anteeksi vain mutta en ymmärrä teitä jotka itkevät kun ei tule lasta!

esikoista odotimme 14 vuotta. monenlaisia hoitoja. lopetimme jo vauvahaaveilut ja sen jälkeen tuli luomusti esikoinen ja 3 sen jälkeen.



adotoitu tai sijaislapsi ei korvaa biologista lasta. silloin ei voi tuntea kun lapsi on kasvaa mahassa tai synnytystä. tai omia ja puolison geenejä.



ap ei voi ymmärtää miltä se tuntuu kun muut saa omia mutta itse ei saa. ei taida sulle merkitä omat lapset mitään.

.jättäneet eivät ymmärrä asioita ihan samalla tavalla kuin muut.

Mutta tosiaan adoptio ei ole olenkaan niin helppoa, kuin jotkut tuntuvat kuvittelevan.



Perheille asetetaan nykyään entistä tiukempia vaatimuksia iän, taloudellisen tilanteen ym. suhteen, koska lapsia adoptioon tulee vähemmän (mm. Kiina on nykyään aivan jumissa). Odotusajat ovat venyneet (3-5 vuotta), joten varmaan moni koittaa ensin lapsettomuushoidoilla, jotka ovat paljon halvempiakin. Yhden adoptiolapsen "hinnalla" voi yrittää aika montaa l.hoitoa ensin.



Kaikki ihmiset eivät myöskään kannata kansainvälistä adoptiota, sillä näillä lapsilla on aika usein sopeutumisongemia murrosiässä. Adoptio saattaa myös tuntua vieraalta ihmisestä, joka haluaisi olla läsnä lapsensa ensihetkistä alkaen (eikö jokainen halua). Adoptiossa kotiin tulee usein 1-3v lapsi, jonka vauva-ajasta sinulla ei ole tietoa.



-Lapsettomuushoidoissa käyvä, mutta myös adoptiota suunnitteleva-

En ymmärrä.

Meillä toisilla ei vain ole niin vahvaa viettiä kuin toisilla. Ja se, mitä ei itsellä ole, niin sitä ei voi ymmärtää, jos jollain toisella on.



Näin se elämä menee. Kaikissa asioissa. Eli totean vain, että ap on vielä aika nuori.

Ehkä sekin voi olla ihan hyvä filosofia. Itse ajattelen eri tavalla.

Minkäs sille mahtaa? Eipä vaivaa minua.

ottakaa sijais/tukilapsi!

että sijaislapsi (tai oikeastaan sijaisvanhemmuus) ei korvaa omaa lasta, sillä sijoitettu lapsi ei ole omasi. Aina voi koittaa se päivä, kun biovanhemmat haluavatkin lapsen takaisin.

onko ap:lla lapsia ja ovatko tulleet helposti?