Tietääkö 10-vuotiaasi, että Tukholmassa on ollut terrori-isku?
kerrotko lapsella tuollaisesta? jos kerrot, niin miten?
Kommentit (50)
vaikka ei sanomalehtiä vielä luekaan eikä uutisia seuraa aktiivisesti. Miten tätä on muka vaikea käsittää?
Katastrofitilanteen kehittymistä. Lapset 10v ja 8v asennoituvat uutisiin tyyliin "onks pakko kattoo, tyyyylsäää". Tuli sieltä mitä tahansa, he sulkevat silmänsä ja korvansa. Koulussa tietty kuulevat varsin väritettyinä kaikki "mehukkaat" palat ja niitä kersat kimpassa suurentelevat ja kauhistelevat kuin ompeluseuran mummot.
On perheen nuorimmainen, ja isoveljet ovat kyllä hyvin tietoisia maailman tilanteesta. Lisäksi minä ja mieheni olimme juuri viikko sitten Tukholmassa.
Nykyään tulee livekuvaa, josta edes kuuluttaja ei tiedä mitä tulee tapahtumaan.
Muistan hyvin livekuvat Biafrasta, Vietnamista, Iranin vallankumouksesta ym. En todellakaan ahdistunut niistä, vaan kiinnostuin maailman tapahtumista ja meillä kotona keskusteltiinkin asioista perusteellisesti ja kiinnostavasti.
Paljon karumpaa olisi ollut kasvaa kuplassa ja pudota sitten yhtäkkiä todellisuuteen. Kyllä nyt on tämä psykologi aika vieraantunut maailmasta, jos kuvittelee, että uutiset sensuroimalla kasvaa elämässä pärjääviä ihmisiä.
Tia mässäillä rikoksen tai onnettomuuden yksityiskohdilla. Kylllä ainakin mun 10v kuulee niistä myös muilta, joten mielummin kerron itse. Mieheni on ihan länsieuroopplainen , mutta on lievästi haavoittunut autopommoiskussa,ja hänelle on siitä muistona arpia. Ja terrorismi ja poliitiiset ongelmat on tullut tutuksi lapselle miehen kotimaassa vieraillessa, ei niitä asioita voi vain sivuuttaa. Mutta ei kaikkea tartte kertoa, pääpiirteissä on jo ihan riittävästi.
Lapset ansaitsisivat aivan omat uutislähetyksensä, joista selvä väkivalta olisi karsittu pois, katsoo tutkimusprofessori Tytti Solantaus Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Uutiset ovat tärkeitä lapsillekin maailmankuvan hahmottamisessa, mutta uutisväkivallan seuraaminen aiheuttaa tutkimusten mukaan oireita suurelle osalle lapsia ja nuoria.
Esimerkiksi Hollannissa lapsilla on jo omat uutislähetyksensä. Niissä kevyempiä ja raskaampia uutisaiheita vuorotellaan, eikä väkivaltaa näytetä lainkaan lähikuvissa. Tapahtumien tunnelatausta ei turhaan paisutella.
Järkyttävien tapahtumien yhteydessä asiantuntijat voivat esimerkiksi selittää lapsille, että pelko on ymmärrettävää, mutta ei uhka lapsille. Lasten uutisissa voidaan tarjota vastauksia lasten kysymyksiin ja huoliin, kertoo Solantaus.
Uutiset lähestymässä jo väkivaltaviihdettä
Uutismaailma on Solantauksen mukaan lähestymässä jo väkivaltaviihteen maailmaa. Kilpailu katsojista lisää sensaatiohakuisuutta. Uutiset vetoavat tunteisiin, ja tätä vaikutusta vahvistetaan vielä kuvakulmilla. Aiemmin noudatetut rajoitukset väkivallan näyttämisestä ovat monissa maissa pikkuhiljaa rapistuneet.
Uutisväkivaltaa on tutkittu lähinnä isojen katastrofien yhteydessä.Tutkimusten mukaan ne ovat aiheuttaneen oireita suurelle osalle lapsia ja nuoria. Oireet voivat jatkua pitkään, ja myös aiemmat traumat voivat aktivoitua. Tavallisten uutisten väkivalta on uudempi tutkimusalue, josta ei vielä juuri tiedetä.
Media vaikuttaa pelkoihin ja univaikeuksiin
Vuosien varrella on kiistelty siitä, lisäävätkö väkivaltaohjelmat väkivaltaista käyttäytymistä. Nyt tämän kiistelyvaiheen pitäisi Solantauksen mielestä olla jo ohi. Maailmalla on riittävästi hyviä tutkimuksia, jotka osoittavat, että näin tapahtuu.
- On jopa arvioitu, että media selittää jopa 20 prosenttia väkivallasta, sanoo Solantaus.
Medialla on tutkimusten mukaan yhteys myös pelkoihin, painajaisiin ja univaikeuksiin.
- Jos televisio-ohjelmassa tapahtuu jotain pelottavaa, siihen ei voi puuttua. Ainoa keino on sammuttaa ruutu. Ohjelmat ovat kuitenkin usein niin vangitsevia, että on pakko katsoa, miten lopulta käy, sanoo Solantaus.
Erityisen vahvasti väkivalta vaikuttaa, jos väkivallan tekijä on puoleensavetävä, ohjelmassa käytetään aseita tai siihen on yhdistetty huumoria. Vahvin vaikutus on alle kouluikäisiin lapsiin.
Yleensä myös varoitetaan jos on tulossa jotain erikoisen raakaa materiaalia. Aiemmin päivällä tulevissa uutisissa on vielä vähemmän edes kuvamateriaalia.
Tuossa joku jo kirjoittikin että lapselle voi olla kamalaa jos kerralla valkenee kaikki asiat. Jossain vaiheessahan lapsi saa kaikkea selville kun pääsee vanhempien valvonnasta pois. Voi olla paljon pahempi pudota pumpulilinnasta kuin maantasalta...
mutta meillä katsotaan uutiset, ihmeltellään maailmanmenoa eikä ketään ahdista epänormaalilla tavalla. Elämässä on karuja asioita, ei siitä tosiasiasta pääse eroon.
Alkaa olla jo aikamoista curlingia nuo lasten omat uutiset. Oleellista on, ettei lapsi ole yksin uutisruudun edessä.
Lapsen tapa käsitellä ja hahmottaa rakennettua ympäristöä ei ole samanlainen kuin aikuisen. Se kehittyy asteittain kehitysbiologisten muutosten määrittämällä tavalla ja vuorovaikutuksessa elinympäristön kanssa. Vasta noin 10 vuoden iässä lapsen hahmotuskyky alkaa saavuttamaan aikuisen tason.
Ei kaikkea kerralla. Aikuisuuteen on vielä 8 vuotta aikaa. Pumpulia ei tarvitse repiä kerrallaan.
Median vakavimmat riskit lasten ja nuorten kehitykselle nousevat ikätasolle soveltumattomista sisällöistä, erityisesti väkivallasta, seksistä ja pornosta. Mediaväkivallan vaikutukset näyttäytyvät pienillä lapsilla median aiheuttamina pelkoina, nukahtamisen ongelmina, painajaisina ja joillakin lapsilla aggressiivisina käyttäytymisenä ja levottomuutena. Pitkäaikainen väkivaltaviihteelle altistuminen voi lisätä empatian hiipumista ja turtumista väkivaltaan sekä väkivaltaisia fantasioita ja toimintamalleja.
Ei jotenkin tunnu olevan tästä maailmasta tuo, että uutiset ovat kaiken pahoinvoinnin syy ja lähde.
Älä sotke sitä nyt tähän. Se ei ole todella välivaltaviihdettä, jos lapselle 10 v kerrotaan lyhyesti mitä on tapahtunut esim terrori-iskussa ja miksi. Lapset kuulee niistä kuiteskin ja pelko voi estää siitä puhumisen ja asia kasvaa si suhteettomiin mittoihin.
"väkivaltaviihdettä".
Sn sijaan väkivaltaviihteestä olen samaa mieltä ja hirvittääkin, kun lapsipuoleni saavat katsoa aivan mitä viihdettä vain äitinsä luona. Uutisia he eivät siellä katso, eli väkivalta mitä he näkevät, on useimmiten huumoripitoista ja vetoavaa. Minusta se on pässimpää kuin se, että he näkisivät joskus mitä oikeasti väkivallasta seuraa, mutta eivät niitä K18 pääsisi katsomaan.
Osaavat hyvin kertoa, mitä missäkin leffassa tapahtui ja mitä mainoksia oli, mitä sitten ja mitä sitten, kohtaus kohtaukselta. Ovat tokalla ja neljännellä ala-asteella, ei mitään "pikkumurkkuja" tai yläasteikäisiä.
Uutismaailma on Solantauksen mukaan lähestymässä jo väkivaltaviihteen maailmaa. Kilpailu katsojista lisää sensaatiohakuisuutta. Uutiset vetoavat tunteisiin, ja tätä vaikutusta vahvistetaan vielä kuvakulmilla. Aiemmin noudatetut rajoitukset väkivallan näyttämisestä ovat monissa maissa pikkuhiljaa rapistuneet.(...)
Vuosien varrella on kiistelty siitä, lisäävätkö väkivaltaohjelmat väkivaltaista käyttäytymistä.
(...)
Erityisen vahvasti väkivalta vaikuttaa, jos väkivallan tekijä on puoleensavetävä, ohjelmassa käytetään aseita tai siihen on yhdistetty huumoria. Vahvin vaikutus on alle kouluikäisiin lapsiin.
Lapsi ymmärtää siinä vaiheessa mikä on fiktiota ja faktaa. Sen takia lapsi kokeekin uutiset ahdistavammaksi, koska se on TOTTA. Tästä on tehty useita eri tutkimuksia.
Olen vahvasti sitä mieltä, että yleissivistys on tärkeää. Olen kuitenkin myöskin sitä mieltä, että mediakasvatus ja valvonta 10-vuotiaana on vielä tarpeellista. 10-vuotias on vielä aika pieni.
Osalla lapsista on hyvä mielikuvitus ja he ovat herkempiä. En silti usko, että ne jotka kestävät katsoa uutisia, pitäisi niille altistaa ehdoin tahdoin.
Maailma on paha paikka ja keinottomuus sekä hallintakyvyn puute on lapselle ahdistavaa.
Minä kovin harvoin. Siis en oikeastaan juuri lainkaan.
Median vakavimmat riskit lasten ja nuorten kehitykselle nousevat ikätasolle soveltumattomista sisällöistä, erityisesti väkivallasta, seksistä ja pornosta. Mediaväkivallan vaikutukset näyttäytyvät pienillä lapsilla median aiheuttamina pelkoina, nukahtamisen ongelmina, painajaisina ja joillakin lapsilla aggressiivisina käyttäytymisenä ja levottomuutena. Pitkäaikainen väkivaltaviihteelle altistuminen voi lisätä empatian hiipumista ja turtumista väkivaltaan sekä väkivaltaisia fantasioita ja toimintamalleja.
keekoilu mainokset, joissa se puolinaku täti kihnuttaa seinää... Myös mainoskatkoilla tulee usein ampumisia, kuten eilen kuorosodan katkolla Indiana Jones mainos.
Aikuiset eivät enää tunnu hahmottavan mikä on mitä, koska ovat niin turtuneet.
Lapsi ymmärtää siinä vaiheessa mikä on fiktiota ja faktaa.
mutta päällimmäiseksi jää se, ettei hän todellakaan osaa suhteuttaa väkivaltaviihteestä näkemäänsä. Sitäpaitsi väkivallan KUULUU ahdistaa, eikä olla vetoavaa sillä lailla, että "voi vitsi ku mäkin potkisin sitä päähän noin ja näin ja noin ja tsuftsuftsuf ja sitten hakkaan sitä tonkponktsuf ja sitten..." Ja voi vitsi kun mä pääsisin hakkaan sitä kovista, niin ja sit me tehtäisiin... Mua ainakin ällöttää noi puheet.
10-vuotias on jo sen verran iso, että viimeistään koulussa asiasta kuulevat ja siellä tietysti liioitellusti. Parempi kertoa totuus ja näyttää uutisista ja kertoa asiallisesti miksi tuollaista tapahtuu.
Vielä vuosi sitten kun lapseni oli 9-vuotias, luulin ettei hän tiedä maailman menosta mitään. Myöhemmin kuulin, että oli haukkunut muslimiystäviään terroristeiksi! Ja kotoa ei todellakaan ole tuollaista kuullut, joten koulukavereiltaan on asioista kuullut ja yllättäen liioitellusti.
uutiset eivät aina sovi alle kouluikäisille.
http://www.yle.fi/media/asxgen.php?file=oppiminen/kulttuuri_ja_yhteisku…