Lue keskustelun säännöt.
Ajattelen joskus, että olen kuollut koska olen niin onnellinen
09.12.2010 |
Tarkoitan siis, että joskus mietin, että entä jos olenkin oikeasti kuollut, siis taivaassa, koska elämäni on niin onnellista ja hyvää. Olen vain posottanut läpi tätä elämää ja tarttunut annettuihin mahdollisuuksiin ja minulle on annettu kaikki mitä ikinä osaan toivoa, ja paljon enemmän. Joku muu varmasti haluaisi aivan muita asioita, enkä siis vertaa tässä itseäni muihin, vaan omaan haaveeseeni ihmisen elämästä.
Kommentit (5)
Tietysti omassa kuvitelmassani taivaasta sinänsä ihminen olisi jollain tasolla suorassa yhteydessä Jumalan kanssa. Mutta kukapa sitä tietää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis oletko pilvessä? Onnellisuuden ymmärrän mut alkaa jo mennä vähän överiksi.
Eikä realiteettitestauskaan horju, eli tämä on tosiaan kuvitelmassani. Mutta tällaisia asioita ja paljon muutakin ajattelen. Kotiäidillä on paljon aikaa ajatella. Onneksi kohta palaan (asiantuntija)työhöni :-).
En siis tarkoita, että olisin nyt yhteydessä Jumalan kanssa, vaan että minulle se krisittyjen taivas, johon minäkin ehkä sitten oikeasti kuoltuani pääsen, tarkoittaa nimenomaan Jumalan läheellä oloa. Eli vaikka olen nyt hyvin onnellinen niin on tietysti,puhtaan realismin lisäksi, ajateltava etten voi olla nyt taivaassa, koska en ole "edes" uskossa, siis tietoinen Jumalasta.
Ja olen varsin hengellinen. Siis harjoitan aika monipuolisesti erilaista yksityistä ja julkistakin hengellistä toimintaa. Mutta kristinuskon tuoma taivasajattelu tässä vähentää narsismin häpeää. Verrattuna siis siihen, että ajattelisin onneni olevan vaikka seurausta edellisistä elämistä :-).