Kuka uskaltaa tunnustaa et imetys oli ihan karmeeta ja lopetti sen takia..

hällä väliä jos vaikkapa pieksät lastasi, kunhan imetit niin olet hyvä äiti.



kyllä jokainen äiti ajattelee lapsensa parasta, tuskin kukaan huvikseen imettämisen lopettaa.



minä kyselin palstalta ohjeita imetykseen, niitä ei juurikaan tullut ja imetys epäonnistui. mutta nyt sitten jaksatte haukkua!!!



t. korvikeäiti joka ei osaa imettää eikä lapsi imeä.

lehmänmaito vasikalle

Ja kookoksen maito kookoksen vauvalle

Kookos taaperoimettäjät ne vasta pioneereja on! Imettävät jopa kolmevuotiasta kookosta!

t.26

Kyllä silloin on äidin korvien välissä jotain pahasti vialla!!Ihan oksettaa jo kuvitellakin sitä näkyä!

imetin silti 8kk.

Vierailija:

Täällä yksi!Paljon helpompaa on kun antaa pullosta maidon n.3 tunnin välein ja isikin saa tehdä osuutensa syötöistä!Lopetin siis imetyksen vauvan ollessa kuukauden.Tuntuu et jos imetyksen lopettaa vaan omasta halustaan niin se on kauheeta ja maailman itsekkäin teko(tuttavien mielestä).Esikoista imetin tasan kaksi viikkoa ja on ollu tosi terve koko ajan, nyt 3v.

Onko kaikki aina pakko tehdä siten, että se on helpointa?? Mielestäni on kauheata ja maailman itsekkäin teko, jos lopettaa imetyksen vain omasta halustaan. Tätä en kerta kaikkiaan ymmärrä.

Sen ymmärrän, että kaikilla ei imettäminen onnistu. Enkä tälläisen ihmisen valintoja ole ikinä arvostellut enkä tule sitä tekemään. Mutta sitä en ymmärrä, että äiti omaa laiskuuttaan ja itsekkyyttään lopettaa imettämisen. Näinhän se on ap!

(Jotta isäkin voi osallistua syöttöihin, voi herran jettas mitä tämä äiti oikein miettii!!)

Joidenkin naisten mielestä isäkin on tärkeä lapselle. Huh, kyllä onkin kamalaa...





Onko kaikki aina pakko tehdä siten, että se on helpointa?? Mielestäni on kauheata ja maailman itsekkäin teko, jos lopettaa imetyksen vain omasta halustaan. Tätä en kerta kaikkiaan ymmärrä.



Sen ymmärrän, että kaikilla ei imettäminen onnistu. Enkä tälläisen ihmisen valintoja ole ikinä arvostellut enkä tule sitä tekemään. Mutta sitä en ymmärrä, että äiti omaa laiskuuttaan ja itsekkyyttään lopettaa imettämisen. Näinhän se on ap!



(Jotta isäkin voi osallistua syöttöihin, voi herran jettas mitä tämä äiti oikein miettii!!)

[/quote]

lapsen hoiton vaikka syöttämällä lastaan niin silloin en voi kyllä kuin olla pahoillani puolestasi.Meillä isä osallistuu lapsen hoitoon yhtä paljon kuin äiti!!

ilman ei oikein osaa syödä (jouduttiin sairaalassa antamaan lisäravintoa pullosta). Yöksi aina pumppaan enkä imetä lainkaan, vaan saa omaa maitoani pullosta, koska liian hankalaa välillä, eikä jaksa riittävästi imeä rinnasta, ja nykyään pumppaan jo päivisinkin ja vaan harvoin imetän. Ei mitenkään erityisen ihanaa se imetys, saa silti mun maitoa, katsotaan kuinka kauan jaksan edes pumpata, kohta siirryn varmaan korvikkeisiin.. Hyvä jos nyt vielä muutamia viikkojan jaksais!



Välillä kyllä huono omatunto jos ei saa sitä tiettyä " läheisyyden tunnetta" se vauva, mutta halitaan sitten ekstrasti muuten..

Minäkin inhoan koko hommaa!!! Mulle tulee fyysisesti paha olo. Ekaa imetin 12 kk ja toka on nyt 12 kk ja vielä kahdesti imetän päivässä. En vain raaski kieltää rintaa lapselta, kun näkee, että se on seitsemännessä taivaassa saadessaan imeä. Eka lopetti itse ja odotan että tämäkin lopettaisi. Toivon sitä todella.



Ja kyllä aion korottaa itseni kaikkien teidän laiskempien yläpuolelle. Sen verran vittumaista hommaa tämä on. Olen todella ylpeä itsestäni että ei ole tarvinnut korviketta antaa. Mutta se surettaa, MIKSI minusta tämä imetys on inhottavaa. Olisin halunnut nautta tästä.



Aina ennen kuin imetys on vuorossa, tsemppaan itseni, että saan sellaisen mielialan, että jee jee tämähän on kivaa. Yritän siis ajatella mielikuvaharjoittelun kautta tätä imetystä positiiviseksi kokemukseksi, jotta lapsi ei vaistoaisi että inhoan imetystä.



Olen lukenut ihminen, joten tiedän että äidinmaito on lapselle parasta. Lapseni on sairastellut, mutta en syytä siitä maitoani. Todennäköisesti hän olisi sairastanut korvikkeella vielä enemmän. Näen rintamaidon niin tärkeäksi lapselle, että olen TODELLA KÄRSINYT ajatteluni puolesta.



Onneksi tämä on kohta ohi.

Ootteko te ihan ääliöitä vai? Kai se isä nyt silti voi osallistua vauvan hoitamiseen vaikka ei ekat kuukaudet saisikaan vauvaa syöttää???? Kai se isä ehtii sitä vauvaa hyppyytellä sylissä, vaihtaa vaippoja ja vaatteita ja nukuttaa.



Kyllä on itsekkäitä äitejä liikenteessä. Kyllä oman itsensä voisi pistää sivuun edes muutamaksi kuukaudeksi ja imettää vauvaa jos se kerta muuten sujuu.



Nostan hattua teille jotka imetätte vaikka ETTE siitä pidäkään. Se osoittaa kypsyyttä, että ajattelee vauvan terveyttä oman hyvän olon edessä. Kyllä se imetysaika silti niin lyhyt on.

Kaikilla imetys ei onnistu " luonnollisista" syistä, ei tule maitoa, vauva ei suostu imemään tai joutuu lääkekuurille tms. Mutta on aivan asia erikseen, jos lopettaa lapsensa imettämisen vain siksi, ettei itse pidä siitä ! Tätä minä kutsun todelliseksi itsekkyydeksi, joka on tyypillistä tälle " minä" -aikakaudellemme. Kaiken, mitä teemme, pitäisi olla itselle miellyttävää. Ja kuinkahan moni näistä " ei ollut mun juttu" -ihmisistä vielä uskaltaisi tunnustaa, että todellinen syy oli, että pelkää, että rinnat rupsahtaa ja sitten ei mies enää tykkää...

mantrana, että kaikki mistä äiti tykkää on lapselle parasta...vaikka se olisi millasta paskaa tahansa.

Lopetanko imetyksen heti, että kuopuksesta ei tule isätöntä? Esikoisen kohdalla peli on jo menetetty...

Vastaus siis kysymykseesi.

Miten imetystä voisi arvostella kun se tutkitusti on parasta lapselle. Jos joku ei vaan diggaa ja sen takia riistää sen kokemuksen lapseltaan, sitä sietääkin arvostella.

Huono on äiti jos ei äidin rakkaus lapseen ja halu lapsen parhaaseen ylitä sitä, että äitiä niin imetys ällöttää.

Vierailija:

mitäs väliä sillä et lapsi vaistoaa että äidillä on paha olla,se heijastuu lapseen.

en tyrkytä korviketta muille äideille niinkuin imettäjät tyrkyttävät korvikkeen käyttäjille.

en hauku heitä laiskoiksi enkä itsekkäiksi tai jopa häiriintyneiksi. miksi teillä on oikeus tehdä niin minulle?

Ikävää ette nauttinut imetyksestä, koska musta se taas on ihan parasta vauvan hoidossa. Mä käytin varsinkin alussa mielikuvaharjoitteluna sitä hormoonin eritystä aivoista, kun yritin saada maidon paremmin herumaan, ja se toimi taas mulla tosi hyvin, hetken päästä oli tosi rento olo sekä äidillä että vauvalla.



Mutta arvostan siis todella että olet tuollaisen vaivan lastesi vuoksi nähnyt!

Jokainen äiti tekee itse niin kuin parhaakseen tuntee, kukaan " terve" äiti ei lapselleen halua huonoa. Itse olen imettänyt kaikkia kolmea lastani ja on ollut niitä päiviä, kun olisi tehnyt mieli lopettaa koko homma (milloin tuntuu ettei maitoa tule, milloin vauva on purrut rinnan rikki, milloin ei olisi vain jaksanut ja olisi ollut kätevämpää antaa lapsi isille ja pullo käteen jne). Kuitenkin olen jatkanut yli puolivuotta kunkin kohdalla ja olen näihin saavutuksiini itse ihan tyytyväinen. Muutama ystäväni ei ole imettänyt ollenkaan, enkä katso heitä vinoon. Mitä siitä itselleen stressiä tekemään jos tuntuu ettei se suju tai ettei siitä itse nauti. Hyvin ovat heidänkin vauvansa kasvaneet ja varmasti ovat onnellisia lapsia ilman tissimaitoakin - ja terveitä myös.



Toki keskustelua pitää käydä, mutta tämä imetyskeskustelu tuntuu aina menevän niin mustavalkoiseksi.



Kookoksen maitoa kookoksen lapselle... aika hyvä :-)

minusta oli hienoa pikkuhiljaa katsella, miten pikkuiseni alkoi rakentaa omaa identiteettiään minusta erossa. Sylissä pidettiin ja pidetään ihan hirmuisesti, ja vaikea on kuvitella, että minun rintani olisi sen puolen vuoden jälkeen ollut jotakin ensiarvoisne tärkeää tytölleni; kyllä ne olivat ihan muut asiat, jotka lapsi koki tärkeiksi.



Kohta saan toisen lapseni ja aion taas imettää puoli vuotta - en kauempaa, ja toivon, että rinnasta luopuminen menee yhtä hyvin kuin esikoisen kanssa. On myös tärkeää, että äiti osaa luopua lapsestaan, antaa hänen itsenäistyä, ja rinnasta luopuminen on yksi ensimmäisiä askelia sillä saralla. Siksi minusta taaperoimettäjät ovat hurjan itsekkäitä. en nyt tässä sano, että juuri se puoli vuotta olisi joku maaginen ikä, mutta minusta se tuntuu oikealta.