Lue keskustelun säännöt.
"Saako" äiti pahoittaa mielensä lastensa käytöksen vuoksi?
12.12.2010 |
Vai olenko vain lapsellinen ja unohdan olla se aikuinen ja vanhempi?
Lyhyesti sanottuna se mistä pahoitin nyt mieleni oli se kun 7½v aamupalapöydässä harmistui jäätelön saamattomuudesta niin että alkoi potkimaan pöydän alla ja potki useamman kerran minua sääriluuhun.
Asiaa säesti 9v esikoisen papatus siitä kuinka "äiti kuitenkin aloitti" ja plaaplaaplaa.
Tuppaan aina olemaan hänen silmissään varsinkin, kaiken pahan alku ja juuri, olen aina "syypää" kaikkeen ikävään.
Alkaa vain mennä pikkuhiljaa kuppi nurin ja pahoitin mieleniEi tunnu hyvältä:´(
Kommentit (33)
Ei ne lapset muuten tajua, milloin menevät liian pitkälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvita tai lasten anteeksipyyntöseremonioita. Riittää, että äiti pulttaa niin, että lapsia hävettää oma käytös ja he koettavat jollain lailla "hyvittää", olemalla kiltimpiä ja rakentavampia ainakin jonkin aikaa. Ja ennen pitkää myös koettamalla välttää noin ikäviä tilanteita.
Voi aloittaa huutamalla ja sitten jatkaa tiukalla normaaliäänellä. Voi sanoa jossain vaiheessa myös, että käsitän että sua harmitti, mutta noin iso lapsi (...) ja pitäisi osata muutenkin (...) ja onko sulla jotain sanottavaa. Sen jälkeen voi varsin hyvin olla pari tuntia viileä molemmille, niin että heillä ihan luissa ja ytimissä tuntuu.
En kyllä neuvoisi ketään huutamaan. lapset oppivat esimerkistä, enkä todellakaan halua, että lapseni oppivat selvittämään asiansa huutamalla. Mutta muuten kyllä saa näyttää tunteensa, surua, pettymystä ja suuttumusta voi osoittaa muutenkin kuin huutamalla. Mutta ilman muuta moiseen käytökseen kuuluu reagoida, miten muuten lapset oppisivat että moinen käytös ei oel hyväksyttävää. Ei aikuismainen käytös tarkoita sitä että pitää sietää omilta lapsiltaan mitä tahansa. Mutta on kuitenkin tärkeää tehdä ero sille että lapsi on hyväksyttävä ja rakastettu vaikka hänen käytöksensä ei olekaan. Mutta tee nyt hyvä nainen asialle jotain, itse en sietäisi tuollaista ylimielistä käytöstä. Kiukutella toki saa, vaikka se moisesta asiasta onkin aivan turhaa, periksi ei kannata antaa.
Jos lapsi potkii pöydän alla, sano napakasti "nyt osuit sääreeni, lopeta heti potkiminen". Ellei lopeta, poistuu pöydästä.
Jos lapset papattaa tyhmiä pöydässä, heille sanotaan "nyt seis ne tyhmät puheet ruokapöydässä ja ollaan kauniisti". Ellei lopu, lapset poistuvat pöydästä.
Jos lapsilla on ylipäätään tapana usein marista ja nurista ja syyttää äitiä tyhmäksi, on toki keskustellen selitettävä, ettei kukaan, äitikään, halua aina kuunnella sellaista vaan tulee paha mieli. Noin isojen täytyy jo kestää ja osata odottaa, ellei jäätelöä saa heti kuin tahtoo.
Toisaalta taas olisi perin juurin järkyttävää, jos aikuinen hajoaisi lapsen jokaisesta tyytymättömästä "äiti on tyhmä" -reaktiosta ja alkaisi itkeä! Antaa aikuisesta sekä tyhmän että lapselle turvattomuutta tuottavan kuvan, ellei kestä yhtäkään joutavaa lapsellista nurinaa loukkaantumatta henkilökohtaisesti. Kyllä nyt hyvänen aika huumorillakin voi ottaa sellaisen tyhjäkäynnin. Voi vaikka vastata ihan pokerina jotain tyyliin "no tottakai, äitienhän TÄYTYY olla tyhmiä ja ilkeitä, siitähän on se lakikin vuodelta 79. Mulle on tulossa ihan kunniakirja, kun hallitus on kuullut miten poikkeuksellisen tyhmä äiti mä olen". Odota vähän ja katso kestääkö lasten pokka ja kiukku. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei. Äidin pitää olla kuin valium-tiputuksessa koko ajan eikä tuntea mitään eikä näyttää tunteita. Ettei lapsenkaan tarvitse tietää, mikä käytös on sopimatonta ja mikä ei. Ollaan kaikki kuin muumioita paksu maski naamalla.
En voisi kuvitellakaan, että oma 7-vuotiaani tekisi tuollaista missään tilanteessa. Kyllä hänkin kaksi vuotiaana puri ja potki minua suuttuessaan, mutta sai aina napakan tukkapöllyn tai jäähyn, ja melko pian, ehkä 3-4-vuotiaana kaikki aggressiivisuus oli jäänyt pois. Lapsi oppi, ettei ole kivaa kun sattuu, ja että toiset ihmiset puolustautuvat jos kimppuun käydään. Lepsulla kasvatuksella saa väkivaltaisia narsisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet kyllä tasan väärä hlö minua ripittämään saati arvostelemaan "tilannetta".
Ai miksikö? ihan siksi että olet ITSE AIKUISENA mennyt satuttamaan lastasi ja samalla kehdannut vaatia ettei hän saisi satuttaa sinua.
Halooo, mikä logiikka tuossa on??
Ja mitä tulee lapsen aggressiviisiin tunteisiin ja niiden näyttämiseen niin kait sen tiedät että lapsi joka kokee olonsa turvalliseksi myös uskaltaa näyttää niitä huonompiakin tunteitaan.
Sinä sen sijaan olet fyysisen kivun uhalla poistanut sen oikeuden lapseltasi ja se jos mikä on äärimmäisen surullista!!
Joten mene ja kts peiliin ennnekuin alat muita opettamana vanhemmuudessa.
ap
ja saa näyttää sen myös lapsille, kuten aiemmat kirjoittajat laittoivat. Mutta tilanne ei kuitenkaan ole sama kuin ikävästi käyttäytyvän aikuisen kanssa. Lapsilla on joku syy tuohon toimintaansa (joku muu kuin pelkkä tahallinen ilkeys), ehkä joku vaikea kasvuvaihe toiselle ja toinen matkii. Pointtini on, että sinun pitäisi pahastumisestasi huolimatta yrittää pysyä aikuisena eikä esim. "osoittaa mieltäsi" lapsille tai heittäytyä marttyyriksi, vaan asettua "tilanteen herraksi".
että en missään nimessä tarkoita pohdinnallani sitä etteikö lapset ns saisi nähdä ikäviäkin tunteita, päinvastoin, nehän kuuluvat elämään!!
Sekin tuntuu tod pahalta ettei asialla tunnu olevan pidemmän päälle vaikutusta, vaikka pahoittaisin mieleni ja toisin sen esille niin sama touhu jatkuu eli äitiä pidetään syypäänä ja äiti on se pahis, aina ja kaikkeen.
Pyytäisivät edes anteeksi mutta ei:´(
Ja kyllä, olen opettanut anteeksi pyynnön taitoa pikkutaaperosta lähtien JA pyydän kyllä itse aina anteeksi jos tarvis on!ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei. Äidin pitää olla kuin valium-tiputuksessa koko ajan eikä tuntea mitään eikä näyttää tunteita. Ettei lapsenkaan tarvitse tietää, mikä käytös on sopimatonta ja mikä ei. Ollaan kaikki kuin muumioita paksu maski naamalla.
Lapsi otetaan lempeään syleilyyn, mennään itseen ja pyydetään lapselta anteeksi. Ymmärrän ettet tarkoittanut, anna anteeksi, ettei äiti ole osannut turvaistaa sinua paremmin. Onko paha olo? Ehkä me kävisimme nyt keskustelemassa asiasta terapiassa, kun meillä on ongelma. Varmaankaan et tahallasi osunut jalallasi, toivottavasti ei sattunut. Saako äiti puhaltaa?
suuttuminen ja rangaistus on parempi kuin mielensä pahoittaminen.
Meillä äiti aina pahoitti mielensä joka asiasta ja vieläkin meillä sisaruksilla on syyllinen olo kaikesta mitä teemme ja suunnittelemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä on niin kasvatettuja, kun sellaisia en ole nähnyt?
etkä missään tapauksessa ala pillittämään vaikka sattuis kuinka???
Mun mielestä aikuisten ei tavi kestää väkivaltaa pokkana vaan näyttää miltä se tuntuu.