Miksi et ryhtyisi perheesi kanssa tukiperheeksi?

mutta mä en kestäisi niitä vanhempia. Kun niiden kanssa joutuisi kuitenkin olemaan tekemisissä... Ja kai mä vaan olen laiskakin lisäksi.

jo toisen perheen lapset menossa. Eka tukisuhde kaatu siihen kun lapset ei ollu meillä puoleen vuoteen kuin kerran, alun jälkeen. Ei kuulemma sopinut ikinä, aina oli jotain menoa. Ja en tiedä miten nyt käy, lapset ei ole olleet meillä kahteen kuukauteen. Eli jos tämä tukisuhde loppuu niin en kyllä kolmatta enään aloita.

Meillä ei olisi kriteerit täyttyneet mihinkään pakkohuostaanottoon, perheessä ei vikaa, lapsella ei mielenterveys- eikä päihdeongelmaa. Lieviä oppimisvaikeuksia ainoastaan. Kerro sinä minulle kun paremmin tiedät miten saada miehenkokoinen poika kouluun joka ei sinne halua mennä? Nyt on monta vuotta yritetty lukemattomien eri tahojen kanssa mutta edelleen ei koulunkäynti suju, ei edes nuorisokodista käsin jossa joukko ammattilaisia asiaa hoitamassa.

Mitään "vikaa" ei ole pojassa tai perheessä todettu, emme ole ls-asiakkaita eivätkä sos.työntekijät ole kiinnostuneet näkemään edes muita lapsiamme joten heilläkään ei mitään epäilyä siitä ole että perheessä olisi jokin huonosti. Pyysin huostaanottoa muiden lasten vuoksi ja pojan koulunkäynnin turvaamiseksi, poika alkoi saada raivareita kouluun pakottamisesta ja kun miehenkokoinen lapsen mielellä varustettu raivoaa niin se on aika pelottavaa muulle perheelle.

Huvittavaa on kommentointisi että minusta ei ole muiden muksuista huolehtimaan. Kumpikaan teinini ei käytä alkoholia, ei tupakoi, ei hillu kaupungilla, ollut töissä pari kesää kiitettävin työtodistuksin, vanhempi työharjoittelussa tällä hetkellä tekemässä ihan samoja töitä aikuisten kanssa vaikka vasta 16v.

Päiväkodin tädit muuten tykkää älyttömästi lapsistamme, vasu-keskustelu oli pelkkää kehumista ja meitä pidetään sielläkin loistovanhempina ja lapsiamme hyvin tasapainoisina ja onnellisina, en edes viiti sanoa kaikkea mitä ovat sanoneet koska se ärsyttää kuitenkin joitain av-mammoja.

Mutta onhan se kiva että joku aaveelainen tietää asiamme paremmin kuin meidät tuntevat ihmiset:)

Se että mies päätti lähteä omista syistään omille teilleen ei taas liity mitenkään minun kykyyni toimia vanhempana tai tukena muille perheille. Niitä on katsos muunkinlaisia elämäntilanteita kuin se perinteinen ydinperhemalli ja toiset pärjää vaikka elämässä tapahtuukin ennakoimattomia asioita. Sinullekin voi niitä tapahtua. Et sinä esim. sitä teini-ikäisen tai miehesi päänsisäistä maailmaa kontrolloi vaikka niin luulisitkin. Ihan kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.

Mistä niin päättelet? Miten asiani pitäisi olla jotta ne eivät olisi mielestäsi sekaisin? Mistä voit tietää miten asiat on kun et ole näkemässä? Meinaatko että se että hoidan sukulaisteni ja ystävieni lapsia sekoittaa heidän asioitaan jotenkin, vai mitä tarkoitat? Kerropa mulle kun paremmin tiedät miten saisin "asiani kuntoon", itse kun en näe mitään mikä olisi pielessä? Päinvastoin, asiat ovat juuri niinkuin pitääkin tällä hetkellä olla ja perheeni voi hyvin.

mutta tuskin kelvattaisiin kun olen monen lapsen yh ja vauva syntyy parin kk:n päästä. Toinen teinini myös huostaanannettuna koulunkäymättömyyden ja sen takia ettei hyväksynyt aikuisen auktoriteettia (omasta pyynnöstäni siis kun tilanteista kärsivät muut lapset). Muiden lasten osalta emme ole ls- tai sossun asiakkaita (eivät ole nähneet edes tarpeelliseksi tavata muita lapsiamme). Emme siis täyttäisi varmaan kriteerejä, mutta silti sen kerran kk meillä on tuon sukulaisperheen kaksi (toinen erityislapsi, toisella epäily)tai kaverini yksi lapsi.

Omat asiasi on riittävän sekaisin, ei kannata sotkea toistenkin asioita lisää.

mutta tuskin kelvattaisiin kun olen monen lapsen yh ja vauva syntyy parin kk:n päästä. Toinen teinini myös huostaanannettuna koulunkäymättömyyden ja sen takia ettei hyväksynyt aikuisen auktoriteettia (omasta pyynnöstäni siis kun tilanteista kärsivät muut lapset). Muiden lasten osalta emme ole ls- tai sossun asiakkaita (eivät ole nähneet edes tarpeelliseksi tavata muita lapsiamme). Emme siis täyttäisi varmaan kriteerejä, mutta silti sen kerran kk meillä on tuon sukulaisperheen kaksi (toinen erityislapsi, toisella epäily)tai kaverini yksi lapsi.

Omat asiasi on riittävän sekaisin, ei kannata sotkea toistenkin asioita lisää.

Ei normaalista perheestä lapsia huostaanoteta. Lisäksi sanot olevasi monen lapsen yh ja seuraava muksu on tulossa. Ei sinusta ole muiden lapsista huolehtimaan.

Ollaan juteltu miehen kanssa jo ennen omien lasten hommaamista että joskus pyrittäisiin sijaisvanhemmiksi tai tukiperheeksi.



No meillä on omat lapset nyt pieniä ja suhteellisen lyhyillä ikäeroilla. Kaikilla lapsilla on sairauksia, yhdellä useitakin pitkäaikaissairauksia. Pitkänaikaa rämmittiin just ja just selviten mutta nyt on ruvennut jo helpottamaan. Tilasin jo esitteet tukiperhe toiminnasta mutta ehkä vielä ei ole oikea aika. Kenties vuoden tai parin päästä.



Moni on todennut että se on omilta lapsilta pois. Minä taas ajattelen että se olisi myös rikkautta omille lapsille oppia jakamaan ja oppia luottamaan että ihmiset auttavat tarvittaessa...

Kaveripiirin mukana ajaudutaan päihteidenkäyttöön, rikolliseen toimintaan ym. Sulla ei selvästikään ole riittävästi tietoa asiasta. Monikin pienen lapsen vanhempana luulee että se mussukka on mamman kontrollissa koko ikänsä, eikä käsitä että vaikka on kuinka laitetaan rahaa Ticketteihin ja Moloihin, kehittäviin harrastuksiin ynnä muihin niin murrosiässä kaikki muuttuu ja lapsesta kasvaa ihan oma persoonansa, joskus täysin vastakohta sille mitä vanhempi toivoo ja mihin on kasvatettu. Irtiotot kuuluvatkin nuoruuteen, joillekin ne tulevat rajumpina kuin toisille.

Se tilanne voi joskus olla edessä kenellä tahansa teistä.

Sanopas vaikka vain yksi syy miten muka voisi olla.

Kaveripiirin mukana ajaudutaan päihteidenkäyttöön, rikolliseen toimintaan ym. Sulla ei selvästikään ole riittävästi tietoa asiasta. Monikin pienen lapsen vanhempana luulee että se mussukka on mamman kontrollissa koko ikänsä, eikä käsitä että vaikka on kuinka laitetaan rahaa Ticketteihin ja Moloihin, kehittäviin harrastuksiin ynnä muihin niin murrosiässä kaikki muuttuu ja lapsesta kasvaa ihan oma persoonansa, joskus täysin vastakohta sille mitä vanhempi toivoo ja mihin on kasvatettu. Irtiotot kuuluvatkin nuoruuteen, joillekin ne tulevat rajumpina kuin toisille.

Se tilanne voi joskus olla edessä kenellä tahansa teistä.

Sanopas vaikka vain yksi syy miten muka voisi olla.

eikä yksikään ole ns. normaalista perheestä! Ei todellakaan ainutkaan!

Tietysti isä voi olla insinööri ja äiti hammaslääkäri, mutta huostaanotetun nuoren perheessä on aina isoja ongelmia kuten narsismia, alkoholismia, väkivaltaa, sairasta vallakäyttöä, kyvyttömyyttä tunnistaa tunteita jne

Kun terveen perheen nuori ottaa rajuja irtiottoja, pystyy perhe toimimaan. Sairaassa perheessä tapahtuu asioita, joiden takia nuoren huostaanottoon ajaudutaan.

Ei tulisi mieleenikään näitä ongelmalapsia kotiini ottaa. Työkin on jo erittäin raskasta.



Hienoa tietty, että joku jaksaa ja viitsii.