Te jotka rentoudutte tapaamalla ystäviä,

tavalla miehesi eroaa näistä kavereista, kun hänen seurastaan kuitenkin saat energiaa ja iloa?

ystäväpiiri on täysin väärä?



vaikka olisi millainen, oikeasti on olemassa kaikille oikeat ystävät, ne pitää vain löytää - olla sen verran rohkea!



Ei kannata jäädä yksin miettimään, että itsessä olisi jotakin vikaa, eihän!

mutta vaikutat narsistisia piirteitä omaavalta.



Kuulostat siltä, että olet liian keskittynyt itseesi. Mitä jos tutustuisit niihin kavereihisi ja kuuntelisit heitä. Heilläkin on heikkoutensa ja vajaavaisuutensa. Siten voisi ystävyyskin alkaa ja luottamuksesi kasvaisi. Luottamuksen myötä uskaltaisit avautua itsekin.

mutta kuten huomaat tästä ketjustakin, muut ei tiedä tästä eikä hyväksy ihmisen introvertiyttä. Monet tässä ketjussa pitää minunlaisiani epänormaaleina ja pahoina ihmisinä.

Vaikka olemme tällaisia syntymästä asti, se on geeneissä.

Elstrovertot ei voi tajuta tätä vaan luulevat että kaikki on samanlaisia kuin he.

Onko kukaan tämän ketjun ekstovertti tajunnut että voi olla myös erilaisia ihmisiä?

ap

muka ei hyväksytä introverttiyttä? Jos esim. lakkaat ottamasta yhteyttä kavereihisi, he vain olettavat, että olet löytänyt uusia kavereita tai ettet halua pitää heihin yhteyttä. Ei vain ole oikein selvää, että haluaisitko siis saada iloa ihmisten tapaamisesta vai haluaisitko vain päästä eroon siitä kuvitelmasta, että sinua paheksutaan jos et tapaa ihmisiä?

Samanlaisia kuin sinä ap. on varmaan ehkä vähintään 10% ihmisistä, mutta miten heidät löytää? Ei varmaan sattumalta, vaan etsimällä juurikin vaikka netistä.



Ystävät ja vertaistuki ovat tärkeitä. Totta on, että suurin massa tässäkin maassa ovat materialistisia rahan ja statuksen perässä ihan mitä vaan tekeviä pyrkyreitä, kun taas juurikin kaltaisesi ihmiset ovat itse asiassa heitä, jotka eivät ole menneet tuohon samaan kelkkaan ja siksi on niin vaikeaa heitä ymmärtää..



Eli kauniisti sanottuna, sinä olet oikeassa, ei ne muut!

olla samanlainen kuin muut. Ja minua on paheksuttu täällä ketjussa useassa kohtaa. Haluaisin olla sosiaalisempi, mutta se ei onnistu.

ap

-pitempi aika ystävän kanssa alkaa jo puuduttaa. Siinä on jo ehditty löpistä kuulumiset ja juotua monta kuppia kahvia. Tosin jos näkee harvoin, tulee tapaamiseen satsattua enemmän.

ja jos haluat lukea lisää luontaisista temperamenteista, suosittelen Keltikangas-Järvisen kirjoja.



Mä olen myös introvertti, ja ennemmin rentoudun omissa oloissa tai perheen kanssa. Mulla on muutama melko hyvä ystävä, mutta vain miehelleni pystyn kertomaan lähes kaikesta. Ja joillekin tunteille ja ajatuksille ei vain ole sanoja.



Mun mielestä etenkin sellainen tekoystävyys on todella rasittavaa. En halua teeskennellä. Mutta olen kyllä kiinnostunut kuulemaan erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia - niistä saa uusia ideoita ja ajattelumalleja. Joten siksi on tärkeää nähdä ystäviä ja keskustella asioista eri näkökulmista. Se on virkistävää. Mutta vaatii aina välillä hetken aikaa ennenkuin me introvertit pääsemme sille syvemmälle tasolle :)

enkä koe asiaa ollenkaan kuten sinä. Koen tulleeni hyväksytyksi erakkomaisuudestani huolimatta. Ongelmasi piilee jossakin muussa kuin introverttiydessäsi mielestäni. 42

42, olen tietoinen tosta ja tehnyt testejäkin

mutta kuten huomaat tästä ketjustakin, muut ei tiedä tästä eikä hyväksy ihmisen introvertiyttä. Monet tässä ketjussa pitää minunlaisiani epänormaaleina ja pahoina ihmisinä.

Vaikka olemme tällaisia syntymästä asti, se on geeneissä.

ja luulen myös että osa ongelmasta on geeneistä peräisin..Toisille se vaan on helpompaa olla toisten kanssa, luontevampaa. Toisaalta en viihdy yksinkään, kaipaan ihmisiä vierelleni, mutta samalla en osaa olla niiden kanssa. Aika ristiriitaista! Tällä hetkellä työstän ongelmiani terapiassa ja yritän hyväksyä itseni tällaisena, epäsosiaalisena, Tai uskaltaa katsoa, kuinka paljon ihmisiä ympärilleni oikeasti haluan ja tarvitsen. Ettei se lähde vaan siitä häpeän tunteesta, että pakko olla ystäviä.. Vaikeaa tää kyllä on.. Luulen että voi muuttua sillä että hyväksyy itsensä.

51, 52, 53 ja 54. Ihania vastauksia. Tavallaan siis hyväksyn itseni ja olen lukenut paljon temperamenttikirjoja ja ymmärrän näistä asioista teoriassa tarpeeksi. Joskus tuntuu vaan että olisi kiva kokea ystävyys, sellaisena kuin itse sen näen. Muuten elämä on välillä aika tyhjää. Toisaalta maailma ja ihmissuhteet ovat erilaisia kuin toivoisin, enkä sopeudu niihin. En pysty niin nopeasti ja varhaisessa vaiheessa antamaan itsestäni tarpeeksi että kukaan ystävystyisi minuun, kun kerran muitakin on tarjolla (esim. töissä).

ap

ymmärrän ap:ta. mä olen lapsesta saakka ollut sellainen, että tarvitsen yksinäisyyttä ja omaa rauhaa. suurin osa kaveritapaamisista on sellaisia, että ne vie enemmän kuin antaa. mulle käy sellainen kevyt jutustelu, mutta ei liian usein, koska se vaan väsyttää.



toki mulla on muutama ystävä ollut elämäni aikana, joiden seurassa viihdyn väsymättä. muistan yhden ihmisen, jonka kanssa luettiin yhdessä. siis oltiin tuntikaupalla kesällä vierekkäin ja luettiin omia kirjoja hiljaa. ja se oli nautittavaa!

miksi? miksei lyhyempiä?

että 54 on siis nro 40

pituudella ole mitään väliä kun pelkkä puhelisoittokin tuntuu ylivoimaiselta.

ap

siis näet ystävyyden ja mitä ystävältä toivoisit? Minulla on esim. tuttu, joka ei paljoa puhu jos hänelle ei itse sano mitään, mutta et välttämättä tulisi hänen kanssaan toimeen siltikään koska voitte olla ihan erilaisia ihmisiä. Siis vaikka haluaisit ystäviksesi vain hiljaisia ihmisiä.

ystäviä, saa olla puhelias tai hiljainen. Haluaisin ystävän joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen eikä odota liian tiivistä yhteydenpitoa. Haluan ystävän joka arvostaa sitä että kuuntelen hänen huoliaan, eikä minulla aina ole välttämättä mitään omaa kerrottavaa. Joo, nyt tajuan, ehkä se puuttuu ettei mulla aina ole oikein mitään sanottavaa.

ap

olla samanlainen kuin muut. Ja minua on paheksuttu täällä ketjussa useassa kohtaa. Haluaisin olla sosiaalisempi, mutta se ei onnistu.

ap

Johan se nyt on tullut tästäkin ketjusta ilmi, että meitä on joka junaan. Jotenkin haluat tehdä itsestäsi erikoisen, jopa vihatun. Totuus on, että olet mitä olet ja se ei hirveesti muita kiinnosta. Jankutat miten haluta muuttua, mutta todellisuudessa et sitä halua tai olisit jo muuttunut. Ei se ole kovin vaikeaa. Jos jotain haluaa tarpeeksi, se onnistuu. Mutta miksi ihmeessä yrittäisit työntää itseäsi johonkin muottiin jota ei ole edes olemassa! Ei ole mitään normia ystävyyssuhteille!

ystäviä, saa olla puhelias tai hiljainen. Haluaisin ystävän joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen eikä odota liian tiivistä yhteydenpitoa. Haluan ystävän joka arvostaa sitä että kuuntelen hänen huoliaan, eikä minulla aina ole välttämättä mitään omaa kerrottavaa. Joo, nyt tajuan, ehkä se puuttuu ettei mulla aina ole oikein mitään sanottavaa.

ap

jos useimmiten olet sellainen, ettei sinulla ole oikein sanottavaa, niin ei sellaista tod näk jaksa kuin toinen hiljainen. Muutoinhan olisit sille toiselle vain viihdytettävä. Tietty jos haluat sellaisen terapiasuhteen missä toinen vaan kertoo kurjasta elämästään ja sinä nyökyttelet niin sitten se onnistuu.