Joskus vaan meinaa pinna loppua...

Mä en käsitä miten tuon pojan saa tottelemaan. Tai siis tottelee joo, jos odottelee tarpeeksi kauan... Kaikki kestää ihan tolkuttoman kauan. Ei paljon tee mieli ees lähteä tuon kanssa mihinkään, kun mulla ehtii aina hermo palaa useammin kuin kerran vartoessa, josko herra suvaisisi saada jotain aikaan...



Ikää pojalla 4,5v ja esim. tänään ruvettiin pukemaan päälle. Laitoin vaatteet pojan eteen ja käskin pukea housut jalkaan. Otti housut käteen, laski takaisin ja viuhahti pois paikalta, kun tarvii tehä tää juttu ensin. Poika takaisin, jätkä istuu ku tatti housujensa kanssa eikä mitään tapahdu. ja housut jalkaan. Käskin laittaa sukat, mutku nyt piti tehä taas joku muu asia. Poika takaisin. Saa ehkä yhden sukan jalkaansa ja keksi taas jotain muuta.



Siinä vaiheessa kun tuolla oli jalassa just se yks sukka, mä olin pukenut itseni ja nuoremman sisaruksen sisävaatteisiin ja nuoremmalle osan ulkovaatteistakin.



Lopulta puin pojan osittain itse. Kun oli saatu päälle kenkiä lukuunottamatta kaikki vaatteet, poika piiloutuu eteisen tuolin alle, eikä tule pois. Siskon kanssa ollaan jo ovenraossa menossa, vastahan tässä on tunnin verran taisteltu...



Päästiin me LOPULTA pihalle, kun uhkailin ja kiristin riittävästi.



Mutta sisääntullessa taas... Me ollaan jo menossa sisälle, kun poika änkeää itsensä lumihankeen polvia myöten, kahlaa ison lumikasan taakse ja koittaa kiivetä kasan yli. Ei onnistu. Mä käsken kiertää kasan, kun nyt sit mennään, eikä enää meinata. Mitään ei tapahdu. Menen kattomaan mikä maksaa ja poika vaan ähkii, kun ei pääse. Mä ohjaan kädestä pitäen kasan ympäri ja nostan pois lumihangesta. Kävelee ehkä kaksi metriä ja kahlaa takaisin hankeen, vaikka ehdin kieltää... Alkaa hieman kypsyttää ja komennan tulemaan nyt just ja vähän liukkaasti sittenkin. Poika ei sano mitään, mutta lähtee sentään kahlaamaan lumessa oikeaan suuntaan. Siis siihen asti, että pääsee mattotelineen luo ja alkaa putsailla mattotelineeltä lumia. Mä käyn koppasemassa kainaloon ja kannan portaille. Huuto ja mekkala ihan karsea, eikä enää leiki mun kaa, eikä tee mitään enää ikinä kuulemma. Ja jää mököttämään portaiden juureen... Könyää yläkertaan ehkä puolen tunnin sisään. Käsken riisua. Puoli tuntia myöhemmin poika istuu eteisessä edelleen vaatteet päällä ja pyytää auttamaan. Noh, menen auttamaan, mutta jätkä juoksee karkuun ja alkaa kirkua. Käsken hankkiutumaan sitten ihan itse eroon vaatteistaan ja menen laittamaan pikkusiskon päiväunille (sisko ehti jo syödä ennenkuin poika sai edes vaatteita päältään...)



ARGH!! Onko kaikki 4-vuotiaat samanlaisia taivaanrannanmaalareita??? Miten tuon saa oikein tekemään - jotain? (Välillä on jäänyt sitten ulkoilu väliin, on joutunut jäähylle niskottelusta, on otettu etuisuuksia pois... Ei hitto tuohon ei auta mikään!)