Lapset ovatkin ilonpilaajia eivätkä onnentuojia:

Kaikki joilla on lapsia tietää asian ihan takuuvarmasti.

elämään on tullut jotain SUUREMPAA kuin minä-minä-minä. Jotain, mikä aiheuttaa paljon huolta, murhetta, uupumusta, mutta myös ylimaallisen käsittämätöntä iloa!



On ollut vaihe, jolloin olin valmis luopumaan lapsistani. Silloinkaan syy ei ollut se, että olisin itse halunnut päästä helpommalla, vaan se, että tuntui että se olisi lapsilleni parempi. Olin silloin pohjattoman masentunut, ja psykiatrisessa sairaalassa yli 3kk. Masennus ei johtunut lapsista, vaan oli perintöä lapsuudesta; toki kärjistyi unenpuutteen ja yhden lapsen erityisen vaativuuden vuoksi. Mutta se ilo, jota lapsista kokee, on jotain, mitä ei MIKÄÄN MUU MAALLINEN ASIA voi antaa!!!

Eli tuon mukaan ne lapset kannattaisi tehdä nelikymppisenä. Silloin lapset eivät enää laske onnellisuutta. Hyvä, hyvä, kaikki paljon morkatut "mummoäidit". Ihan oikeassa iässä on teillä lapset tulleet :D