G: Oletko lääkemyönteinen vai lääkekriittinen?
Itse olen lääkekriittinen enkä pidä lääkkeitä aina ensimmäinenä/ parhaana ratkaisuna pikkusairauksiin ja ongelmiin.
Kommentit (63)
Itselläni ja lähipiirissä erittäin negatiivisia kokemuksia esim. psyykelääkkeistä ja niiden suoranaisesta tuputtamisesta.
Mielestäni esim. masennuksen kohdalla tärkeintä olisi tarjota terapiaa ym. ja ihan viimeisenä vaihtoehtona (pysyvää) lääkitystä. Tietysti on myös varmasti psyykensairauksia, joihin lääkitys on välttämätön.
Lääkekriittisyyteni ei siis tarkoita mitään ehdottoman mustavalkoista "ei-ikinä-lääkkeitä" -asennetta.
JA muut myös koittakaa ymmärtää. MEillä siitä kivusta ja kuumeesta päästään eroon todella nopeasti ilman lääkkeitä.
Eli en todellakaan anna lasteni kärsiä...Siitä ei todellakaan ole kysymys. Esim. korvsatulehduskipu lakkaa luonnonmukaisesti alle 10 minuutissa. MIKÄÄN apteekin suppo ei todellakaan vaikuta siinä ajassa......
MEillä ei koskaan ole kukaan kipeä viikkotolkulla. Ei mitään kolmen viikon yskiä, karmeita nuhia, tulehduskierteitä, virsutauteja lapsilla/aikuisilla... TAi mistäs minä tiedän, mutta lääkäriin ei niiden takia ole jouduttu.
Saatamme käydä kyllä lääkärissä diagnoosissa, mutta sen jälkeen menemme suoraan luontaistuotekauppaan tai ihan vaan ruokakauppaan joista löytyy apuu suurimpaan osaan pikkuongelmista, tai jos ongelma on vähän vakavampi niin sitten kipitäme kansanparantajalle : :)
Tai epilepsian. Tai aivokalvontulehduksen, vyöruusun, parkinsonin taudin, MS:n, ulseratiivisen koliitin tai crohnin taudin, syövän...
Appivanhempani uskovat myös kansanparantajiin ja seurauksena anopin vyöruusu tuhonnut osan näöstä ja kivut tekevät joka päivästä helvetin. Mutta antiviraalilääkitystä ei voinut aloittaa.
Juuri näin! Esim pieneen kipuun ja särkyyn popsitaan särkylääkkeitä, ei selvitetä syytä kivulle ja ennaltaehkäistä omalla toiminnalla.
Miksi teet tällaisia johtopäätöksiä ihmisten elämästä? Mistä tiedät, miten paljon he ovat selvittäneet ja yrittäneet hoitaa itseään ennen lääkehoitoa tai lääkehoidon rinnalla?
Rautalangasta: siis TIETENKIN esim. niskakipua hoidetaan liikunnan/levon, hieronnan tms. avulla. Mutta joskus se kipu on niin hankala, että joudutaan ottamaan myös lääkettä.
Saatamme käydä kyllä lääkärissä diagnoosissa, mutta sen jälkeen menemme suoraan luontaistuotekauppaan tai ihan vaan ruokakauppaan joista löytyy apuu suurimpaan osaan pikkuongelmista, tai jos ongelma on vähän vakavampi niin sitten kipitäme kansanparantajalle : :)
Tai epilepsian. Tai aivokalvontulehduksen, vyöruusun, parkinsonin taudin, MS:n, ulseratiivisen koliitin tai crohnin taudin, syövän... Appivanhempani uskovat myös kansanparantajiin ja seurauksena anopin vyöruusu tuhonnut osan näöstä ja kivut tekevät joka päivästä helvetin. Mutta antiviraalilääkitystä ei voinut aloittaa.
Miehen isoisa kuoli juurikin edellamainittuun aivoinfarktiin vahan paalle 60-vuotiaana koska ei suostunut antroposofina syomaan verenpainelaakkeita essentiaalisesta verenpainetaudistaan huolimatta... Poikansa (eli appeni) joka on perinyt isaltaan saman verenpainetaudin on edelleen infarktiton kohta 80-vuotiaana, koska syo seka verenpainelaakkeita etta statiineja etta verenohennuslaakkeita.
Itse olen lääkekriittinen enkä pidä lääkkeitä aina ensimmäinenä/ parhaana ratkaisuna pikkusairauksiin ja ongelmiin.
Tietysti tervettä järkeä saa käyttää. Olen muuten myös rokotemyönteinen, ja suurinta huuhaata on mielestäni nämä kaikenmaailman jauhannat turhista ja vaarallisista rokotteista ja lääkkeistä. Ja sh olen minäkin ;)
Tulipa tässä mieleen mm. muutama viikko sitten olikohan iltalehdessä artikkeli statiineista ja siitä kuinka ne ovat vaarallisia ja aivan hyödyttömiä korkean kolesterolin hoidossa. Noh, olen töissä neurologisella osastolla ja siellä sen huomaa mm. aivoinfarktin saaneista potilaista että useilla on ollut mm. juuri kolesterolilääkityksen tai verenpainelääkityksen tarvetta mutta ne on jostain syystä lopetettu tai potilas ei viitsi niitä käyttää. Kannattaisi ehkä, niin ei tulisi AVH:ta ja menisi kalliita veromarkkoja hoitoihin ja monien kuukausien kuntoutukseen.
Et varmaan tiedä ihmisten taustoja sen paremmin mitä he syövät, miten paljon ryyppäävät, miten paljon liikkuvat jne. Voihan noi aivoinfarktit johtua niistäkin tai suurimmaksi osaksi niistä, vai?
Ap
Elikkäs juuri ruokavalio, liikunta, tupakointi, alkoholin käyttö jne. Ja valitettavasti olen vaan sattunut huomaamaan että monella on taustalla juurikin jonkin lääkityksen lopettaminen vähän ennen aivoinfarktia.
En vähättele muita hoitokeinoja, ja terveelliset elämäntavat pitäisikin olla ihan itsestäänselvyys monien sairauksien hoidossa. Mutta elämäntapamuutos ei todellakaan aina riitä. Otetaan vaikka insuliinihoitoinen diabetes. (vaikka insuliini onkin hormoni eikä varsinainen "lääke"). No aikaisemmin nämäkin ihmiset ovat kuolleet diabeteekseensa ennen aikojaan, kun nykypäivänä he voivat elää täysin normaalipituisen elämän.
Ja tähänkin voi tietysti tulla päivittelemään että mikä on kenen elämän oikea pituus, siihen en osaa sanoa. Sanon vaan että lääketiede pelastaa ihmisiä.
JA vielä haluan lisätä löylyä, elikkäs nämä lääkekielteiset, mitäs tekisitte jos teidän lapsella vaikkapa todettaisiin pahanlaatuinen syöpä tai lapsenne joutuisi vakavaan onnettomuuteen? Kieltäytyisittekö kaikesta lääkehoidosta? En oikein usko että monikaan kieltäytyisi.
Tietyt sairaudet vaativat ehdottomasti lääkitystä, kun taas joissakin tapauksissa voidaan yrittää ensin muita keinoja. Esim. kipeytyneisiin lihaksiin kylmägeeliä ja/tai fysioterapeuttisia keinoja.
proviisori
oli potilaana yksi syöpää sairastava nainen, joka syövän toteamisvaiheessa oli kieltäytynyt kaikesta lääketieteellisistä hoidoista ja halunnut turvautua yksinomaan vaihtoehtolääketieteeseen. Kun sitten muutaman vuoden jälkeen, syövän levittyä vaihtoehtolääketieteestä huolimatta laajalle, hän turvautui lääkäreiden apuun, ei kukaan lääkäri ollut halukas auttamaan häntä. Oli liian myöhäistä.
ja jos on, niin miten sitä pitäisi mielestäsi hoitaa lääkkeettömästi? Olettaen tietenkin, että kohtaus tulee huolimatta siitä, että yrittää välttää sen laukaisevia tekijöitä.
Esim. säännöllisellä hermoratahieronnalla voi kohtausten määrä vuodessa puolittua hyvinkin ellei jopa enemmänkin :)
kauratyynystä :) Siis se, joka laitetaan mikroon lämpiämään ja lämpimänä sitten olkapäille. Sitten pimeään, hiljaiseen huoneeseen hetkeksi huilaamaan.
On minulla auttanut niin tavispäänsärkyyn kuin migreeniinkin.
Tehoaa myös menkkakipuihin, kun laittaa sen lämpimän tyynyn alavatsan kohdalle!
vastaatko viestiin nro 35. Haluaisin kuulla tarkennusta tuohon listaasi.
kauratyynystä :) Siis se, joka laitetaan mikroon lämpiämään ja lämpimänä sitten olkapäille. Sitten pimeään, hiljaiseen huoneeseen hetkeksi huilaamaan.
Minä menen kohtauksen tullessa käytännössä toimintakyvyttömäksi. Pahin särky hellittää yleensä lääkkeiden ja hievahtamatta nukkumisen avulla 4-5 tunnissa, mutta huono olo ja jälkisärky jatkuu noin vuorokauden.
ja tähän myönteisyyteen kuuluu minulla se, etten missään nimessä kannata lääkkeiden ns. turhaa syömistä. Lääke tehoaa siihen vaivaan, mihin se on tarkoitettu ja auttaa silloin, kun sitä ottaa ihminen, joka sitä oikeasti tarvitsee.
Syistä että: 1) päänsäryt yltyvät muuten sietämättömiksi 2) keuhkot täyttyy soluryppäistä (vaatii liian pitkälle päätyessään keuhkonsiirron, voi aiheuttaa hoitamattomana kuoleman) 3) menee liikuntakyky (niveltulehdus, onneksi nyt vielä lievä, mut ilman kortisonia...) 4) kuukautiset - anteeksi nyt vaan - helvetilliset ilman e-pillereitä Et juu, myönteisiä tässä ollaan...
Monet lääkäritkin itse asiassa tekevät akupunktiohoitoja. Mutta totta, todella vaikeaan migreeniin ei kaurapussit yms. auta. Migreeni ei itse asiassa muistuta jännityspäänsärkyä, vaan enemmänkin epilepsiakohtausta aivojen välittäjäaine- ja sähköisellä tasolla. Siksi monella vaikeasta migreenistä kärsivällä voi olla näkö- ja kuulohäiriöitä, auraoireita, voimakasta pahoinvointia, jne.
proviisori
Se on siis vain yksi lääkkeetön keino, joka saattaa auttaa joillekin lievempii migreenikohtauksiin.
En muutenkaan paheksu lääkkeiden käyttämistä migreeniin. Tiedän kyllä millaista helvettiä se on.
Pidän typeränä syödä joka vaivaan lääkkeitä, käyttää jatkuvasti normaalioloissa käsidesiä yms. Toisaalta lääkkeistä on kyllä ihan älyttömästi hyötyäkin, eli en lähtökohtisesti dumaa niitä kaikkia epäilyttävinä myrkkyinä.
Juuri näin! Esim pieneen kipuun ja särkyyn popsitaan särkylääkkeitä, ei selvitetä syytä kivulle ja ennaltaehkäistä omalla toiminnalla. Kyllä vakavaan sairauteen ja voimakkaaseen kipuun ottaisin lääkettä, mutta niitä popsitaan tosi paljon 'turhaan' vaikka ilman lääkkeitäkin voisi parantua. Ja pahimmassa tapauksessa kärsitään vielä lääkkeiden aiheuttamista sivuoireistakin.
Ap