Missä iässä lapset yleensä oppivat, että joululahjaa

Meillä yksikään lapsista (5kpl) ei ole ikinä arvostellut yhtäkään lahjaa näkyvästi.

Ja yksi lapsista on jopa asperger, joka saattaa muista asioista laukaista mitä sylki suuhun tuo ("totuuden torvena" olo liittyy aspergeriin, eivät osaa juonitella sosiaalisesti).

Minusta lahjoista pitää aina kiittää, mutta kehua ei tarvitse, jos ei oikeasti ole sitä mieltä. Ei saa arvostellakaan, tietysti. Mutta teennäinen kehuminen on typerää.

paljastui villasukat, sukkahousut, hammasharja ja pyyhe. Kyllä siltä pääsi spontaanisti ääni pettymyksestä väristen "ei yhtään lelua". Nuo paketit oli kaikki isovanhemmilta, ei ollut vielä saanut meidän lahjaa (joka oli onneksi lelu).

Jos odottaa, että itsekseen oppii, saa odottaa kauan.

voi hyvin sanoa. Meillä ei ole koskaan lapset arvostelleet, mutta huomaa kun vertaavat muitten lahjoihin että saattaa olla pientä pettymystä. Joskus kaveripikkujouluissa (aikuiset tuo omille lapsille lahjat), kun olen ostanut puseron niin lapset katsovat muitten saamia leluja. Olisi pitänyt ostaa joku pikkulelu, mutta kun on sovittu joku hölmö hintakatto, niin sillä ei saa kuin krääsää.

meillä lapsi (vajaa 6 v) ei ole koskaan arvostellut mitään lahjaa.

ja sanoo kyllä jos lahja ei ole mieluisa. Vastaavasti kyllä kehuu jos tykkää lahjasta. EI lapselta voi olettaa pikkuvanhaa teennäistä kehumista.

Suomessa kovasti arvostettuja ominaisuuksia, usein kohteliaisuudenkin kustannuksella. Voi pidättäytyä joskus laukomasta sitä heti mieleen tullutta mielipidettä, vaikka ei "teennäisesti kehuisikaan".

Kyllä siltä pääsi spontaanisti ääni pettymyksestä väristen "ei yhtään lelua".

Meilläkin lapset lahjoja avatessaan ilahtuvat eniten lelulahjoista (tai peleistä, kirjoista jne kovista paketeista), mutta eivät "hauku" vaatelahjojakaan.

Lelulahjat ovat toistaiseksi osuneet yleensä nappiin. Tosin kerran poika sai kolmannen samanlaisen pikkuauton (rekka, jonka kyljessä pojan nimi), ja siinä kohtaa totesi vähän pettyneellä äänellä, että "mulla on jo kaksi näitä", mutta paikkasin tilanteen sanomalla innostuneesti, että nythän sulla on kokonainen kuljetusfirma, aika hienoa! Ja poika lähti samantien rakentamaan rekoille varikkoa legoista auton tuoneen kummisedän kanssa. :-)

Myöhemmin sitten saattavat muistella onnellisina, että tämän paidan sain mummilta synttärinä tai että nämä housut tuli joulupukilta, ja yleensä lahjavaatteet on lemppareita, jotka eivät ikinä saisi olla pesussa tai jäädä pieniksi.

itselläni on kaveri, joka aina sanoo jotain negatiivista kun saa lahjan

'ostin juuri samanlaisen viime viikolla'

'ai meillä olikin tällainen jo'

'ei ville ole oikein kiinnostunut junista, tykkää lentsikoista'

'no ei se nyt kauan jaksanut kiinnostaa'-



Lahjat on vielä valittu saajaansa varten niin kyllä harmitti. Tiedänpä tästä lähtien minne kierrätän Tiimarin tuikut jos niitä joskus meille tulee.

kyllä ymmärtää kun sanotaan. Meillä on puhuttu ihan yleiselläkin tasolla aiheesta eli että kiitetään aina lahjasta ja vaikka ei olisikaan just se mieluisin niin sitä ei tarvitse kertoa suureen ääneen.

Olen kyllä näille omilleni muutenkin opettanut että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin on parempi olla sanomatta mitään : ) Joskus onnistuu, aina ei.

Mutta voi kiittää ja muistaa, että yleensä lahjan antaja tarkoittaa hyvää, vaikka maku ei olisikaan kohdillaan tai samassa linjassa vastaanottajan kanssa.

Miedän 9-v on todella rehellinen ja suorapuheinen luonteeltaan ja sanoo kyllä jos lahja ei ole mieluisa. Vastaavasti kyllä kehuu jos tykkää lahjasta. EI lapselta voi olettaa pikkuvanhaa teennäistä kehumista.

A.) 9-vuotias on jo niin iso, että pitäisi ymmärtää mitä "saa sanoa ja mitä ei saa sanoa" eli osata olla empaattinen ja olla tuottamatta pahaa mieltä lahjan antajalle epäsopivilla kommenteilla.

B.) Suorapuheisuus ja rehellisyys ei ole sama asia kuin tylyys ja huonot tavat. On tylyä ja pahatapaista sanoa lahjasta jotain ikävää, kun sitä on kuitenkin luultavasti hyvät mielessä hankittu ja toivottu ilahtumista. Voi sitten vaikka kiittää kauniisti ja olla kehumatta jos paketista paljastuu jotain kammottavaa.

Miedän 9-v on todella rehellinen ja suorapuheinen luonteeltaan ja sanoo kyllä jos lahja ei ole mieluisa. Vastaavasti kyllä kehuu jos tykkää lahjasta. EI lapselta voi olettaa pikkuvanhaa teennäistä kehumista.

A.) 9-vuotias on jo niin iso, että pitäisi ymmärtää mitä "saa sanoa ja mitä ei saa sanoa" eli osata olla empaattinen ja olla tuottamatta pahaa mieltä lahjan antajalle epäsopivilla kommenteilla.

B.) Suorapuheisuus ja rehellisyys ei ole sama asia kuin tylyys ja huonot tavat. On tylyä ja pahatapaista sanoa lahjasta jotain ikävää, kun sitä on kuitenkin luultavasti hyvät mielessä hankittu ja toivottu ilahtumista. Voi sitten vaikka kiittää kauniisti ja olla kehumatta jos paketista paljastuu jotain kammottavaa.

Kohteliasta on aina kiittää, ja jos ei tykkää niin jättää sitten siihen. Ei tarvii teennäisesti kehuakaan mutta kyllä pitäis 9-vuotiaan jo ymmärtää hyvät tavat.

ja sanoo kyllä jos lahja ei ole mieluisa. Vastaavasti kyllä kehuu jos tykkää lahjasta. EI lapselta voi olettaa pikkuvanhaa teennäistä kehumista.

Riittää, kun pitää pokan, kiittää kohteliaasti ja asettaa lahjan arvostavasti syrjään.

Häpeäisin silmät päästäni, jos 9-vuotiaani kommentoisi lahjasta jotain tylyä ja vaan nakkaisi nurkkaan.

Viimeksi 5-vuotiaana sai itkukohtauksen lahjasta. Ensimmäinenä aukaisemansa lahja oli ihan itse toivottu villatakki, mutta kun sillä hetkellä olisikin halunnut lelun. Sai siis muista paketeista lelujakin, mutta sattui aukaisemaan tuon toivomansa villatakin ensimmäisenä ja luuli, ettei leluja tulekaan... Jo silloin pidin jälkikäteen ison puhuttelun ja kiiteltiin vielä myöhemmin villatakin antajaa (joka raukka sai todistaa kohtausta). Seuraavan kerran nähdessämme varta vasten laitettiin villatakki päälle jne. En syyllistänyt lasta kiukuttelusta, mutta tein selväksi, ettei sellaista käytöstä enää hyväksytä. Eikä ole sen jälkeen opit unohtuneet.

Itse olen lapsilleni opettanut pienestä asti että lahjasta vain ja ainoastaan kiitetään kauniisti, vaikka ei olisikaan mieluinen tai vaikka kotona olisi jo samanlainen lelu tms.



Ei ole teeskentelyä vaan kohteliaisuutta.



Serkkupoika 7-v. heitteli saamaansa lahjaa pitkin olohuonetta huutaen "typerä lahja" eikä vanhemmat puuttuneet mitenkään. Kyllä hävetti heidän puolestaan.

Toki oli aiemminkin ohjeistettu, mutta tuossa iässä vasta meni kaaliin, että pitää kiittää ja hymyillä vaikka ei tykkäiskään.