Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mulla on vain yksi lapsi & tykkään työstäni = "Itsekeskeinen uraäiti" - siis täh?

Vierailija
09.12.2010 |

Aika usein saan joko kuulla suoraan tai sitten kautta rantain vihjailuja siitä, että saatan olla itsekeskeinen uraäiti. Mitä ihmettä, millä perusteella muka?



Se, että olemme päättäneet "tehdä" vain yhden lapsen, katsotaan usein johtuvan siitä, että olemme mukavuudenhaluisia uraihmisiä, joille työ on tärkeämpää, kuin perhe. Saan hyvin usein kuulla kommentteja siitä, kuinka "myöhemmin sitten kaipaa niitä hetkiä lapsen kanssa, joista jäi paitsi" tai että "kyllä lapset (monikossa) on elämän onni".



Ja en ole itsekäs uraäiti, vaikka mulla onkin vain yksi lapsi. Olen valintani tehnyt siksi, koska koen, että olen paras mahdollinen äiti yhdelle lapselle. En tiedä, että jaksaisinko kahta tai useampaa lasta. Ja kaikkein tärkein syy on ollut se, että vauvakuume ei koskaan iskenyt toista kertaa. En halunnut "tehdä" toista lasta vain siksi, että se kuuluisi tehdä.



En ole itsekäs uraäiti, koska teen 9.00-17.00 pituista työpäivää 2500€ kuukausipalkalla. Mutta koska tykkään työstäni ja olen vain yhden lapsen äiti....olen siis itsekäs (ja siten pikkuisen muita huonompi) uraäiti?



Niin...jospa nyt vain saisin olla ihan tavallinen yhden lapsen onnellinen äiti, joka paitsi nauttii lapsestaan niin tykkää myös ammatistaan - onko tämä todellakin niin kamala yhtälö? Ilmeisesti jos mulla olisi kaksi lasta, olisin ihan tavallinen työssäkäyvä normipalkkainen äiti?



Kiitos, jo helpotti.

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
09.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotkut ihmiset vaan on niin normeihin kiinnittyneitä, että pienikin poikkeama niistä on järkytys omalle mielenrauhalle.



Minulla ei ole yhtään lasta ja tykkään työstäni, olen siis varmaan varsinainen belsebuubi jonkun silmissä ;)



Mutta ei minua ahdista muiden mielipiteet. Muutenkin, eihän sitä koskaan tiedä, mistä syystä lapsiluku on se, mikä on. Taustalla voi olla muutakin kuin "haluamattomuus" tai itsekkyys.

Vierailija
2/13 |
09.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mäkään en välttis halua kuin yhden lapsen.



Ja tasan tarkkaan teen kuten ite haluan! Muut voi vetää pimpulan päähänsä.



Oon ite 6-lapsisesta perheestä ja voin todellakin sanoa, että olen KÄRSINYT siitä, ettei vanhemmillani oikesti ollut varaa noin moneen lapseen.



Tsemppiä! Olemme parempia kuin muut, sillä ajattelemme lapsiamme, emme vain itseämme (="MINÄ haluan vauvan" tms).



T: mamma 4+1, ei aikaisempia lapsia

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
10.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koska jokainen päättää itse lapsilukunsa ja jos joku kysyy että teettekö lisää lapsia, jos vastaa ettei ei, emme tee enempää lapsia, silloin pitäisi kysyjän tyytyä siihen.

Jos sinä koet ettet enempää halua lapsia, pitäisi muiden jättää tuollaiset puheet pois.



t. äitix2 kolmas tulossa.

Vierailija
4/13 |
10.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä tosin se ero, että 5-vuotiaalle lapsellemme on koitettu tehdä sisarusta jo reilu kaksi vuotta. Ja koska en ole halunnut tästä sekundäärisesta lapsettomuudesta puhua/kuuluttaa, niin johtopäätös monen silmissä tuo, että olen itsekäs kun haluan käydä töissä ja ns. päästä helpolla sen sijaan että lapsi saisi "perheen".



Toimistohommissa olen itsekin suht' samalla palkalla, tosin joudun n. joka toinen kuukausi pariksi päiväksi matkustamaan pääkonttorille ihan Ruotsiin saakka. Anoppi varsinkin on vissiin sitä mieltä, että meillä rouva vaan haluaa ajella taksilla ja lennellä hienosti sinne sun tänne sen sijaan että hoitaisi lapsia kotona...

Vierailija
5/13 |
10.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koska aina halusin noin.



Olen ymmärtänyt, että sama virsi alkaa niille, joilla on kolme tai enemmän lapsia.



Jos kommentoijilla ei ole omaa elämää, niin ei sille mitään kai voi.

Vierailija
6/13 |
10.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isani suku aina motkottaa, etta "Kyllahan se teidan lapsi tarvitsee pikkusisaruksen" tai "Kieroonhan lapsi kasvaa ilman sisaruksia" tai "Kai teilla on jo pikkukakkonen tekeilla?" tai muuta viisasta.



Samat ihmiset tuijottivat vuosikaudet mahaani aina tavatessamme ja paivittelivat, kuinka "Kohta on myohaista" ja "Eiko se kello jo tikita?".



Uravanhemmuudesta ei kukaan ole kuittaillut, vaikka tyota teenkin, mutta anoppini mielesta nautimme Suomessa "Riviera-elamasta". Oletan hanen tarkoittavan talla sita, etta kun lennamme kerran vuodessa lomalle kotimaahamme, meilla on tapana tavata myos ystaviamme ja molempien sukulaisia, eika jaada koko loman ajaksi anopin seuraksi metsaan marjoja poimimaan.



Todellisia syita yksilapsisuuteen meilla on useampia. Oma syopani on suht stabiili, mutta teki silti raskauden seurannasta aikamoista laake- ja piikkioopperaa, enka ole lainkaan vakuuttunut, etta pysyisin nykyisessa asuinmaassani hengissa, jos tulisin uudestaan raskaaksi. Olin jo suht iakas uskaltautuessani raskaaksi ensimmaista kertaa, joten ikakin alkaa jo painaa. En tieda, tulisinko uudelleen raskaaksi vaikka yrittaisin ja toisaalta riskit arveluttavat. Ja lopulta se itsekkain syy eli tiedan pystyvani tarjoamaan yhdelle lapselle jakamattoman huomioni ja hyvan elaman. En ole varma, riittaisivatko rahkeeni useampaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
10.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

sillä että ei halua enempää lapsia koska yhden kanssa on helpompaa. Eiköhän se siitä juonna toi itsekeskeisyys.

Vierailija
8/13 |
10.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

uraäiti - ei

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
10.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja lopulta se itsekkain syy eli tiedan pystyvani tarjoamaan yhdelle lapselle jakamattoman huomioni ja hyvan elaman.

Lapsi ei tarvitse "jakamatonta huomiota". Ihmeen moni kuvittelee, että näin olisi. Mistä moinen harhaluulo oikein kumpuaa?

Vierailija
10/13 |
10.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä välitä typeristä kommenteista. nauti hyvästä elämästäsi. Niin minäkin olen oppinut tekemään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
10.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

perheinä, nythän normipeheeseen kuuluu äiti, isä, kolme lasta ja koira. Paljon velkaa ja hermot menneet.

Vierailija
12/13 |
10.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja lopulta se itsekkain syy eli tiedan pystyvani tarjoamaan yhdelle lapselle jakamattoman huomioni ja hyvan elaman.

Lapsi ei tarvitse "jakamatonta huomiota". Ihmeen moni kuvittelee, että näin olisi. Mistä moinen harhaluulo oikein kumpuaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
10.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

pian 3v, ja suorastaan rakastan työtäni, eikä minua silti kukaan kutsu uraäidiksi... Nauraisin varmaan itseni kuoliaaksi jos joku kutsuisi työtäni uran luomiseksi. Paskaa minä luon, en uraa... :D



Olen nuori, ja meille toki haaveillaan vielä aika montaa lasta.



Mutta luulen että se itsekkääksi uraäidiksi haukkuminen kumpuaa jostain muusta kun siitä että teillä on yksi lapsi ja olette töissä. Katsokaa peiliin, sieltä se syy useimmiten löytyy. Ei kaikkia yksilapsisia työssäkäyviä äitejä tosiaan voi mitenkän kutsua uraäideiksi tai itsekeskeisiksi, kyllä se jostain muusta tulee, miksi teitä niin nimitellään. Tai vihjaillaan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan neljä