, jos asiakas ei harrasta small talkia, vaan haluaa vain hoitaa asiansa lyhyesti ja nopsasti. Ei siinä ole kerrassaan mitään väärää.

Itse katson, että työssäni minulla on velvollisuus vastata small talkiin, jos asiakas sellaiseen intoutuu.

muusta kuin säästä tai yleishöpinää on minunkin mielestäni äärimmäisen tylsä. Minulla on kontrollifriikki työkaveri, joka ei kerro itsestään mitään, mutta kommentoi ympäristöstä itsestäänselvyyksiä ja kertoo muiden ihmisten asioista. Hän on mielestäni äärimmäisen nolo ja tylsä. Enkä jaksa vaivautua hänen kanssaan juuri kuin pakolliset juttelemaan.



Mutta esim. kutsuilla, koska olen oikeasti kiinnostunut ihmisistä ja uusista asioista, enkä itse vedä mitään roolia tai pidä kulisseja, voin hyvinkin törmätä ventovieraaseen, jonka kanssa huomaamme olevamme samalla aaltopituudella ja on tosi kiva jutella.



Kerran Espanjaan mennessä koneessa juttelin koko matkan erään vieressä istuvan opettajan kanssa, kun oli niin paljon juteltavaa, eikä oltu koskaan nähty ennen eikä sen jälkeen. Oli kiva lentomatka ja mukava ihminen. Sain siitä energiaa ja voimia jaksaa tylsää ja välillä surullista arkea. Kaikki me kuitenkin loppu pelissä ollaan samassa veneessä eli tehdään ja koetaan suht samoja asioita.