Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies vie hermot.....argh, miten joku voi olla niin mukavuudenhaluinen????
09.12.2010 |
Kumpikin ollaan kokopäivätöissä ja suunnilleen samalla palkalla, eli tasavertaisia siinä mielessä. Mies halusi lapsia pitkään ja minä harasin vastaan arvaten jo silloin miksi arki muodostuisi. Eli minä hoidan lähestulkoon kaikki kotityöt ja se sapettaa. Mies on kyllä lasten kanssa, pelaa, leikkii ja lukeaa ja on varmasti hyvä isä mutta silti
Hoidan kaupassakäynnit, ruoanlaitot, pyödän pyyhkimisen, pyykkihuollon, siivoamiset, juoksevat asiat, synttärit jne. Mies ei kertakaikkiaan tee mitään ellei se hänen mielestään ole tarpeellista ( esim. pyyhi ruokapöytää iltapalan jäljiltä, laita astianpesukonetta päälle -ihan mitä vaan rutiinihommaa) On keskusteltu, olen raivonnut, olen jättänyt tekemättä; kaikki tuloksetta. Minä en kestä sitä sotkua johon mies talon päästäisi täysin ongelmitta ja teen sitten kaiken naama norsunvitulla. Ja miehen kommentti on "että minähän en tee mitään sinua miellyttääkseni" Eikä tasan tee
Ei auta listat, vuorot tai mikään ja minua raivostuttaa suunnattomasti. Lapset alkaa pikkuhiljaa olla siinä iässä että heistä saa vähän apua mutta en tajua miten aikuinen mies on niin pösilö.
Olen vakavasti harkinnut eroa tämän takia, saisin vain ja ainoastaan omat sotkuni siivottavaksi ja hoidettavaksi.
Kommentit (10)
Nyt oon ollut kotona lasten kanssa, joten onkin ihan ok että teen suuremman osan kotitöistä, mutta kyllä tein melkein kaiken silloinkin kun oltiin molemmat töissä. Mies vielä kehtas urputtaa jos ei ollut tarpeeksi siistiä. Mä en sellaista tietenkään niellyt, ja pelkkää riitaahan meidän arki silloin oli.
Nyt mies on jäämässä vuodenvaihteessa lasten kanssa kotiin ja uhoaa tekevänsä kaiken. Saa nähdä, veikkaan vähän että mies ei tajua kuinka paljon niitä hommia oikeasti riittää päivittäin tehtäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miehen kommentti on "että minähän en tee mitään sinua miellyttääkseni" Eikä tasan tee.
Tekemään vaikka vähän vastenmielisiä asioita ihan perhesovun takia. Kuulostaa hyvin erikoiselta.
Mies osallistui aikaisemmin mutta sitten aloitettiin rakentamaan. Koti jäi mulle ja hän rakensi. No nyt talo on valmis ja tuntuu, että minulle on edelleen jäänyt koti.
Ymmärrän täysin, kirjoitin juuri samasta aiheesta.
Meillä touhu melko sama, mies kyllä käy kaupassa jal iattaa ruokaa. Mutta ei siivoa, ei korjaa vaatteita tai tavaroita lattioilta tai pese pyykkiä. Koska ollaan molemmat kokopäiväduunissa olen tilannut meille siivoojan, joka käy kerran kuussa ja jonka maksan. Tämäkäään ei meistä miellytä, vaan on "pelletouhua".
Minäkään en voi jättää siivoomatta, koska en vaan kestä tavaroita hujan hajan ja roskaa.
En kyllä tiedä, mikä auttaa. Meillä auttaa mun raivoominen aika ajoin, mutta ei se käytös oikeastaan siitä mihinkään muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en minäkään kestäisi, ellen edelleen olisi tulisesti rakastunut, jota tuskin olisin, eroaisin. Valitettavaa, mutta totta, so simple, just like that.
Olkoon urpå ja toimikoon samoin jatkossakin.
Eron jälkeen ei taatusti mene kovinkaan pitkään, kun hänellä on uusi.
en jaksa enää edes sanoa mistään kun alkaa ottaa päähän vaan enemmän jos suunsa aukasee. hoidan kodin yleissiistiksi ja teen pakolliset hommat. miehen tavarat keräilen lattioilta ja muualta lojumasta ja teen niistä komean kasan johonkin makuuhuoneen nurkkaan. tarpeeks kun kasa kasvaa niin kyllä se ne aika ajoin siitä paikoilleen omatoimisesti laittaa :D
en siis aio kuitenkaan aikuisen miehen tavaroita oikeasti alkaa lajittelemaan ja paikoilleen viemään vaikka muuten tahdon kodin pitää ok kunnossa. ei se mies ole mun lapsi ja edes omista tavaroista saa ihan itse pitää huolen vaikkei sit muuta tekiskään. lojukoon sitten nurkassa jos ei häntä häiritse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja eroamista pusken eteenpäin sen takia että se on iso ruljanssi ja lapsille iso isku. Ja kun ei se kotitöiden määrä radikaalisti vähenisi sittenkään, nyt sentään saa asua tilavassa kämpässä.
Alue: Aihe vapaa
miehet ovat vain sikoja. jotkut ainakin. Omani rupesi siivoamaan kuin minut määrättiin uhkaavan ennenaikaisen synnytyksen takia vuodelepoon. Olimme katsoneet surullisia keskosdokumentteja ja mieheni oli ihan kauhuissaan. Minua ahdisti siivottomuus vielä normaalia enemmän, kun olin "vangittuna" kotiin.
Sain mieheni tekemään kaiken, kun sanoin että muuten minä teen. Osti myös kuivausrummun, jotta pyykkihuolto helpottuisi. Imuroinnin laatu ei ihan vastannut omaani, mutta parani kyllä kun en kauheasti puuttunut, mutta pölypallojen pyöriessä jaloissa rupesin aina vetämään imuria esiin.
Lapsen synnyttyä mieheni on kai sitten tottunut tekemään kotitöitä, joten jatkoi niiden tekemistä. En kyllä ikinä kerää miehen vaatteita pesuun, vaikka nyt pyykit hoidankin. Jos ei viitsi viedä pyykkikoriin jääköön pesemättä. Välillä kyllästyn käymään kaupassa enkä sitten käy. Kyllä mies sitten taas muistaa mennä, kun syö aamupalaksi leipää ilman päällysteitä tai juo pelkästään vettä, kun muuta ei ole. Ja kyllä se astianpesukonekin menee päälle, kun tiskipöytä täyttyy astioista.