Mitä sinä sait lapsena lahjaksi, mikä on jäänyt erityisesti mieleen?

Olin monta vuotta halunnut omaaa ponia. Kerran sitten ennen joulua vanhempani sanoivat, että olen saamassa yhden isomman lahjan, mutta vasta joulun jälkeen kun se ei mahdu mukaan autoon (jolla mennään jouluksi mummolaan). Tässä vaihessa jo toivo heräsi, että nytkö sen ponin saan.. Kysyin, missä se lahja sitten minua odottaa kun tullaan kotiin. Vanhemmat sanoivat, että omassa pihassa. Toivo vahvistui.. Kysyin vielä, millä kirjaimella se alkaa. No P:llä, kuului vastaus. Silloin olin jo ihan varma :):) Joulu mummolassa meni ihan täpinöissä, odotin vaan koska pääsen takaisin kotiin...



Ja koittihan se päivä. Pihassa odotti POTKUKELKKA. Olin ihan järjettömän pettynyt, itkin varmaan kaksi päivää... :D

Ne olivat niin hienot, valkoiset ja odotin innolla, että koulut alkavat ja pääsen näyttämään toisille uusia luistimiani. Sain myös aina jouluna ison irtokarkkipussin. Aika kului kirjaston kirjoja lueskellen, kinkkua syöden ja kyläillen sukulaisissa.

Istuva karvainen kova ja kullankeltainen koira, jonka korvat roikkuivat taka lonkkii asti. Isot silmät ja nenä mustat. Siis pehmolelu.



Waltdisney harmaa-puna puuvillainen arkimekko jonka rinnuksessa minni.



Barbie ferrari joka ostettiin nykin matkalla ja vanhempien piilotus urkka ei oikein onnistunut.



Ja viimeinen: tyttö nukke, kun olin suvun ainoa tyttö ja eno sekä serkku jouluostoksilla ihastui nukkeen ja halusivat ostaa sen.Olin 12v ja serkkupoika 15v... Ikimuistettavaa. (ikuiselle poikatytölle vielä).

Sain ensimmäisen kerran joulupuurosta mantelin ja toivon että saisin lahjaksi stigan, ja kun avasin stigan isoimmasta paketta, en olisin voinut olla onnellisempi lapsi:)

ja oma äitini lähetti minulle ruotsista joululahjapaketin.

siinä oli piirrustuskirja ja vahakyniä.



avasin onnellisena paketin sängylläni,ja äitipuoli rynni paikalle ja raivostui siitä,että oma äitini oli lähettänyt paketin, tuli ja repi värityskirjan riekaleiksi sekä katkoi ja silppusi vahakynät kappaleiksi.



SE lahja on jäänyt mieleen.



sen jälkeen ei äidistäni kuulunut enää mitään,eikä paketteja tullut.

en koskaan ole tykännyt palapeleistä. Tuhat palaa jäi tekemättä.



Mukava muisto on, kun ennen joulua himoitsin Jkl:ssä Alfasta yhtä puseroa. Paitoja oli vain yksi kappale ja se oli kokoani. Viikko ennen joulua henkari oli tyhjentynyt (kävin lähes päivittäin kuolaamassa ko. paitaa) ja olin tosi pettynyt. Jouluaattona tuo paita oli paketissani :-D. Voi sitä riemua, etenkin kun en ollut uskaltanut vanhemmilleni edes toiveestani kertoa. Aikuisena minulle selvisi, että paras ystäväni oli vinkannut äidilleni.

Sen kyllä muistan että joka vuosi suunnilleen sain lahjaksi villa ja/tai pörrösukkia ja usein myös yökkärin tai kerraston.



Kumma kyllä mikään KIVA lahja ei ole jäänyt mieleen, vaikka sinänsä lapsuuteni joulut olivat ihania enkä muista niihin liittyen myöskään mitään pettymyksiä.



Nykyisen lahjapaljouden keskellä olemme kyllä mieheni kanssa miettineet kuinka paljon vähempään lapsuudessamme (80-l) oltiin tyytyväisiä. Muistan ihmetelleeni kun tuttavaperheessämme lapset saivat joka joulu yhteiseksi lahjaksi jonkun lautapelin. Minusta se oli jotenkin valtavaa tuhlausta. Itse selvisin lapsuuteni hyvin sillä Afrikantähdellä ja Monopolylla. Nyt omassa perheessäni se jokajouluinen peli on aivan itsestäänselvyys muiden lahjojen seassa. Lapsemme ovat myös saaneet isovanhemmilta lahjaksi aivan kinuamatta sellaisia lahjoja joita itse toivoimme turhaan vuosi toisensa jälkeen (kuten rattikelkka, autorata, nukkekoti, vauva-nukke, jääkiekkopeli, kauko-ohjattavat).

Siinä oli hevosen kuvia. Rakastin hevosia ja se paperi oli suunnilleen ihaninta mitä olin koskaan nähnyt.



Se on melkein ainut lahja jonka muistan.

lapsuudessa ja sain tosi paljon lahjoja aina.

Mieluisimmat olivat siskoni tekemä kissa (flanellinen, ihana), isän ostamat 24 tussin pakkaus (eka minkä ikinä olin nähnytkään) ja Tiina-kirjat.

oli keppihevonen, olin toivonut sellaista jo monet vuodet ja olin iloinen kun sitten sain sellaisen, harmi että hevonen oli sekundaa ja sen pää lähti irti jo muutaman kuukauden kuluttua... sain myös joka vuosi jonku ankka pokkarin ja popcornii ja vieläkin joka vuosi äitini ostaa mulle ankka pokkarin ja popcornii...

Heppahulluna pikkutyttönä toivoin tietenkin hevosiin liittyvää kamaa ja kärtin äidiltä vihjeitä lahjoista. Sanoi yhden liittyvän hevosiin ja minä tietenkin ihan hekumassa. No aattona paketista paljastui eka oma mankka. Tottakai olin mielissäni siitä, mutta kysyin miten se liittyy hevosiin. Äiti vastas että "voithan sä kuunnella radiosta ravituloksia" :DD

Lahjoja oli JÄRJETTÖMÄN paljon, mutta kaikki tyyliin sinne päin. Toivoin Lundby nukketaloa ja sain karvalakkiversion (missä ei ollut edes portaita :C ).



Voitte uskoa, että lapseni eivät saa lahjaröykkiötä vaan muutamia TOIVOMIAAN lahjoja :).



Sen verran tuo Lunby asia jäi vaivaamaan, että huomasin ostaneeni "itselleni" aikuisena tuon ko nukketalon, millä oma tyttöni ei oikeastaan koskaan edes leikkinyt :). Nyt se makaa hylättynä varastossa...



Että näin :)

- fabuland-ukot hevosineen

- nukkekoti

- ompelulaatikko, oikein sievä vaaleanpunainen

- legolaiva

- sähköistetty junarata

- stereot kun olin 15v

ja monia lempparikirjoja.

Meitä oli kolme lasta eikä oltu kovin varakkaita. Eräänä jouluna erityisesti tuntui, että rahat ovat tiukalla, en muista puhuivatko vanhempani siitä, vai mistä sellainen ajatus minulle tuli. En odottanut lahjaksi mitään kovin kummallista.



Sitten eräästä paketista, jonka olin jättänyt viimeiseksi, kun ajattelin että siinä on suklaata, paljastuikin elektroniikkapeli! Kaikki kolme saimme omat elektroniikkapelit, ja minulla oli se kaikkein kivoin Donkey Kong. Voi että sillä pelattiin vuosikaudet, olisin osannut pelata sitä varmaan silmät kiinni, ja miten kädet hikosivat, kun pelin tahti nopeutui ja yritti uutta enkkaa.



Hassulta tuntuu, kun ajattelee nykyistä tietokone ja konsoliaikaa, että minulla oli vain yksi ainoa peli, jota päivästä toiseen naputtelin.

Vieläkin tallessa!

Haukkaava hippo-peli, jota olin toivonut kaikesta sydämestäni.

Siis sellainen viritys, johon yhteen päähän kiinnitettiin lyijykynä ja toisella päällä seurattiin sen kuvion ääriviivoja, joka haluttiin jäljentää toiselle paperille (siis se lyijykynä-pää piirsi kuvion).



Tuntuu, että vähän jokatoinen sai sen joululahjaksi. Tämä oli joskus 70-luvulla.

Olin ehkä 7, kun sain jouluna Barbin vaateliikken. Siihen kuului mallinuket, vaatteet, hyllyt, kaikki. Leikin sillä todella pitkään ja vieläkin on tallessa.



Joka joulu sain jonkun lautapelin. Niitä kertyi vino pino, nykyään vanhemmat ostaa lapsilleni joka jouluksi lautapelin.

Se tuli postissa ja oli olevinaan isoin koskaan näkemäni pehmolelu (on vieläkin tallesssa, nyt omilla lapsilla leikissä eikä ainakaan heidän pehmoihinsa verrattuna erikoisen iso). Se oli silloin aivan ihana, oikein wau-elämys.