Avioeron kokeneet: Apua...

ap

Mene osoitteeseen eroperhe.net, sieltä saat apua kaikkiin tilanteisiin. Vertaistukea ja käytännön asioita. Tosi hyvä porukka keskusteluosiossa. Tsemppiä ja jaksamista tulevaan.

paras apu oli omat vanhemmat, sosiaalitoimisto ja psykiatrisen osaston sairaanhoitaja joka oli aina valmiina auttamaan ja soittamaan jos jotain tarvitsin. Kävin hänen luonaan vuoden ajan, kerran viikossa. Ilman en olisi selvinnyt.



Alku on kaameaa mutta lupaan että joskus se helpottaa !



Itsellä kaikesta aikaa nyt kolme vuotta ja voin sanoa että kaikki on nyt tosi hyvin ja olen onnellinen :) - vaikka pohjalla siis käytiin.

Eli mulla sama tilanne, tosin eron harkinta-aika menossa.

Ensimmäiseksi haet lapsilisään yh-korotuksen sen voi hakea suoraan kelan sivujen kautta, sen jälkeen asumistukihakemus menemään sekin käy netin kautta ja sitten elatustuen hakeminen, jos pystytte keskenään päättämään mitä enemmän tienaava maksaa toiselle, niin hyvä, mutta esim meillä minä olen työtön ja mies töissä ja meillä ei onnistunut keskenään sopia elatuasvun määrä, otin yhteyden paikalliseen lastenvalvojaan ja sinne saimme ajan, jossa lasketimme miehen tuloista elatusavun määrän, eli meillä 2 lasta jotka asuvat minun kanssa ja saan elatusmaksua 400e/kahdesta yhteensä.

Meillä myös asuntolainaa, mutta mies maksaa sen, koska asumisoikeusasunto kyseessä ja lainan lyhennys 300e/kk.

Eli yhteys nyt lastenvalvojaan ja sovitte elatusmaksun määrän joko itse tai lasketatte, se jolla isommat tulot maksaa pienempi tuloiselle. Lapsilisän yh korotus 46e/per lapsi, asumistuki jne.

mies hankkii vuoka-asunnon järkevän matkan säteellä, minä jään lasten kanssa tähän. Yhteistä asuntolainaa lyhennämme siten, että mies isompituloisena maksaa lainanlyhennykset, minä maksan miehelle "vuokraa" puolet lainanlyhennyksestä vähennettynä "elatusmaksulla". Näin lasten ei tavitsisi muuttaa, koulu ja päiväkoti ei muuttuisi jne...



Emme eroa pahoissa riidoissa, vaan ihan vain siksi, että vuosien yrityksestä huolimatta emme vain saa suhdetta toimimaan, rakkaus on kuollut jne. Mies on kuitenkin hyvä isä. Eikä aiheuta ongelmia, molemmilla on lasten paras ensisijaisesti mielessä. Mikä olisi siis paas tapaamisjärjestely? Pitkät viikonloput isällä joka toinen viikko vai vuoroviikottelu? Tuo vuoroviikottelu pelottaa siksi, että lasten pitää elää matkalaukkuelämää...



ap

ja paras neuvo on, että hoidat yhden asian kerrallaan. Asioita ja juttuja on kamalasti, mutta yksi kerrallaan nekin hoituu. Asuntoasiat, huoltajuudet, elatusmaksut, lapsilisät, vakuutukset, pankkiasiat ym.



Meillä joka toinen viikonloppu (3 yötä) isällä toimii parhaiten. En kannata sitä, että lapsi joutuisi elämään joka toinen viikko eri kodissa. Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa.

vaikka ette itse siihen uskoisi.

Parempi on, että lapsella on Oma Koti, jossa hän asuu, ja käy sitten kylässä etävanhemman luona. Vuoroviikkosysteemissä lapsi ei tunnu kuuluvansa mihinkään, vaan on aina ikään kuin kylässä. Ja juuri kun on alkanut sopeutua sen hetkiseen "kotiin", on aika muuttaa taas viikoksi toiseen "kotiin"

mies hankkii vuoka-asunnon järkevän matkan säteellä, minä jään lasten kanssa tähän. Yhteistä asuntolainaa lyhennämme siten, että mies isompituloisena maksaa lainanlyhennykset, minä maksan miehelle "vuokraa" puolet lainanlyhennyksestä vähennettynä "elatusmaksulla". Näin lasten ei tavitsisi muuttaa, koulu ja päiväkoti ei muuttuisi jne...

Emme eroa pahoissa riidoissa, vaan ihan vain siksi, että vuosien yrityksestä huolimatta emme vain saa suhdetta toimimaan, rakkaus on kuollut jne. Mies on kuitenkin hyvä isä. Eikä aiheuta ongelmia, molemmilla on lasten paras ensisijaisesti mielessä. Mikä olisi siis paas tapaamisjärjestely? Pitkät viikonloput isällä joka toinen viikko vai vuoroviikottelu? Tuo vuoroviikottelu pelottaa siksi, että lasten pitää elää matkalaukkuelämää...

ap

Ihan typerä ajatus jäädä miehelle vuokralle.Joko lunastat kämpän itselle tai ukko jää siihen ja lunstaa itelleen.Et sa mitään tukia jne.Ositus on tehtävä,vaikka olette nyt hyvissä väleissä entäs sitten kun uudet kumappanit astuu kuvioihin.Järki käteen helvetti!

Ja mitään korotuskia ei saa ennen ku toinen on muuttanut pois.Ja ero paperit on jätetty maistraattiin.Lastenvalvojalla kantsii ne elarit laskettaa niin saa oikeuden mukaan.Ei mitään vuoroviikko asumista asuvat jomman kumman luona ja tapaavat toista.T mulla on kokemusta asioista en turhaan auvo päätäni.

mies hankkii vuoka-asunnon järkevän matkan säteellä, minä jään lasten kanssa tähän. Yhteistä asuntolainaa lyhennämme siten, että mies isompituloisena maksaa lainanlyhennykset, minä maksan miehelle "vuokraa" puolet lainanlyhennyksestä vähennettynä "elatusmaksulla". Näin lasten ei tavitsisi muuttaa, koulu ja päiväkoti ei muuttuisi jne...

Emme eroa pahoissa riidoissa, vaan ihan vain siksi, että vuosien yrityksestä huolimatta emme vain saa suhdetta toimimaan, rakkaus on kuollut jne. Mies on kuitenkin hyvä isä. Eikä aiheuta ongelmia, molemmilla on lasten paras ensisijaisesti mielessä. Mikä olisi siis paas tapaamisjärjestely? Pitkät viikonloput isällä joka toinen viikko vai vuoroviikottelu? Tuo vuoroviikottelu pelottaa siksi, että lasten pitää elää matkalaukkuelämää...

ap

Ihan typerä ajatus jäädä miehelle vuokralle.Joko lunastat kämpän itselle tai ukko jää siihen ja lunstaa itelleen.Et sa mitään tukia jne.Ositus on tehtävä,vaikka olette nyt hyvissä väleissä entäs sitten kun uudet kumappanit astuu kuvioihin.Järki käteen helvetti!

Ja mitään korotuskia ei saa ennen ku toinen on muuttanut pois.Ja ero paperit on jätetty maistraattiin.Lastenvalvojalla kantsii ne elarit laskettaa niin saa oikeuden mukaan.Ei mitään vuoroviikko asumista asuvat jomman kumman luona ja tapaavat toista.T mulla on kokemusta asioista en turhaan auvo päätäni.

Siis mies EI asuisi täällä, omistaisi vain puolet asunnosta edelleen. Kai ihmiset saavat yhdessä omistaa vaikka eivät naimisissa olisikaan.

ap

Toki sun tilanne on tällä hetkellä eri, mutta ehkä voisit blogin pohjalta keräillä ylös niitä mietittäviä ja hoidettavia asioita.



Esim. tuo, että omistaisitte asunnon edelleen yhdessä ja maksaisit miehelle vuokraa, kuulostaa nyt kätevältä ajatukselta, mutta uudet kumppanit ja niiden myötä uudet suunnitelmat voivat sotkea sen. Kirjatkaa jokainen sopimus ylös ja allekirjoittakaa - tämä on lasten paras, koska kaikesta on mustaa valkoisella eikä tulevaisuudessakaan tule riitoja mistään, koska kaikki on sovittu. Eli jos päädytte tuohon ajattelemaasi ratkaisuun, kirjatkaa siitä sopimus allekirjoituksineen.

että jos mies muuttaa pois, niin hän ei enää saa asuntolainan koroista verovähennystä.

sinun mielipiteesi. Ruotsalaisissa tutkimuksissa vuoroviikkojärjestelmä on todettu lasten kannalta parhaaksi.

Tuo vuoroviikkosysteemi ei ole hyväksi lapselleParempi on, että lapsella on Oma Koti, jossa hän asuu, ja käy sitten kylässä etävanhemman luona. Vuoroviikkosysteemissä lapsi ei tunnu kuuluvansa mihinkään, vaan on aina ikään kuin kylässä. Ja juuri kun on alkanut sopeutua sen hetkiseen "kotiin", on aika muuttaa taas viikoksi toiseen "kotiin"

Pienten lasten kohdalla vuoroviikkosysteemiä ei kannateta. Mutta jos lapset jo koululaisia, pystyy itse liikkumaan ja asunnon aika lähellä toisiaan, niin siitä ei ole haittaa yleensä.

Minusta on outoa ajatella, että lapsella ei silloin olisi kotia ollenkaan. Miksi ei voi ajatella, että hänellä on kaksi kotia?

sinun mielipiteesi. Ruotsalaisissa tutkimuksissa vuoroviikkojärjestelmä on todettu lasten kannalta parhaaksi.

Tuo vuoroviikkosysteemi ei ole hyväksi lapselleParempi on, että lapsella on Oma Koti, jossa hän asuu, ja käy sitten kylässä etävanhemman luona. Vuoroviikkosysteemissä lapsi ei tunnu kuuluvansa mihinkään, vaan on aina ikään kuin kylässä. Ja juuri kun on alkanut sopeutua sen hetkiseen "kotiin", on aika muuttaa taas viikoksi toiseen "kotiin"

Pienten lasten kohdalla vuoroviikkosysteemiä ei kannateta.

Viittaat todennäköisesti mielikuvaasi Keltikangas-Järvisen lausunnoista, jotka perustuivat väärään raportointiin erittäin pieniotoksisesta tutkimuksesta Australiassa ja hänen omiin näkemyksiinsä lasten kehitysvaiheista, mutta EIVÄT MIHINKÄÄN vuoroviikkoasumista koskevaan tutkimukseen.

Tämä ei tee asiasta yleistä totuutta jota kannatetaan tai ei kannateta.

Sinänsä olen tosin hänen kanssaan sitä mieltä, että noin viiteen ikävuoteen saakka lapsen on hyvä olla enemmän äitinsä kanssa - jos äiti on ollut siihen mennessä pääasiallinen vanhempi.

Jos vanhemmat ovat hoitaneet lapsia yhtä paljon, asialla on vähemmän merkitystä.

Itse suosisin päivä/viikko/ikävuosi erossa läheisemmästä vanhemmasta -kaavaa viiteen ikävuoteen saakka, jolloin täydet viikot olisivat ok.