Kuinka kestätte ikääntymisen?

ihan tuo vanheneminen kelpaa

Elämä on kivaa ja olen onnellinen sekä ennen muuta: elossa.



Ikääntyminen? Peanuts.

tykkään ostella tytölleni ihania vaatteita jne ja on ihanaa kun kaikki kehuvat tyttöä kauniiksi. Ei niin haittaa kun kukaan ei enää huomaa itseäni kun omat geenit loistavat kauneudella ja älyllä;) En oikeastaa usko, että itselleni enää tapahtuu mitään ihanaa kuten rakastuminen, mutta lapseni kautta koen onnea.

olevani nuoremman näköinen kuin olen. Tämä vain ilmenee kanssakäymisessä ihmisten kanssa useinkin. Kysytään minkä ikäinen olen, kun minusta kai vaikea sanoa sitä jne. Sitten päivitellään ja ihmetellään jne. Ehkä geeneissä tämä, koska myös äitini on melko nuorekas ikäisekseen. Mutta totta, olen minäkin huomannut olevani kasvoiltani uuvahtaneempi kuin vuosi sitten :-)



ap

täytän 28 ja tunnen itseni todella vanhaksi. Ja että kivempi olla elossa ja vanha kuin kuollut, no enpä tiedä kun ei se eläminen niin kovin hauskaa ole, kun on mokannut kaikki asiansa esim. opiskelujen ja työelämän suhteen. Melkeinpä odottelen nykyään vain kuolemaa kun tuntuu että kaikki on jo myöhäistä joka asiassa.

kriisiä pukkaa, kun mieheni kuolaa nuoria ja kauniita kolmekymppisiä.

Tissit kun rupsahtaa ja ihoa alkaa oheta ja olla kurttuinen niin luulin että mies näyttäessään samalta kuin minä ei huomaisi vikojani. Totta hän ei enää huomaa minua ollenkaan, mutta kiinteät verevät nuoret naiset hän kyllä huomaa ja huomioi.. jippii.

Täytän kohta 38v ja tunnen itseni ikälopuksi. En ulkoisesti kylläkään, sillä näytän melko nuorekkaalta. Mutta noin ajatuksena tuo suurelta tuntuva numero ahdistaa kauheasti. Tiedä, että asiaa on turha murehtia. Tämä on tätä, kaikkien kohdalla. Mutta silti, kriisi on valtava. Onko muita?

tuntuu että tässäkö tää sit on...haikailen menneitä ihania ja hauskoja vuosia,vapautta ja bileitä,festareita... Perheessämme on nyt 3 lasta,ja on asetuttu aloilleen ja mua ahdistaa. Ja tietenki tuo ulkonäköki alakaa mietityttään...silmien ympärille on kyllä muodostunu melekoset viirut suuntan jos toiseen..ja mikä pahinta ensimmäisiä harmaita hiuksia olen bongannu päästäni (sukurasite...) Ja kun en ole juuri koskaan ollu tyytyväinen itseeni enkä sinut itseni kanssa,niin nyt vielä vähempi... Että 30-kriisi on päällä ja vanheneminen hirvittää pirusti!

Ei toi 40-vuotiskriisi ole siihen verrattuna vielä mitään. Viisikymppisellä kun on lisänä muuhun sekin, että viimeinen myyntipäivä työmarkkinoilla alkaa olla ohi. Enää mitään ratkaisevaa ei ole tehtävissä: työpaikan vaihtaminen lähes mahdotonta ja sen myötä esimerkiksi muutto paikkakunnalta toiselle vaikeaa, vaikka lasten muuttaminen kotoa pois mahdollistaisi liikkuvuuden entistä paremmin. Ja kun lapset eivät enää tarvitse, tulee useimmille syvä tarpeettomuuden tunne. Ihan sama onko tämänikäistä enää olemassakaan.



En tiedä, voiko 60-vuotiskriisi olla enää tämän pahempi. Kuusikymppisenähän voi jo alkaa laskea viikkoja eläkkeelle pääsemiseen.

mua enemmänkin pelottaa just se, että minkälaisia sairauksia sitä vielä tässä saa ennen kuin täältä kuolee? Ja mitä sisältöä elämään löytää esim. 60-vuotiaana?



Terveyttä ja kehoa pitäisi hoitaa paremmin, mutta en oikein jaksa tai löydä siihen aikaa.



Vielä 10 vuotta sitten en ajatellut näitä asioita ollenkaan. Nyt olen 39-v ja alan selvästi nähdä miten LYHYT elämä on. Se tekee surulliseksi kun alkaa nähdä elämän loppupuolen lähestyvän.



Sekin varmasti aiheuttaa kriisiä etten vieläkään tiedä miksi tulisin kun tulen isoksi? Teen kyllä töitä joka päivä, mutten tiedä olenko työssäni tarpeeksi hyvä ja palkkahan on aivan naurettava... Jotenkin on sellainen tunne, ettei ole löytänyt sitä alaansa elämässä. Tiedän olevani hyvä jossain MUTTA MISSÄ?



Lisäksi haluaisin löytää jonkun kiinnostuksenkohteen, jolle palaisin ja josta saisin voimaa! Mulle ei perhe riitä, eikä nykyinen työ!

syksyllä kunnon ikäkriisi. Kadehtii nuorempia joilla on kaikki vaihtoehdot vielä avoinna. Vaikka elämässä on kaiken kaikkiaan mennyt hyvin ,miettii, millä muulla tavoin asiat voisivat olla. *huoh*

mua enemmänkin pelottaa just se, että minkälaisia sairauksia sitä vielä tässä saa ennen kuin täältä kuolee? Ja mitä sisältöä elämään löytää esim. 60-vuotiaana? Terveyttä ja kehoa pitäisi hoitaa paremmin, mutta en oikein jaksa tai löydä siihen aikaa. Vielä 10 vuotta sitten en ajatellut näitä asioita ollenkaan. Nyt olen 39-v ja alan selvästi nähdä miten LYHYT elämä on. Se tekee surulliseksi kun alkaa nähdä elämän loppupuolen lähestyvän. Sekin varmasti aiheuttaa kriisiä etten vieläkään tiedä miksi tulisin kun tulen isoksi? Teen kyllä töitä joka päivä, mutten tiedä olenko työssäni tarpeeksi hyvä ja palkkahan on aivan naurettava... Jotenkin on sellainen tunne, ettei ole löytänyt sitä alaansa elämässä. Tiedän olevani hyvä jossain MUTTA MISSÄ? Lisäksi haluaisin löytää jonkun kiinnostuksenkohteen, jolle palaisin ja josta saisin voimaa! Mulle ei perhe riitä, eikä nykyinen työ!

Ei toi 40-vuotiskriisi ole siihen verrattuna vielä mitään. Viisikymppisellä kun on lisänä muuhun sekin, että viimeinen myyntipäivä työmarkkinoilla alkaa olla ohi. Enää mitään ratkaisevaa ei ole tehtävissä: työpaikan vaihtaminen lähes mahdotonta ja sen myötä esimerkiksi muutto paikkakunnalta toiselle vaikeaa, vaikka lasten muuttaminen kotoa pois mahdollistaisi liikkuvuuden entistä paremmin. Ja kun lapset eivät enää tarvitse, tulee useimmille syvä tarpeettomuuden tunne. Ihan sama onko tämänikäistä enää olemassakaan.

En tiedä, voiko 60-vuotiskriisi olla enää tämän pahempi. Kuusikymppisenähän voi jo alkaa laskea viikkoja eläkkeelle pääsemiseen.

ei tarvitse kärvistellä 50v kriisissä.

kun paino nousee ja turvottaa enkä voi käyttää botoxia. Botoxin ja hoikan vartalon avulla mielikin parempi:-)

ei tarvitse kärvistellä 50v kriisissä.

vaihdoitko kokonaan toiselle alalle? Esim. olit 20 vuotta kielenkääntäjänä ja sitten ryhdyit fyysikoksi? Nimittäin tällaisethan eivät ole enää sitten mahdollisia. Tietenkin kielenkääntäjä voi ryhtyä opettajaksi tai siivoojaksi mutta kokonaan uudelle alalle kouluttautuminen on melko mahdotonta.

Täytän kohta 38v ja tunnen itseni ikälopuksi. En ulkoisesti kylläkään, sillä näytän melko nuorekkaalta. Onko muita?

Valitettavasti 38 v ei näytä enää nuorekkaalta. Menes parikymppisen naisen viereen peilin eteen tai ota kuva teistä niin asia on nähtävissä. Tietysti jos elää elämääänsä pilke silmäkulmassa niin se tuo valoa kasvoillekin. Olen itse 41 v ja nyt on alkanut varsinainen rupsahduskausi; keskivartalo uhkaa pönäköityä, kasvoille tulee ryppyjen tilalta uurteita jne. Ei tälle vaan mitään mahda, liikun ja syön terveellisesti. Ahdistaa kamalasti.. vaihdevuosia odotellessa :-))

ikääntyminen tuntuu pelkästään hyvältä, kun muutkin muuttuvat vaivaisiksi.

Niin tapahtuu, niin kuuluu tapahtua ja käyn välillä kampaajalla. Pyrin olemaan tyytyväinen, vaikka joskus onkin bad hair day..



Uskon näyttäväni ikäiseltäni (mitä se sitten tarkoittaakaan..). En ainakaan pyri tekeytymään nuoremmaksi. Olen minä, tällaisena mukavan perus tavallisena, joskus extroilla itseäni ilahdutellen. Elämä on ihanaa, joka iässä.



Miehelläni oli ikäkriisi joka alkoi jo alle kolmekymppisenä. Taisi äkhyä ikäänsä tuskaillen jo 27 vuotiaana. Kolmenelosena hän koki olevansa jo yhtä kuin seniori-iässä. Tympäännyin hänen turhaan valitukseensa ja tein pienen keskittymisleikin.

"Sulje silmäsi, mene hetkeksi päivään jolloin olet 68 vuotias.. uimahallissa alkaa kohta pappajumppa ja minä olen keittänyt kahvit, lapsenlapset tulevat ylihuomenna kylään, suunnitellaan ensivuoden etelän matkaa.. muistellaan hetki sitä kesää kun buonna 2011 oltiin Italiassa, ihan kaksin silloin nuorina, minkäs ikäisiä silloin oltiinkaan?" Mieheni vastaa silmät kiinni 36v..

Palautan ukon tähän päivään. Niin, olet nyt 35v. Tunnetko olosi ikälopuksi? -No en todellakaan! 8-)



Pieni palautus perspektiivin laajuudesta auttoi näkemään kuinka pitkä jana on vielä edessä ja kuinka hienoa on oivaltaa nauttia tästä hetkestä, joka hetkestä.

Täytän kohta 38v ja tunnen itseni ikälopuksi. En ulkoisesti kylläkään, sillä näytän melko nuorekkaalta. Onko muita?

Valitettavasti 38 v ei näytä enää nuorekkaalta. Menes parikymppisen naisen viereen peilin eteen tai ota kuva teistä niin asia on nähtävissä. Tietysti jos elää elämääänsä pilke silmäkulmassa niin se tuo valoa kasvoillekin. Olen itse 41 v ja nyt on alkanut varsinainen rupsahduskausi; keskivartalo uhkaa pönäköityä, kasvoille tulee ryppyjen tilalta uurteita jne. Ei tälle vaan mitään mahda, liikun ja syön terveellisesti. Ahdistaa kamalasti.. vaihdevuosia odotellessa :-))

Mutta kasvoni ovat rypyttömät ja vartalo hoikka. Mono 30-vuotias on uurteisempi. Ahdistunut ap

Minäkin olen, eli yksi näistä vastaajista...

Ehkä voisin,jos hiukan opiskelisin lisää. Aloin tuossa miettiä sitä, mitä tarkoittaa nuorekkaalta näyttäminen. Kun sanoin jopa itseni näyttävän siltä (vaikken ehkä tunnekaan). Harrastan tanssia. Seurassamme on monia yli 50-vuotiaita, jotka näyttävät paljon nuorekkaammilta kuin moni kadulla talsiva 20-vuotias. Hyvä ryhti, naurava naama, urheilullinen kroppa. Nämäkin jo tekevät ihmisestä nuorekkaan. Hyvä lisä jos luoja suonut vielä sellaiset geeni, että kasvot sileät ja iho kimmoisa. Mutta tärkeintä olisi tietysti se, että viihtyy kehossaan ja itsessään. Se minulla nyt hakusessa. ap