Lue keskustelun säännöt.
Kaupassa koettua, ulkomailta...
13.12.2010 |
En ole koskaan haukunut Suomea tai suomalaisia tällä palstalla (asiallinen kritiikki erikseen ; )), mutta nyt on ihan pakko kertoa tämänpäiväisestä kauppareissustani pieni stoori.
Asun englanninkielisessä maassa, jossa ihmisillä on melkein äärimmäisyyksiin viety pakkomielle hyvistä tavoista; joka paikassa hoetaan please ja thank you, kaikkia tervehditään, anteeksi on pyydettävä joka asiaa, vaikka sinussa ei olisi tippaakaan syytä, jne. Joka paikassa otetaan AINA kanssihmiset huomioon. Aina. Jos et esim., pidä ovea auki takanatulijalle, saat kamalan maineen itselesi ja koko perheellesi saman tien. Jos unohdat moikata satunnaista puolituttua, saat koppavan ja ilkeän ihmisen maineen. Jos et pyydä ja ano anteeksi tuhannesti sitä, että JOKU MUU törmää sinuun kadulla, olet epäkohtelias ja muutenkin kumma tyyppi. : D Nämä nyt vaan esimerkkeinä tuosta tapaobsessiosta.
Noh, tähän meininkiin tottuneena (olen asunut täällä nyt 13 vuotta) koinkin tänään kaupassa pienoisen yllärin. Takanani kassajonossa oleva nainen mosautti ostoskärryillä suoraan nilkoilleni, eikä pyytänyt anteeksi. Törmäystä ei voinut olla huomaamatta, koska koko kärry heilahti oikein kunnolla, eikä naisen lähettyvillä ollut mitään muuta "estettä" kuin minun nilkkani, joten ei tyyppi voinut edes luulla tuupanneensa vahingossa esim. jotain seinää, tolppaa, yms.
Käännyin hämmentyneenä ympäri ja olin tietenkin itse valmiina pyytämään anteeksi sitä, että satuin olemaan hänen kärryjensä tiellä ja varauduin jo henkisesti kunnon vuorottelu-anteeksipyyntösessioon maan tavan mukaan. Yritin ottaa katsekontaktia, hymyilin ja nainen käänsikin päänsä pois. Olin entistä hämmentyneempi. Naisen kärry oli edelleen takapuolessani kiinni.
Sitten rouvan kännykkä soi ja arvaattekin tietysti loput: nainen vastasi selvällä suomen kielellä. Tässä meidän pikkukaupungissa on tullut 13 vuoden aikana 2 suomalaista vastaan, onneksi se toinen osasi käyttäytyä oikein nätisti ja kohteliaasti.
Kommentit (44)
mutta totta. Asun Englannissa ja mielestäni turhanpäiväinen anteeksipyytely on todella huonoa käytöstä - turhaa toisen syyllistämistä olemattomista asioista, mutta asia erikseen jos siihen oikeasti on syytä, kuten sun tilanteessa. Mutta jos se rouva ei puhunut englantia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suomalaisten töykeyden sekä mielenterveyspotilaiden runsauden. Keski-Euroopassa tuli asuttua muutama vuosi, eikä koskaan pelottanut kaupungilla liikkuminen. Mutta Helsingissä näitä avopotilaita näkyy niin busseissa, ratikoissa, kaduilla, ihan missä vaan. Tottakai joka maassa näitä löytyy mutta tuntuu että Hgissä niitä on erityisen paljon.
Juuri tuo oven auki pitäminen on ollut yksi minkä olen huomannut vasta Suomeen muutettuani. Eli kun entisessä kotimaassani pidettiin automaattisesti ovea auki takana tulevalle niin täällä se on todella harvinaista. Käyn Stokkalla miltei päivittäin ja joskus harvoin siellä joku (useimmiten ulkomaalainen) pitää ovea auki. Itse kun odotan takana tulevaa ja pidän ovea heille auki niin tosiaankaan ei yleensä kiitoksen sanaa heru.
Mut joo, onhan täällä hyviäkin puolia, jokaisessa paikassa ja kansassa (yleistettynä) on ominaispiirteensä.
Ulkomaillakin voisi ajatella enemmän itseään kuin sitä mitä muut ajattelevat minusta.
Jos lähtee siitä ajatuksesta, että hyvien tapojen tarkoitus on toisten huomioonottaminen, niin pärjää pitkälle. Ja toisaalta peräänkuuluttamasi itsensä ajatteleminen toteutuu myös, sillä varsinkin ulkomailla uudessa kulttuurissa saa ystäviä helpommin, kun on itsekin ystävällinen.
Suomessa on kuitenkin paljon sitä kulttuuria etenkin keski-ikäisissä ja sitä vanhemmissa, että avun tarjoaminen merkitsee muka piruilua = toinen ei itse osaa/pärjää. Usein saa auttamisesta vain nyrpeää luimistelua, tavaran kantajaa kytätään että pölliikö se nyt ne kassit ym.
Esim. äitini näki punaista, kun ulkomaalainen vieras oli pessyt tiskit ja siivonnut keittiön, oli kuulemma vittuilua ja muutenkin sopimatonta (omin päin oli tehnyt). Koita siinä sitten olla avuksi.