Lue keskustelun säännöt.
Ostaako joululahjat lapsipuolille vai ei?
04.12.2010 |
Ostan yleensä joka joulu lahjoja lapsipuolilleni, vaikka en koskaan oikein osaa sellaista hommata, mistä he tykkäisivät. Heidän makunsa on kovin kallis ja sisältää tavaroita, jotka minusta kuuluvat vanhempien hankintalistalle.
Tänä jouluna olin ajatellut ostaa pojalle jonkun hupparin ja t-paidan, tytölle nätin paidan ja Paul Frank-tilpehööriä.
Mutta isä ei aio ostaa lapsille mitään, koska he eivät ole meillä tänä jouluna. He käyvät muutama päivä ennen ja sitten tammikuussa loman jälkeen. Mun mielestä on höhlää ettei isä halua mitään ostaa.
Olen nyt kahden vaiheilla, ostaako nuo mitä ajattelin vai ei. Ongelma on siinä, etteivät he välttämättä tykkää yhtään niistä. Yksi joulu he itkivät huonoja lahjoja, eivätkä koskaan saaneet selville sitä, että multa oli suurin osa ja isältä vain yksi (en halunnut korostaa asiaa).
Tavallaan olisi minusta sydämetöntä jättää antamatta, mutta toisaalta se skisma mikä ei-toivotuista syntyy, on aika tylsä sekin. En kuitenkaan ole heille ostamassa 200-500€ lahjaa ja sitä hintaluokkaa heidän toiveensa ovat.
Kommentit (51)
Eri asia jos toiveet olisi vielä tyyliin 25-80€/kpl...
Isän nihkeys johtuu siitäkin, että hän jossain vaiheessa aina todella pitkään mietti, mitä antaa lahjaksi, mutta ne eivät osuneet välttämättä kohdilleen. Ja tuli pettymyksiä. Ja esim. kun lapsi vuosia sitten toivoi Robo Reptilea, isä osti sellaisen pienemmän. Äiti taas suuremman. Tulos: pieni on tyhmä ja sen kanssa ei leikitä.
Mies on vähän pihi ja häntä hermostuttaa krääsä, joka jää nurkkiin pyörimään, jolla kukaan ei tee mitään ja joka hajoaa jo ensi kättelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mua niin surettaa lukea näitä jouluun ja lapsipuoliin liittyviä aloituksia. Miten ne lapsipuolet aina ovatkin niin rasittavia, mikään ei kelpaa, maku on kallis ja lahjaksi vaaditaan mahdottomia asioita. Vaihtoehtoisesti tulevat pilaamaan perheen joulun.
Tuntuu pahalta. Voiskohan lahjojen kelpaamattomuus kuitenkin johtua lahjan antajasta? Eroperheissä on paljon ristiriitaisia tunteita. Aikuisten pitäis kuitenkin osata nousta lasten kiukuttelujen yläpuolelle.
Varmaan parhainta olisi ostaa lahjakortit liikkeisiin ja saisivat hakea mieleisensä tavaran.
Äidin ja isän kannattaisi nyt keskustella vakavasti, millaisia lapsia kasvattavat. Jos lapset mittaavat kaiken euroissa, voi ve olla aika ikävää jossain vaiheessa. Summat kasvavat ja mikään ei lopulta kelpaa/ilahduta.
Isänsä käytös kuulostaa todella oudolta, omille lapsille ostetaan lahjat vain jos heidän kanssaan ollaan jouluna?
Veikkaan että tuo tyytymättömyys sinun lahjoihisi (ja isänsäkin, jos ovat tyytymättömiä niihinkin) on jonkinlaista kapinointia. Täytyy sanoe etteivät hyväksy. Luulen silti että voivat jollain tasolla kaivata niitä paskoja paketteja, ovat kuitenkin huomionosoitus ja yritys lähentyä.
Ole sinä aikuinen vaikkei miehesi olisikaan. Ja ne lapsethan ovat vain teinejä - minun pikkuveljeni murjotti noin 20-vuotiaaksi kaikkia omilta vanhemmiltaankin saamiaan lahjoja. Osta vain sinnikkäästi lapsille lahjat joka vuosi ja jos haukkuvat suoraan niin sanot että se loukkaa sinua koska kuitenkin yrität aina vain haukuista huolimatta. Kaikkein eniten (kaiken ikäiset) lapsi kaiaa aikuiselta kärsivällisyyttä ja hyväksymistä vaikka lapsi itse protestoisikin.
Minusta lahjojesi taso kuulosti hyvältä. Ei sinun tarvitse niihin koko palkkaasi käyttää.
Ps. Yksi kaverini vihasi ätipuoltaan teini-ikäisenä, mutta jo pian opiskelemaan muutettuaan heille on tullut lämpimät välit, käyvät yhdessä ostoksilla, kahvilla ja syömässä ja suunnittelevat yhdessä isän ja äitipuolen asunnon remppaa. Äitipuoli on ehkä aika helppo valinta teinivihan kohteeksi, varsinkin kun kaveri oli tottunut olemaan isänsä silmäterä (isä pari vuotta sinkkuna ennen tämän äitipuolen tapaamista). Ja toisaalta luulen ettei äitpuoli osannut suhtautuia riittävän kärsiällisesti ja ymmärtävästi oireilevaan teiniin vaan lähti hommaan samalla ylisuorittamisella mitä esikoisvauvan hoitoon. Ja sitten menetti hermonsa kun tyttö ei heti ottanutkaan häntä perheenjäseneksi. Tuppasi ihan liikaa, oletti liikaa ja valitti tytöstä tämän isälle. Vaati useamman vuoden sopeutumisen ja kasvamisen molemmilta että ystävystyivät. Tuota ystävystymistä ei olisi tullut koskaan jos molemmat olisivat päättäneet että toinen on mahdoton ja alkaneet puhtaan vihanpidon ja katkeruuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on jotenkin todella käsittämätöntä että seurustelin noin kylmä sydämmisen ihmisen kanssa, isän joka ei osta omille lapsillen lahjoja!
Toki ei ole lapsetkaan hyvä käytöksisiä, jos lahjoista valittaa, joten varsinaisesti sinä et ole velvollinen niitä ostamaan, mutta kyllä isän kuuluisi edes yksi toive toteuttaa. Toki aika kalliita toiveita heillä on.
Minusta on jotenkin todella käsittämätöntä että seurustelin noin kylmä sydämmisen ihmisen kanssa, isän joka ei osta omille lapsillen lahjoja! Toki ei ole lapsetkaan hyvä käytöksisiä, jos lahjoista valittaa, joten varsinaisesti sinä et ole velvollinen niitä ostamaan, mutta kyllä isän kuuluisi edes yksi toive toteuttaa. Toki aika kalliita toiveita heillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole rahasummaa jolla voisi ostaa lapselta anteeksi että on mieluummin jonkun toisen kanssa. On se joku toinen sitten, nais-/miesystävä, kaveriporukka, toinen sisarus tai työ.
Mikäli protestointi johtuukin hylätyksi tulemisen kokemuksesta, ette voi ostaa niin kallista lahjaa että lapsi olisi siihen tyytyväinen. Ostakaan kitenkin jotakin, molemmat. Osoitatte että yritätte ja huomioitte, vaikka sitten vähemmän kuin lapsi toivoisi. Mutta älkää jättäkö täysin huomiotta. Se olisi lapsen näkökannasta "ole sitten kititämätön mukula"- luovutus ja hylkäys.
Mutta en voi itseäni alkaa deletoimaan, enkä osaa muuttua paremmin kelpaavaksi ihmiseksi. Isääkään en osaa muuttaa, kyseessä on ainoa isä joka heillä sattuu olemaan.
Minä en ostaisi omalle lapsellekaan monen sadan euron lahjaa ennenkuin vasta kun ikää on riittävästi ja lahja tärkeä ja käyttöön tuleva. Pienikin osaa tahtoa.
Ongelmani on nyt vain, ostaako lahjat joita ajattelin vai ei. Yleensä ostan myös synttärilahjat, koska isä on pihi niissäkIn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nuo vaatteet arveluttavat (ovatkin hankalia lahjoja), niin ostat vaikka kirjat tai musiikkia, leffalippuja tms. Elämyksiä siis. Mielestäni lasten isän asenne on outo, ei anna lahjoja omille lapsilleen.
OT, mutta häiritseekö muita se, että palstalla puhutaan koko ajan lahjojen ostamisesta, ei niiden antamisesta?
Älkää kuitenkaan lähtekö tarjouskilpailuun mukaan. Lapset eivät ole ostettavissa. Luulisin, että voivat arvostaa jopa enemmän kohtuullisen tason lahjaa kuin selvää makeilunmakua... Tai sitten ostatte jotain kalliimpaa heille yhteiseksi, esim heidän huoneeseensa Teille jonkin pelikonsolin. Siis lahja on heill, mutta käytettäväksi teidä luonanne. Se olisi viesti siitä että olette kaivattuja viihtymään teillä. Tosin tuo ei toimi, jos teillä on yhteisiä lapsia, jotka smana laitteen käyttöikäluokkaa, silloinhan lahja ei olisi miehen lapsille vaan teillä asuville lapsille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan parhainta olisi ostaa lahjakortit liikkeisiin ja saisivat hakea mieleisensä tavaran.
Lahjakorttia ja sillä ei oikein ole ostovoimaa. Lapset eivät saa vielä kulkea kaupoissa kaksin tai yksin, ovat sen verran pieniä. Lahjasummasta vertauksena, että annoin tutun tytölle yo-lahjaksi 50€ ja 14v veljen tytölle saamani 10€ kortin, en muista minne. Hänellä kuitenkin on jo omaa rahaa.
Mutta en voi itseäni alkaa deletoimaan, enkä osaa muuttua paremmin kelpaavaksi ihmiseksi. Isääkään en osaa muuttaa, kyseessä on ainoa isä joka heillä sattuu olemaan.
Minä en ostaisi omalle lapsellekaan monen sadan euron lahjaa ennenkuin vasta kun ikää on riittävästi ja lahja tärkeä ja käyttöön tuleva. Pienikin osaa tahtoa.
Ongelmani on nyt vain, ostaako lahjat joita ajattelin vai ei. Yleensä ostan myös synttärilahjat, koska isä on pihi niissäkIn.
Et voi deletoida itseäsi tai muuttua paremmaksi ihmiseksi?! Oletko aikuinen ihminen?
Oletatko sinä niiden teinien deletoivan itsensä tai muuttuvan paremmaksi ihmiseksi?
Tässä olen, olkaa minulle mieliksi tai pysykää äidillänne?!
Ongelma ei taidakaan olla paidan merkissä tai värissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ostan lahjat myös ex-mieheni ja hänen uuden vaimonsa yhteisille lapsille eli kahden vanhimman lapseni siskopuolille, ja he ostavat minun ja nykyisen mieheni yhteiselle lapselle.
Itselläni ei ole lapsipuolia, mutta mieheni ostaa ihan innoissaan lahjat minun lapsille eli lapsipuolilleen, jotka asuvat kyllä meidän kanssa. Meillä siis menee yleensä niin, että mieheni ostaa lapsipuolilleen jonkin kallimman lahjan (telkkarin, pelikoneen tms.) ja minä ostan sitten pienempiä lahjoja.
Eli elämyslahjat eivät tule kyseeseen!
Heillä on meillä yksi pelikonsoli ja siihen täydennetään pelejä, toista ei olla suunniteltu pitkään aikaan.
Lapset ovat alkaneet nähdä isäänsä vähemmän sen jälkeen kun minä muutin isänsä kanssa yhteen, mutta johtuu siitä, että ennen isä sai nähdä sopimuksen ulkopuolella, enää ei. Tästä muutoksesta on jo vuosia.
Kyllä munkin mielestä miehen suhde lahjojen antamiseen on vähän outo, mutta meitä on joka lähtöön ja muuten hän on kelpo mies. Hän on pihi itselleenkin ostamisen kanssa, eikä juuri minuakaan "lahjo".
ja isän nyt ainakin, loukkaantuvat ihan varmasti muuten :(
Mutta noin muuten en osaa ymmärtää, mitä ajat takaa. Kommentoin tuohon, että ehkä lahjan antajassa on vikaa. Myönsin, että voi hyvin ollakin. Mutta kun en itse osaa ymmärtää, miten se vika minusta poistuisi. Ehkä ei mitenkään.
Ap
Mutta en voi itseäni alkaa deletoimaan, enkä osaa muuttua paremmin kelpaavaksi ihmiseksi. Isääkään en osaa muuttaa, kyseessä on ainoa isä joka heillä sattuu olemaan.
Minä en ostaisi omalle lapsellekaan monen sadan euron lahjaa ennenkuin vasta kun ikää on riittävästi ja lahja tärkeä ja käyttöön tuleva. Pienikin osaa tahtoa.
Ongelmani on nyt vain, ostaako lahjat joita ajattelin vai ei. Yleensä ostan myös synttärilahjat, koska isä on pihi niissäkIn.
Et voi deletoida itseäsi tai muuttua paremmaksi ihmiseksi?! Oletko aikuinen ihminen?
Oletatko sinä niiden teinien deletoivan itsensä tai muuttuvan paremmaksi ihmiseksi?
Tässä olen, olkaa minulle mieliksi tai pysykää äidillänne?!
Ongelma ei taidakaan olla paidan merkissä tai värissä.
Olen yrittänyt olla mahdollisimman harmiton, mikäli tällaista ilmaisua nyt voi käyttää. Yleensä en koskaan vaadi heiltä mitään, joskus kerran pari vuodessa ärähdän, jos he oikein isäänsä vastaan pullikoivat ja huomaan, että kohta ei kivaa kellään.
Meilläkin puolisoni tytär on tämän joulun äidillään, ja ostan useitakin lahjoja. Lahjojen antaminen on ihanaa!
Tai laitat sen heidän isänsä sinne kauppaan, tai otat mukaan, Kyllä lapsille pitää lahjat ostaa vaikka eivät vietäkään joulua teidän kanssa :)