Lue keskustelun säännöt.
Muslimien terrori-iskujen vaikutus minun elämääni
13.12.2010 |
Olen ollut tosi suvaitsevainen, vaikka ateisti olenkin. Mutta nyt viime vuosien terroriteot ovat aiheuttaneet minulle sen, että jos samaan bussiin/metroon/lentokoneeseen sattuu arabi, menen ihan veteläksi, sydän hakkaa, ahdistaa. Koetan olla näyttämättä näitä ulospäin. Mutta esim. viime viikolla minua vastapäätä ratikassa istui joku tummempi mies, jolla oli reppu sylissä. Ja vaikka tiedän todennäköisyydet, ahdisti ihan hirvittävästi. Koetan taistella näitä tunteita vastaan, mutta ne vain pahenevat.
Kommentit (4)
Tosin se ei välttämättä suojaa kuolemalta, mutta eivätkös musliminaisetkin pääse taivaaseen? Vai vaan neitsyet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun näitä alkoi olla, aloin ottaa selvää islamista ymmärtääkseni mitä tapahtuu. Lopputuloksena oli, että käsitin islamin olevan oikeasti pahan kultti, saatanan uskonto. Samalla aloin itse uskoa Jeesukseen.
En pelkää busseissa enkä metroissa ja kun näen muslimin, rukoilen hänen puolestaan hiljaa mielessäni, että hän pääsisi vapaaksi mokomasta ikeestä.
Sama täällä, asun Englannissa ja kyllä nykyään koitan vaihtaa paikkaa jos islamisti tulee samaan vaunuun ja niin tekee moni muukin. Minä alan olemaan jos sitä mieltä, että kun omat uimahallivuorot yms jo on niin kohta voisi olla omat vaunut junissa ja omat linja-autovuorot, koska jos tiedustelupalvelut eivät olisi toimineet niin kuin ovat niin noitahan olisi räjähdellyt harva se viikko. Aika paskamainen tilanne ja silti Eurooppaan virtaa islamisteja ovista ja ikkunoista, luulisi, että heillä olisi omiensa parissa mukavaa.