Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten vastaisit ihmiselle, joka lapsettomana arvostelee sitä,
02.12.2010 |
että et ole pienten lasten kanssa kylästellyt, käynyt kahviloissa, ulkona syömässä jne tapahtumissa hänen ja muiden ihmisten kanssa, vana olette mielummin olleet kotosalla?
Meillä tämä tilanne tuli eteen, kun lapseton ystäväni yrittää nyt miehensä kanssa lasta ja hän sanoi, että ei todellakaan aio tehdä niin kuin me, että eristäydytään muusta maailmasta lasten ollessa pieniä. Kun yritin sanoa, että ei vain ole huvittanut lasten kanssa liikkua kahviloissa ym kun ei kiinnosta ja mieskin on aika paljon pois kotoa, niin olen kuulemma tehnyt väärin.
Kaveri unohti kyllä sopivasti kaikki ulkomaan reissut ja kotimaanmatkat mitä ollaan perheen kanssa tehty;) Muuten olin ja olen vieläkin vähän yllättynyt, että moisia kommentteja sain osakseni, kun en jaksa kahviloissa lasten kanssa pyöriä. Meillä siis nuorimmilla lapsilla 1v2kk ikäeroa ja vanhin oli nuorimman syntymän aikaan 8v.
Kommentit (18)
Minä varmaan vastaisin jotain tyyliin: "Kunkin kannattaa tehdä juuri niin kuin omalle perheelle sopii ja tuntuu hyvältä." Ja jos ei kaveri vielä tajua niin voi jatkaa: "Tämä järjestely on ollut meille hyvä, teille saattaa toimia joku toinen."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta haasteet lisääntyy lasten myötä. Meille syntyi juuri toinen lapsi 1v 2kk ikäerolla myös. En edes kuvittele vielä pitkään aikaan kenenkään meidän perheessä nauttivan kyläilysta. Tai mummolat on eriasia. Vaikka on varmaan perheitä jotka reissaa monenkin lapsen kanssa.
mutta haasteet lisääntyy lasten myötä. Meille syntyi juuri toinen lapsi 1v 2kk ikäerolla myös. En edes kuvittele vielä pitkään aikaan kenenkään meidän perheessä nauttivan kyläilysta. Tai mummolat on eriasia. Vaikka on varmaan perheitä jotka reissaa monenkin lapsen kanssa.
mutta on se minusta eri asia käydä perheen kanssa lomalla lomareissu, kuin että mies tulee väsyneenä työviikon jälkeen kotiin ja itse on siellä lasten kanssa sen viikon hihhuloinut yksinään, niin eipä siinä juuri tee mieli lähteä mihinkään kahvilaan. t.ap
kaveriltasi. Minäkin olen nyt hoitovapaalla ollessani enimmäkseen kotosalla ja ihan hyvin kuluu aika. En ole mitenkään erityisemmin ravannut kahviloissa ja ulkona syömässä ennen lapsen tuloakaan, miksi pitäisi? Tietysti on kiva välillä käydä ihmisten ilmoilla mutta minä ainakin olen aina ollut enemmän koti ihminen ja viihdyn kotona, niin yksin kuin lapsenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että hän käy kokeilemassa kuinka kivaa ja rentouttavaa on kahvitella pienten lasten kanssa. Mene itse vaikka sillä aikaa jouluostoksille :)
Minä tykkään käydä lasten kanssa kahvilassa silloin kun mukana on pelkästään yksi lapsi.
Kahdenkin kanssa se on vain stressaavaa, saati sitten useamman.
Minä jo ihmettelin, että oelnko ainoa, joka näin on tehnyt ja kieltämättä hieman loukkaannuinkin mielessäni tuosta, että eivät aio tehdä "ainakaan niin kuin te." Olisihan sitä voinut itskein ilkeäksi ruveta ja sanoa, että mekään ei onneksi ole tehty niin kuin sinä, että yli 40-vuotiaana vasta aletaan lapsia tekemään, mutta enpä sitten viitsinyt. Ja tämä ei ole tarkoitettu loukkauksena kenellekään yli nelikymppiselle synnyttäjälle; tieädn vain että ikä on kaverille arka kohta. t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ei tarvitse tehdä kenellekään ystävälleni tiliä menemisistäni tai tulemisistani. Se on täysin perheen oma asia, miten aikaansa viettää. Ja kuten aikaisemmat vastaajat ovat sanoneet, jollekin perheelle sopii joku, toiseelle perheelle joku toinen. Myös lapsen luonne vaikuttaa asiaan. Ns. helpon lapsen kanssa on kiva matkustella. Koko ajan pää punaisena huutavan vauvan kanssa ei taas ole niin mukava matkustella. Toiset haluaa matkustella, toiset ei. Niin yksinkertaista se on.
Mä en tosiaan edes kävisi lapsettoman kanssa moisesta kiistelemään (onneksi mun ei tarvitsekaan!), puhumattakaan siitä, että pahoittaisin mieleni (tai että kävisin miettimään ja listaamaan, että kyllähän me silloin käytiin siellä ja sitten oltiin mummolassa ja kanariallakin käytiin ja Tampereella Särkänniemessä jne.). Mitä mieltä tuollaisessa on?
Itse olin esikoisen vauva-aikana kova menijä. Kun viikossa oli vain kolme menoa, ruikutin miehelleni, miten tylsää minulla on, ja kävelin vauvan kanssa reippaan lenkin lähimpään ostoskeskukseen, jossa kiertelin kauppoja ja kävin kahvilassa juomassa smoothien. Olin turhautunut, kun minulla ei ollut vauvakavereita viikon jokaiselle päivälle, koska mitkään mammakerhot eivät kiinnostaneet. Piti olla kunnon kahvilaympäristö ja mahdollisimman vähän isoja lapsia.
Toisen lapsen jälkeen en halua käydä edes ruokakaupassa kuin pakon edessä lasten kanssa. Ei niin, etteikö se sujuisi, en vain nauti siitä. JOskus menen esikoisen takia kahvilaan (osaa pyytää sitä) tai isoon ostoskeskukseen, mutta pyydän siskoni mukaan avuksi. En vain nauti siitä enää. Mukavinta on olla kotona tai sitten kyläillä perheessä, jossa on myös pieniä lapsia eikä tarvitse juosta nostelemassa esineitä tai huutaa sitä kuuluisaa eitä joka välissä. Nyt hävettää ne ajatukset, joita näille kotiin jämähtäneille soin. Ajattelin, että olivat vajonneet jonnkein äitiyden sfääreihin eivätkä näe itseään enää ihmisinä lainkaan... Mieleenkään ei tullut, että äiti voi ja saa ajatella sitä mukavinta ja helpointa tapaa. Minä kun luulin, että se äiti luulee, että äitinä voi olla vain kotona...
Esikoista odottavat ja monesti myös esikoisen äidit ovat aika kärkkäitä ajattelemaan asioista vain omalta kannalta tajuamatta monilapsisen perheen haasteita. Vaikka joku monilapsinen äiti rakastaisikin kahvilareissuja, hän harvemmin erehtyy arvostelemaan tai tuomitsemaan toisten ratkaisuja. Katsos, se äitiys kehittyy, mitä enemmän se lapsi kasvaa ja tarve muiden arvosteluun yleensä myös vähenee (joillakin ainakin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ei tarvitse tehdä kenellekään ystävälleni tiliä menemisistäni tai tulemisistani. Se on täysin perheen oma asia, miten aikaansa viettää. Ja kuten aikaisemmat vastaajat ovat sanoneet, jollekin perheelle sopii joku, toiseelle perheelle joku toinen. Myös lapsen luonne vaikuttaa asiaan. Ns. helpon lapsen kanssa on kiva matkustella. Koko ajan pää punaisena huutavan vauvan kanssa ei taas ole niin mukava matkustella. Toiset haluaa matkustella, toiset ei. Niin yksinkertaista se on.
Mä en tosiaan edes kävisi lapsettoman kanssa moisesta kiistelemään (onneksi mun ei tarvitsekaan!), puhumattakaan siitä, että pahoittaisin mieleni (tai että kävisin miettimään ja listaamaan, että kyllähän me silloin käytiin siellä ja sitten oltiin mummolassa ja kanariallakin käytiin ja Tampereella Särkänniemessä jne.). Mitä mieltä tuollaisessa on?
ovat ihan normaalia elämää. Mutta mieleni pahoitin siitä, että meidän perhe on jotenkin esimerkkinä siitä, miten ei haluta toimia. Mielestäni tökerösti sanottu. t.ap
valitti ja ruikutti kun en lähettänyt syntymäpäivälahjaa...
Olen aina antanut runsaat joululahjat ja juuri vähän ennen tätä sadan euron lahjakortin oopperaan ja sitten kuulin kautta rantain, että hän oli moittinut minua takanapäin, kun en "yhtään huomioi".
Just. Häneltä tuli esikoiselle viimeksi puoliksi käytetty tarra-arkki ja jonkun pesuainevalmistajan ilmainen vauvakäsinukke synttärilahjaksi. Ja lapsi täytti 8.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi mielipide voi vielä muuttua :) Tosin mulla 'ärsyttävästi' jotkut vastaavaa heitelleet ovat sitten olleet vauvankin kanssa kovia menijöitä.
Tosiaan, jokainen tavallaan. Asiaan vaikuttaa paitsi vanhempien kiinnostus, myös lasten temperamentti ja se, kuinka vauvan hoito lähtee sujumaan. Meillä pikkuvauva-ajan menoa rajoitti esim. imetyksen haastavuus.
Fiksuin vastaus tietysti olisi, että jokainen perhe voi tehdä tavallaan, eikä voi sanoa, että kummastakaan olisi erityistä hyötyä tai haittaa äidille tai vauvalle. Vaikka ehkä tekisikin mieli näpäyttää, että odotapa vaan.
että hän käy kokeilemassa kuinka kivaa ja rentouttavaa on kahvitella pienten lasten kanssa. Mene itse vaikka sillä aikaa jouluostoksille :)
Minä tykkään käydä lasten kanssa kahvilassa silloin kun mukana on pelkästään yksi lapsi.
Kahdenkin kanssa se on vain stressaavaa, saati sitten useamman.
tähän kohtaa tykkää-nappia, jos täällä sellainen olisi.
Ehdota tuota kaverillesi, ihan "viattomasti";) Hän kun kerran tykkää kahvitella lasten kanssa, niin sinähän vaan teet hänelle palveluksen, kun annat omasi mukaan.
(Mä voisin kyllä lähettää vielä oman taaperonikin teille avustusjoukoiksi. Sen touhotus ja meneminen aiheuttaa usein aika pään puisteluita, kun satun menemään tuttavien kanssa kahville tai lounaalle.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli itsellä tarkka mielikuva siitä, millaista vauva-aikaa viettäisin, mutta kun vauva todella oli siinä, ei lähtemiset ynnä muut enää olleetkaan niin helppoja. Siis voihan sitä lähteä, mutta henk.koht olen niin laiska, että jonkun kahvikupposen vuoksi en sitä uloslähtörulianssia ja suunnittelua jaksa harrastaa=) Ja tämä tuntuu vaikeutuvan, mitä isommaksi lapsi kasvaa, koska kyllähän sen möllöttävän vauvelin vielä kanteli mukanaan vaikka minne...
Ei sieltä kotoa mihinkään jaksaisi lähteä.
Onneksi minulla on toisin. On oma mies ns. sisäkkö ja autokuski.
Molemmilla taloudellinen tilanne niin hyvä ettei periaattessa tarvitse tehdä töitä koskaan. Mies silti ajaa taksia välillä ja tekee siivouskeikkoja, kun on niin tylsää.
Muina aikoina hän toimii minun kuskina, sisäkkönä ja rakastajana, sekä on loistava isä lapsilleni.
Ai nou, elän prinsessan elämää. Ilman isäni jättämää perintöä tämä ei olisi mahdollista. Olen etuoikeutettu.
Ei sieltä kotoa mihinkään jaksaisi lähteä.
Onneksi minulla on toisin. On oma mies ns. sisäkkö ja autokuski.
Molemmilla taloudellinen tilanne niin hyvä ettei periaattessa tarvitse tehdä töitä koskaan. Mies silti ajaa taksia välillä ja tekee siivouskeikkoja, kun on niin tylsää.
Muina aikoina hän toimii minun kuskina, sisäkkönä ja rakastajana, sekä on loistava isä lapsilleni.
Ai nou, elän prinsessan elämää. Ilman isäni jättämää perintöä tämä ei olisi mahdollista. Olen etuoikeutettu.
ja sanosiin että palataan asiaan sitten kun sulla on muutaman ipanan kokemus :)
Alue: Aihe vapaa
Ei kaikki jaksa riekkua kylässä ja ihmisten ilmoilla vaippaikäisten kanssa ja jos joku jaksaa/haluaa, niin se suotakoon hänelle.