Pihit ihmiset on huvittavia

eli piheys on ihan ok kunhan ei siipeile. Oma veljeni on todella pihi. Maksaa kuitenkin yhteiset lahjat ja hankinnat tarkasti puoliksi, tuo tullessaan tuliaisia ym.



Sitten on näitä, jotka maksun tullen ottavat aina pari "huomaamatonta" askelta taaksepäin, syövät ja juovat kursailematta luvaten joskus tarjota takaisin (sitä päivää ei tulla näkemään) ja maksattavat muutoinkin elämistään muilla. Samat ihmiset usein ovat aika materialistisia. Leuhkitaan ohimennen taloilla ja autoilla.



Usein nauran partaani, että hieno on auto juu, mutta omaa osuutta ystävän synttärilahjasta ei ollut varaa maksaa. Että aika varaton taidat olla kuitenkin :-D

Tietty säästäväisyys on hyvästä, sitä kannatan ja ymmärrän, että erilaisissa elämäntilanteissa ei aina ole ihan kauheasti rahaa käytettävissä. Mutta sitten kyllä välillä ihmetyttää joidenkin kavereiden saituus.



Musta on outoa esim. se, että yhteiseen illanviettoon tuo (sopimatta) jotain syötävää/juotavaa kaikille ja sitten laskuttaa siitä kaikkia. Tai se, jos ikinä koskaan ei voi esim. yhtä kahvikuppia tarjota kaverille. Tai se, jos vaikka käytettyjä lastenvaatteita pitää myydä omalle siskolleen. Mä olen tottunut siihen, että tuollaiset käytety tavarat annetaan, ei myydä, erityisesti, jos kyseessä on oma sisko.



En tiedä, onko pihiydestä kyse, mutta joidenkin ihmisten pukeutuminen ihmetyttää. Kyseessä hyväpalkkaiset korkeastikoulutetut ihmiset, joilla ei siistien vaatteiden puute ole ainakaan rahasta kiinni. Silti ei voida hankkia mitään siistiä vaatetta, vaan aina kuljetaan kulahtaneissa farkuissa ja vanhassa villapaidassa. Sitten kun on joku tilaisuus, joka vaatii jotain muuta pukeutumista, ihmetellään, mitä sinne pitäisi laittaa kun mitään ei ole. Ja tehdään siitä pukeutumisesta kamala ongelma, vaikka siihen olisi yksinkertainen ratkaisu: vaatekauppa.

törmäsin hyväksikäyttöyritykseen mieheltä, jonka ajatusmaailmalla voi matkustaa millä bussilla vaan ilmaiseksi, kun kantaa mukanaan bussinkuljettajan rahalaukkua.

Sen kerran jälkeen, kun mun piti "lainata" hälle matkarahat (vaikka siis kulki tolla laukulla) ja sainkin tietää varaa olleen kuitenkin Tallinnanristeilyyn ja ainaiseen kossupulloon, huomasin olevani niin pihi, ettei mulla riittänytkään rahaa tämän suhteen ylläpitoon.

Tosin toinen pointti oli myös tämä ainainen kossupullo.

Muka-varakkaan suvun muka-vesa, joka heti haistaa onnenonkijan, en usko yhtään. Taitaa vieläkin olla treffimarkkinoilla ja ilman jää. Muuten hyvä ketju.

Eikös se että kumppani saa nauramaan, ole kaikissa naistenlehdissä yksi hyvä syy pysyä yhdessä? Pidä siis hauskaa, olet löytänyt juuri sinulle sopivia seuralaisia!

muuhun kun ei oo varaa. mut onneksi sun ei tarvi pelätä joutuvasi mun kanssa treffeille. Tuskin me huolittais toisiamme vaikka oltais lesbojakin.

työni puolesta olen tavannut hyvin varakkaita ihmisiä, ja heitä kaikki yhdistää tämä samainen piirre. Ovat äärettömän pihejä ja saitoja.

Yhden kanssa tavattiin 3 kertaa. Ekalla kerralla kustannettiin kumpikin omat kahvit.



Tokalla kerralla tarjosin miehelle baarissa juoman. Oltiin siis yhdet juomat jo juotu. Istuttiin siinä kuivin suin ja sanoin, että nyt tekisi mieli tuoremehua. Mies ei reagoinut. Sanoin, haen itselle tuoremehun, saako sulle olla jotain? Ajattelin, että tästä tajuaisi hakea meille juomat. Mutta ei, mies pokkana pyysi mua tuomaan oluen. Ja kelpasi vielä kyyti kotiinkin mun autossa!



Kolmannella kerralla mies pyysi mua lounaalle. Ajattelin, että ehkä tarjoaa lounaan, kun sai sen juoman ja kyydin. Eikö mitä. Mutta kehui kyllä, miten hänellä on rahaa - esitteli ostamaansa kallista kameraa (hänellä oli kotona kaksi muutakin tyyristä kameraa) ja kuvia sähkökitarasysteemistään. Oli kuulemma ostanut kitaran, vaikkei osaa soittaa, vain, koska nyt kerran voi sellaisen ostaa.



Enpä sitten enää vastannut sen miehen soittoihin.

tyhjätaskuille, joilla ei ole varaa edes kahvia ostaa itselleen.

Mutta muuten kelpo mies. Ja kyllähän se oli hienoa kihloihin menon jälkeen saada tietää, että kun yhteistä kotia suunniteltiin, että ei tarvitakaan pankkilainaa, vaan miehellä on osuutensa säästössä. (Mulla siis oli jo oma asunto. Jotenkin vain päättelin, että kun mies niin vähästi käytti rahoja, että ei ole vain ole vara...).



Tosin lasten myötä käyty monia aiheeseen liittyviä keskusteluja. Esimerkiksi allekouluikäisten ei mun mielestä tartte tehdä kotitöitä saadaakseeen viikkorahaa... Kotitöitä tehdään ihan yhdessä tekemisen ilosta. Mies kääntää tämän niin, että minähän se olen tiukka, imaiseksi teetän :).

Silti en ole pihi.



Viimeksikin ravintolassa tarjosin ystävälle, joka työtön ja vähissä varoissa ja olisi ottanut vaan lasin vettä.

Ja pihit nauraa tyhjätaskuille, joilla ei ole varaa edes kahvia ostaa itselleen.

Kahviin on aina varaa eikä mun taskutkaan ole ihan tyhjät. Mutta ei elämä voi ihan oikeasti olla sellaista että joka saatanan ropo lasketaan ja ihmisiä vain käytetään hyväksi. Tuokin kaveri pyytää kyytiä töissä sinne sun tänne mutta ei koskan tarjoa mitään vastineeksi. Ei se mitään, on välillä kiva päästä kuittailemaan miljonäärille. kehuskelee kyllä kuinka on ostanut vaimolle 300 kengät ja omaisuudellaan mutta itse ei vaikuta järin onnelliselta. Mutta se on mun kamu, outo mutta läheinen kuitenkin.

ihminen ei enää osaa ajatella muuta kuin että sitä täytyy saada kokoajan lisää. Kun rahalle antaa pikkusormen, se vie vähitellen koko ihmisen. Kohtuullisesti tai vähän rahaa ansaitsevat eivät voi tähän kavalaan ansaan langeta, joten he ovat paremmassa asemassa suhteessa rahaan. Ei voi kuin sääliä rahanvaltaan joutuneita, koska se johtaa moraaliseen rappioon ennenkuin ihminen edes sitä itse huomaa. Myös omatunto katoaa tällaiselta ihmiseltä ja synnin teko ei tunnu enää miltään. Onneksi olen rutiköyhä, joten minulla ei koskaan tule olemaan tätä ongelmaa.

Ei koskaan ole "varaa" mihinkään ja muut sitten maksaa heidän kulunsa. Ja sitten ostellaan vaikka mitä uutta ja kallista ja luullaan että ystävät eivät osaa laskea 1+1...

Itseäni koskettava aihe.



Olen mies, ja miljonääri, vakka kiinteä omaisuus (talot, autot jne) laskettaisiin pois. Mini varmasti pitää minua todella pihinä, koska en heidän mielestään käytä rahaa varallisuuteni mukaisesti.



En ymmärrä tätä näkemystä. Miksi minun olisi tuuhlattava rajani miellyttääkseni muiden näkemyksiä?



Jos ja kun olen ystävieni kanssa ulkona tarjoamme vastavuoroisesti ilman erillistä kehoitusta tai pyyntöä. Minulla oli muutama ystävä, jotka asettuivat aina tarjottavan rooliin, mutta tein heille selväksi, että en aio kustantaa heidän elämistään.



Treffeillä tarjoan, jos kutsun.



Yksi detalji kuitenkin; jos nainen ottaa tarjouksen vastaan täysin mukisematta (eli ei siis vastustele lainkaan, tarjoudu maksamaan omaa osaansa, tai tarjoudu joskus toiste maksamaan vastavuoroisesti) en enää lähde/kutsu toisille treffeille.

Itseäni koskettava aihe.

Olen mies, ja miljonääri, vakka kiinteä omaisuus (talot, autot jne) laskettaisiin pois. Mini varmasti pitää minua todella pihinä, koska en heidän mielestään käytä rahaa varallisuuteni mukaisesti.

En ymmärrä tätä näkemystä. Miksi minun olisi tuuhlattava rajani miellyttääkseni muiden näkemyksiä?

Jos ja kun olen ystävieni kanssa ulkona tarjoamme vastavuoroisesti ilman erillistä kehoitusta tai pyyntöä. Minulla oli muutama ystävä, jotka asettuivat aina tarjottavan rooliin, mutta tein heille selväksi, että en aio kustantaa heidän elämistään.

Treffeillä tarjoan, jos kutsun.

Yksi detalji kuitenkin; jos nainen ottaa tarjouksen vastaan täysin mukisematta (eli ei siis vastustele lainkaan, tarjoudu maksamaan omaa osaansa, tai tarjoudu joskus toiste maksamaan vastavuoroisesti) en enää lähde/kutsu toisille treffeille.

Minusta et kuulosta ollenkaan pihiltä vaan fiksulta ja asialliselta. Itse olen kohtuu varakas nainen, en rikas ja juuri kertomallasi tavalla toimin itsekin.

Arvostan jos mies treffeillä tarjoaa minulle juoman tai leffan, mutta sopivassa välissä tarjoan takaisin.

Hyväksikäyttöyrityksiin olen myös itse törmännyt ja siinä vaiheessa otan etäisyyttä tai lemppaan elämästäni kokonaan pellolle.

muodossa "pitkät ihmiset on huvittavia" ja olin sillai et "what in the name of...", mutta sitten pyyhin rääpät silmistäni ja kirjaimet osuivat paikoilleen.



Ei muuta. jatkakaa.

Istuttiin siinä kuivin suin ja sanoin, että nyt tekisi mieli tuoremehua. Mies ei reagoinut. Sanoin, haen itselle tuoremehun, saako sulle olla jotain? Ajattelin, että tästä tajuaisi hakea meille juomat. Mutta ei, mies pokkana pyysi mua tuomaan oluen. ... Kolmannella kerralla mies pyysi mua lounaalle. Ajattelin, että ehkä tarjoaa lounaan, kun sai sen juoman ja kyydin. Eikö mitä.

Miksi miehen olisi automaattisesti pitänyt tarjoutua sinun sijastasi hakemaan juomat, siis jos olit jo ehdottanut, että haet itsellesi ja voisit samalla hakea miehelle? Kohteliastahan se olisi, mutta tasa-arvo tässäkin. Jos mies olisi ehdottanut noin, niin olisitko itse sännännyt että eiku anna mä haen? Toiset hän olisi voinut hakea, kyllä, mutta ajat ovat muuttuneet; ei miehellä ole velvollisuutta tarjota sen enempää kuin naisellakaan.

Lounashomma sitten. Sen suhteen olen vähän odottavaisempi, että kuka kutsuu, hän tarjoaa, noin treffimielessä. Mutta jos kumpikin ainakin maksaa omansa, niin ok. Ettei kutsu lounaalle ja odota, että sinä maksat molemmat, se se ois moukkaa! :D

Kahviin on aina varaa eikä mun taskutkaan ole ihan tyhjät. Mutta ei elämä voi ihan oikeasti olla sellaista että joka saatanan ropo lasketaan ja ihmisiä vain käytetään hyväksi.

Mä tarjoan kavereille ja treffikumppanille kahvit ja oluet ihan mielelläni, siis vaikka olen nainen, aina tarjoudun maksamaan, ja jos mies tarjoaa, lupaan ainakin tarjota seuraavat. Ihan normi toimistotyöläisen palkka se on itsellänikin, mutta ei mun talous ole tosiaan kiinni siitä, meneekö mulla kahvilaan 2 vai 10 euroa (jos oikein leivonnaiset otetaan...).

Treffeillä tarjoan, jos kutsun. Yksi detalji kuitenkin; jos nainen ottaa tarjouksen vastaan täysin mukisematta (eli ei siis vastustele lainkaan, tarjoudu maksamaan omaa osaansa, tai tarjoudu joskus toiste maksamaan vastavuoroisesti) en enää lähde/kutsu toisille treffeille.

Mä en halua tehdä numeroa siitä, kumpi maksaa. Jos mies ehtii tarjoutua ensin, en ala siinä kinaamaan että eiku mää haluan maksaa ainakin omani! Kiitän kauniisti, ja jos tulee toisten juomien aika, kipaisen hakemaan uudet, ennen kuin lasit ovat tyhjät. Jos toisten juomien aikaa ei koskaan tule :D niin mies saattaa jäädä käsitykseen että olin aikeissakin olla hänen siivellään. No, väliäkö sillä sitten enää niinkään; jos ei toisia juomia, tuskin toisia treffejäkään... ;)

Haluan suoriutua noista tilanteista molemmille rennolla tavalla ja pitämättä kirjaa, kumpi tarjoaa. Ärsyttää vähän jos treffeillä paistaa läpi sellainen ylimielinen "kyllä minä pidän puoleni ettei mua vaan kuseteta" -mentaliteetti, sanotaan ääneen että "minä voin yhdet tarjota mutta en katso että mun miehenä tarvii koko iltaa naiselle tarjota", kuten yksi treffikumppani tokaisi... Jo tuollainen asenne tympii, juotiin kuitenkin parit; ekat hän tosiaan piti suorastaan kunnia-asiana tarjota, seuraavat pari ihan "piruillessani" maksoin yhtä suurieleisesti kuin hänkin, ettei vaan jäänyt käsitykseen että olisin hänen rahojaan kärkkynytkään.