Voiko oikeasti olla että vihaan 3-vuotiastani?? ov

mäkin hermostun välillä ja sanonkin joskus pahasti. Joskus ajattelen päässäni että toi lapsi ei oo normaali vaan sillä täytyy olla joku kehitysongelma.. Käyttäytyy välillä niin ääliömäisesti että!! Suloinen lapsi se muuten on mutta välillä tulee näitä romahduksia puolin ja toisin. pitäis tietty olla parempi aikuinen eikä alentua lapsen tasolle, eli huutaa ja paiskoa tavaroita. Mutta aina se ei vaan onnistu.. tänäänkin meni käämit kun ei millään suostunu riisuun haalareitaan.. levitteli vaan kaikki hanskat ja pipot pitkin lattioita ja ryömi maassa haalareissaan kun mikäkin pikkuvauva.. aaargh!! Housuun protestiksi pissimiset, sylkemiset ym hommat on myös hyvin tuttuja..

Toi kuulostaa tosi pahalle.

sääliksi käy lapsiparkaa :(

mieti mitä teet lapsen itetunnolle ja minä-kuvan kehitykselle. ei ihme että lapsi kiukuttelemalla hakee huomiota ja purkaa pahaa oloaan. Sä tarvit apua!

Lisäisin vielä, että miettikää rauhassa miehesi kanssa etukäteen pelisääntöjä, joita noudatetaan, ja miten toimitaan, jos niitä ei noudateta. Kerrotte säännöt myös lapsille. Esim. ruokapöydässä pitää istua vähän aikaa, ja jos ei maistu, saa poistua, mutta seuraava ruoka on vasta ajallaan. Jos lapsi saa raivarin, sanotte rauhallisesti, että sinua kiukuttaa nyt mutta äiti ei anna periksi. Tulepa äidin luo sitten kun olet valmis rauhoittumaan, tms. Eli pohditte näitä tilanteita ja vaikka etsitte netistä tai terveydenhoitajalta tietoa siitä, mitkä olisi järkevät tavat toimia. Siinä itse tilanteessa, pinna kireällä, ei tule se järkevin toimintatapa mieleen, jos ei sitä ole etukäteen miettinyt.



Päätä, että hyväksyt kaikki tunteet jotka sinulle tulevat mieleen, mutta päätä samalla, että et enää hauku lasta tai huuda hänelle. Tottakai tiukasti saa ja pitääkin sanoa, että nyt äiti on tosissaan, tuo käytös on kielletty (esim. rikkominen, satuttaminen). Jos menetät hermosi, sano lapselle reilusti, että nyt äiti teki väärin, anteeksi.



Kun teillä on hyvä päivä, yrittäkää nauttia yhdessäolosta! Menkää vaikka sängylle peuhaamaan ja kutittelemaan. Myös nukkuvan lapsen paijaaminen oli hyvä vinkki, jonka saitkin jo.

että sano ääneen lapselle, mitä hän kokee. Näin hän vähitellen oppii ymmärtämään omaa käytöstään. Uhmatilanteissa lapsella itselläänkin on tosi paha olo, mutta hän ei vielä ymmärrä miksi, eikä pysty hallitsemaan käytöstään. Sano esimerkiksi, että äiti tietää että sua nyt suututtaa tuo juttu, kyllä se menee kohta ohi. Sitten tietysti kielletään sellainen käytös joka ei ole sallittua, esim. satuttaminen, mutta kyllähän paha mieli saa lapsellakin olla.



Ja lisään vielä, että tässäkin on yksi äiti, joka todellakin on välillä menettänyt hermonsa ja huutanut lapselleen, nykyisin onneksi harvemmin kuin pahimpaan aikaan. Jotenkin olen nyt löytänyt itsestäni rauhan näissä tilanteissa ja oppinut ymmärtämään lasta ja sietämään hänen käytöstään.

lapsi pois