Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jotkut äidit jaksaa heti äitiysloman päätyttyä lähteä töihin?
07.12.2010 |
Siis että mies pitää vanhempainvapaata, tai sitten otetaan joku mummo hoitamaan lasta. Tai yksityisesti maksettu hoitaja kotiin, jos molemmat vanhemmista ovat töissä. Tunnen henk. koht. pari tämmöistä yritysjohtajanaista, joilla myös johtajamiehet, ja ihmettelen vain että miten he jaksavat. Tai ehkä se on vain helppoa, jos vauva ei ole allerginen, tai koliikkinen, ja muutenkin helppo tapaus...? Mutta eikö se ole pois myös perhe-elämästä, ei näe oman lapsensa kehitystä läheltä? En minäkään jaksanut olla kotona esikoista kuin 1,5 v ja toisesta 2 v, mutta en missään nimessä olisi osannut kuvitellakaan pystyväni tekemään töitä vauvahärdellin keskellä sen aikaisemmin, ja sittenkin teki ekat pari vuotta töissä tiukkaa varsinkin toisen lapsen kohdalla.
Ei sitten ihme, että tulee eroja, kun kotona sitten kiistellään ne lyhyet illat kotitöistä ja lapset vaivana sairasteluineen yms, jos kumpikaan vanhemmista ei uhraa työelämästään edes sitä vuotta tai paria lapselle omistautuen.
Kommentit (5)
Vauva oli ns. helppo tapaus. Söi ja nukkui eikä edes sairastellut. Kotityöt kerkisin tehdä parissa tunnissa joka päivä ja vaikka kuinka olisin vauvalle seuraa pitänyt, niin jäi monta tuntia ihan tyhjänpanttina oloa. Tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva oli ns. helppo tapaus. Söi ja nukkui eikä edes sairastellut. Kotityöt kerkisin tehdä parissa tunnissa joka päivä ja vaikka kuinka olisin vauvalle seuraa pitänyt, niin jäi monta tuntia ihan tyhjänpanttina oloa. Tylsää.
mutta menin kyllä töihin kun vauvani oli 7,5 kk. Olisin kyllä mieluummin ollut kotona, mutta mieskin halusi osansa kotonaolosta. Minulle tuli kyllä ikävä vauvaa, mutta ei se mitenkään erityisen raskasta muuten ollut. Ja kyllä sitä vauvaakin ehti nähdä aika paljon, sillä mies nukkui sen kanssa puoleenpäivään, ja vauva sitten jaksoikin kukkua lähemmäs puoltayötä...
Mun mielestäni rankka aika alkoi sitten kun myös mies meni töihin, kun piti ruveta tiukasti aikatauluttamaan. Ja koko päivähoitorumba vaatii aika paljon keskittymistä, toisin kuin se että toinen vanhempi on lapsen kanssa. Silloin ei tarvitse ennakoida joka päivä jokaista mahdollista säätä jne, eikä ole katastrofi jos lapsi sairastuu.
Uhrautuminen ei ensinnäkään tee hyvää kenellekään, ei uhrautumisen kohteelle eikä uhrautujalle eikä muullekaan ympäristölle. Ja toisekseen eroja tulee takuulla yhtä lailla siitäkin, että toinen puoliso "uhrautuu" kotona ja toinen ei. Minulla on ollut uhrautuja-marttyyriäiti, enkä todellakaan olisi itse sellaista halunnut, jos olisin saanut valita.
Meillä on ollut kolme tervettä ja helppohoitoista lasta, ja olisin kunnon perusteella voinut kanssa mennä töihin vaikka heti laitokselta. Työpäivä vie muutaman tunnin, joten ihan varmasti mitään peruuttamattoman ainutlaatuista ei jää kokematta vanhemmalta, joka käy töissä.
Alue: Aihe vapaa
Vauva oli ns. helppo tapaus. Söi ja nukkui eikä edes sairastellut. Kotityöt kerkisin tehdä parissa tunnissa joka päivä ja vaikka kuinka olisin vauvalle seuraa pitänyt, niin jäi monta tuntia ihan tyhjänpanttina oloa. Tylsää.