Te jotka rentoudutte tapaamalla ystäviä,

tai toinen on joku energiasyöppö. Jos on kivaa, niin ei rasita.

se väsyttää

Kyllä minä voin YSTÄVILLENI sanoa, jos naama alkaa ärsyttää tai ei vaan kiinnosta. Ja toisin päin. Minä saan niistä todellakin voimaa ja en voisi kuvitella elämää ilman hyviä ystäviä.

Joten en oikeen ymmärrä. Ei kai ystävät ole sulle PAKKO? Oletko nuori ap?

En käsitä, miten ystävien tapaaminen voisi viedä energiaa... Silloin harvoin kun töiltäni ja perheeltäni joudan tapaamaan varsinkaan kahdenkeskisesti ketään, se on aivan ihanaa. Ja todellakin antaa paljon virtaa!

En edes vietä noin pitkiä kaveritapaamisia Viikonloppukylät on erikseen ja ne ovat väsyttäviä sekä isännille että kyläilijöille, mutta niin ihania, että silti kannattaa kyläillä. Samoin olen ihan poikki, jos otan lapsiperheen kylään koko päiväksi, mutta itsepä siihen alan ja saan myös kovasti itselleni näistä vierailuista.



En tapaile ihmisiä, jos seura kauheasti väsyttää.

silloin ystävien tapaaminen todellakin voi tuntua raskaalta. Ystävien tapaamiseen voi liittyä paljon sellaista, mikä rasittaa. Jos ystävät tulevat kotiin, pitää siivota ja tarjota kahvit tms. Lisäksi pitää koko ajan olla aktiivinen ja osallistua keskusteluun. Ei saa vain levätä ja lorvia sohvalla, vaikka haluaisi.

lyhytkin tapaaminen vei energiaa. Siis jos shoppailen pari tuntia yksin olen tavallaan jaksavampi kuin kivankin kaverin kanssa, ja mieluummin menen yksin. Varsinkin yhteydenotto muihin on tosi raskasta ja jotenkin ahdistaa. Olenko tosiaan ainoa??

Kavereita pitää olla mielestäni siksi että täyttää yhteiskunnan normit ja voi pitää itseään onnistuneena elämässä.

ap

lyhytkin tapaaminen vei energiaa. Siis jos shoppailen pari tuntia yksin olen tavallaan jaksavampi kuin kivankin kaverin kanssa, ja mieluummin menen yksin. Varsinkin yhteydenotto muihin on tosi raskasta ja jotenkin ahdistaa. Olenko tosiaan ainoa?? Kavereita pitää olla mielestäni siksi että täyttää yhteiskunnan normit ja voi pitää itseään onnistuneena elämässä. ap

silloin ystävien tapaaminen todellakin voi tuntua raskaalta. Ystävien tapaamiseen voi liittyä paljon sellaista, mikä rasittaa. Jos ystävät tulevat kotiin, pitää siivota ja tarjota kahvit tms. Lisäksi pitää koko ajan olla aktiivinen ja osallistua keskusteluun. Ei saa vain levätä ja lorvia sohvalla, vaikka haluaisi.

kamalaa jos jonkun mielestä mun kanssa ajan vietto olisi rasittavampaa kun töissäolo. Toivoisin että sellainen ihminen sanoisi sen suoraan mulle niin en vaivaisi häntä.

Taidat olla todellakin vähemmistössä. Kavereiden kanssahan ollaa, jotta voi jakaa ilot ja surut. Sinä et ilmeisesti ilahdu ollenkaan kavereiden kanssa olosta vaan haluat olla erakkona yksin.

Ehkä sun ei kannata väkisin yrittää olla ystävää, jos sua ei kerran oikeasti kiinnosta.

Kamalaa jos olet minut kaverini. Olen itse luullut, että ollaan siksi kavereita, että viihdytään toistemme seurassa ja siitä saa kumpikin jotain.

ystävä on oikea? Ehkä minulla ei ole oikeita ystäviä, kun en halua kellekään kertoa itsestäni ihan kaikkea. En haluaa päästää ketään liian lähelle. Pidän aina pientä välimatkaa, onko tämä este saada oikeita ystäviä ja siksi väsyn helposti?

ap

ystävä on oikea? Ehkä minulla ei ole oikeita ystäviä, kun en halua kellekään kertoa itsestäni ihan kaikkea. En haluaa päästää ketään liian lähelle. Pidän aina pientä välimatkaa, onko tämä este saada oikeita ystäviä ja siksi väsyn helposti?

ap

sinä et tarvitse ystäviä, ei yhteiskunta tiedä vaikka sulla ei sellaisia olisikaan.

että olen tällainen. Haluaisin olla erilainen ja nauttia ystävistä. Miten voisin muuttua?

En todellakaan ansaitse niitä, mutta haluaisin ehkä yrittää. Pitäisikö jotenkin avautua enemmän? Kertokaa millaista iloa ystävistä voi saada?

ap

Ovatko he todella ystäviäsi? Jos haluat mennä omia polkuja, niin ihan helppoahan se on. Älä nyt omaa elämääsi rasita ja kuormita ystävien seuralla. Sulla on ilmeisesti kuiteskin puhetaito, joten välit poikki tai harvenna tapaamisia. Kyllä ystäville voi ja pitää sanoa suoraan, jos tuollainen mättää. Ei jymmärrä, ei.

harrastaa jotain yhdessä, käydä leffassa ja konsertissa jne. , aikuinenkin. Onko sulla lapsenakaan ollut ystäviä?

että olen tällainen. Haluaisin olla erilainen ja nauttia ystävistä. Miten voisin muuttua?

En todellakaan ansaitse niitä, mutta haluaisin ehkä yrittää. Pitäisikö jotenkin avautua enemmän? Kertokaa millaista iloa ystävistä voi saada?

ap

ymmärrän sua!

mä nyt olen erakko,eikä mulla ole koskaa ollu ystäviä,mutta tajuun mitä tarkotat!

Mutta minäkin olen sellainen, joka väsyy kaveritapaamisissa. On ihanaa tavata ihmisiä ja tehdä kaikkea yhdessä, mutta jälkikäteen olen aivan kuitti. Vähän niin kuin hilpeä hiprakka/humala -> krapula. Tästä syystä ei tule tavattua ihmisiä hirveän usein. Joten ymmärrän AP:n tilannetta.



Meidän suvussa ollaan vähän erakkotyyppejä, perhekeskeisiä kuitenkin. Itselläni syy taitaa olla se, kun pitää olla skarppina koko ajan. Kun kuuntelee toista ja keskustelee, ottaa toista huomioon jne., pitää olla kunnolla läsnä henkisesti. Siitä väsyy, vaikka olisikin tosi hauskaa.

hänelle sosiaaliset tilanteet, mieluisatkin, ovat rasittavia. Joku kahvilla käyminen kaverin kanssa saattaa väsyttää häntä niin ettei jaksa seuraavana päivänä tehdä mitään (ei ole työelämässä).



soittelemme varmaan joka viikko ja olemme läheisiä. Olen vaan oppinut hyväksymään sen että hän ei jaksa ihmisiä kovin paljon. Hän on ollut aina tuollainen.

ystävien tapaamisesta energiaa ja itseluottamusta. Minulla on noin kuusi tällaista ihanaa ihmistä, joiden tapaaminen saa minut aina iloiseksi ja onnelliseksi.



Asun nykyään kaupungissa, jossa en tunne juuri ketään ja olen mieheni harrastuksen kautta tutustunut muutamaan harrastuskaverin vaimoon. Käyn näiden ihmisten kanssa ostoksilla ja lenkillä "koska parempaakaan ei ole tarjolla" ja olen todellakin huomannut että nämä tapaamiset ottavat enemmän kuin antavat. Kuitenkin haluaisin, että minulla olisi jotain sosiaalista elämää työni ulkopuolella. Nyt tosin olen tullut siihen tulokseen, että ehkä on kuitenkin parempi mennä yksin kuin rasittua näiden "kavereiden" seurassa.